Avainsana: Suolistomikrobit

Julkaistu

Miksi rintaruokinta on niin tärkeää – ja mitä äidinmaidossa oikeastaan on? 

Imettäminen on ollut nisäkkäiden selviytymisen avain miljoonien vuosien ajan – eikä turhaan. Rintaruokinta tukee imeväisen terveyttä ja kehitystä monella tasolla, mutta myös äidit hyötyvät siitä. Rintamaito on räätälöityä ravintoa, joka sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee elämänsä ensimmäisinä kuukausina. Se ei ole vain ruokaa, vaan myös suojaa ja tukea kasvavalle lapselle. 

Tutkimusten mukaan imetys vähentää huomattavasti vauvan riskiä sairastua mm. korvatulehduksiin, ripulitauteihin ja hengitystieinfektioihin. Rintamaidon rasvahapot ja bioaktiiviset yhdisteet tukevat aivojen kehitystä, mikä voi ilmetä parempana oppimiskykynä myöhemmin. Läheisyys, katsekontakti ja ihokosketus imetyksen aikana vahvistavat myös vauvan tunneturvaa ja kiintymyssuhdetta. 

Suomessa neuvolan imetyssuositus on täysimetystä 4–6 kuukauden ikään saakka ja imetyksen jatkaminen kiinteiden ruokien ohella vähintään vuoden ikään. Täysimetyksellä tarkoitetaan sitä, että vauva saa ravinnokseen vain rintamaitoa sekä tarvittavat vitamiinit ja lääkkeet. Useimmille vauvoille äidinmaito ja D-vitamiinilisä riittävät yksinään ensimmäiset kuusi kuukautta. 

Mikä on rintamaidon salainen supervoima? 

Rintamaito sisältää ravintoaineita ja valtavan määrän bioaktiivisia ainesosia, jotka tekevät siitä paljon enemmän kuin vain ruokaa. Energiaravintoaineiden lisäksi äidinmaidossa on vitamiineja, hivenaineita, entsyymejä, hormoneja, vasta-aineita ja immunoglobuliineja, jotka tukevat vauvan puolustusjärjestelmän kehitystä. Lisäksi maidossa on erityisiä hiilihydraatteja, äidinmaidon oligosakkarideja (Human Milk Oligosaccharide HMO), jotka ruokkivat suolistobakteereja. 

HMO:t ovat erityisiä sokerirakenteita, joita löytyy vain äidinmaidosta. Ihminen ei itse voi käyttää niitä energiaksi, kun taas tietyt hyödylliset suolistobakteerit, erityisesti Bifidobakteerit voivat. Kun nämä bakteerit käyttävät HMO:ita ravintonaan, ne tuottavat lyhytketjuisia rasvahappoja ja muita aineita, jotka tukevat suoliston limakalvon kypsymistä, edistävät puolustusjärjestelmän tasapainoista kehittymistä, auttavat tulehdusten ehkäisyssä ja suojaavat haitallisilta bakteereilta. 

HMO-tasot maidossa vaihtelevat äideillä luonnollisesti imetyksen aikana, lisäksi maidon HMO -koostumuksissa on eroja äitien välillä geneettisten tekijöiden, elinympäristön sekä elintapojen vuoksi. Eroista huolimatta äidin rintamaito on vauvalle hyödyllistä.  

Maidon merkitys suolistomikrobistolle 

Suolistomikrobisto (eli ne miljardit mikrobit, jotka asuvat suolistossamme) vaikuttavat terveyteemme monilla tavoilla. Mikroskooppiset ystävämme eivät vain pilko ravintoaineita, vaan ne myös kouluttavat immuunijärjestelmäämme ja voivat jopa osallistua mielialamme säätelyyn. Erityisesti ensimmäiset elinkuukaudet ovat tärkeitä sekä suoliston että immuunijärjestelmän kehityksen kannalta. Äidinmaidon rooli tässä prosessissa on keskeinen: se ei ole pelkästään ravinnon lähde, vaan myös tuki terveen suolistomikrobiston muodostumiselle. Jos kehitys häiriintyy, esimerkiksi keisarileikkauksen tai toistuvien laajakirjoisten antibioottikuurien seurauksena, riski allergioihin tai muihin immuunivälitteisiin sairauksiin saattaa kasvaa. Varhaisen ravinnon laatu on siis tärkeää, sillä se luo perustan elämänmittaiselle hyvinvoinnille. 

Hyvän Kasvun Avaimet (HKA, https://sites.utu.fi/hyvan-kasvun-avaimet/) ja FinnBrain (https://sites.utu.fi/finnbrain/) -seurantatutkimuksissa olemme tutkineet äidinmaidon ja HMO:iden vaikutusta suolistomikrobiston kehitykseen. Näissä tutkimuksissa käy ilmi, että HMO:iden yhteydet suolistomikrobistoon jatkuvat myös rintaruokinnan päättymisen jälkeen.  

HKA-tutkimuksessa huomiomme kiinnittyi HMO:iden rakenteellisiin eroihin ja niiden merkitykseen mikrobiston kehityksessä. Esimerkiksi HMO:t, joissa oli perusrakenteen lisäksi fukoosi-sokeri, edistivät erityisesti Bifidobakteerien kasvua suolistossa, mikä alensi mikrobiston moninaisuutta. Toisaalta HMO:t, joissa oli mukana siaalihappoa, näyttivät lisäävän mikrobiston moninaisuutta. Lisäksi selvitimme HMO:iden kykyä tasapainottaa suolistomikrobiston kehitystä keisarileikkauksella syntyneillä imeväisillä. Kuitenkaan vahvoja viitteitä tämän suhteen emme havainneet. 

FinnBrain-tutkimuksessa puolestaan havaitsimme, että HMO:t olivat yhteydessä suolistossa muodostuvien bakteeriperäisten, hyödyllisten aineenvaihduntatuotteiden määriin. Nämä yhteydet vaihtelivat huomattavasti eri ikäpisteiden välillä, mikä heijastaa varhaislapsuuden vilkasta kehitysvaihetta sekä ravitsemuksessa tapahtuvia muutoksia – erityisesti kiinteän ruoan aloituksen aikaan. 

Näiden tutkimusten myötä ymmärrämme yhä paremmin suolistomikrobiston monimutkaista maailmaa ja äidinmaidon tärkeää roolia sen kehityksessä. Molemmissa tutkimuksissa nämä yhteydet muuttuivat ajan myötä ja kiinteiden ruokien aloituksella oli keskeinen rooli HMO:iden ja suolistomikrobiston välisissä yhteyksissä. 

Entä jos imetys ei onnistu? 

On hyvä muistaa: kaikki äidit eivät imetä, eikä syitä tarvitse selitellä. Imetys ei aina toteudu toiveiden tai suositusten mukaisesti, ja se on täysin ymmärrettävää. Rintaruokinta hyödyttää sekä vauvaa että äitiä – mutta se ei ole ainoa hyvä tapa ruokkia lasta.  

Nykyiset äidinmaidonkorvikkeet ovat turvallisia ja ravitsemuksellisesti kattavia vaihtoehtoja. Osaan lisätään myös oligosakkarideja, jotka jäljittelevät osittain äidinmaidon vaikutuksia suolistomikrobistoon. Rintaruokinnan vaikutukset lapsen terveydelle ovat kiistattomat. Suolistomikrobiston tutkimuksen lisääntymisen myötä myös rintamaidon välilliset vaikutukset mikrobiston kautta terveyteen alkavat valjeta meille.  

Teksti julkaistu myös FinnBrainin omassa blogissa (https://sites.utu.fi/finnbrain/blogi/). 

Kirjoittanut: 

Minka Ovaska, väitöskirjatutkija, Hyvän kasvun avaimet, väestötutkimuskeskus ja Kansanterveystiede, Turun yliopisto 

Heidi Isokääntä, tutkijatohtori, FinnBrain, väestötutkimuskeskus, Turun yliopisto 

Lähteet: 

Bode, L. (2012). Human milk oligosaccharides: Every baby needs a sugar mama. Glycobiology, 22(9), 1147–1162. https://doi.org/10.1093/glycob/cws074 

Bode, L. (2015). The functional biology of human milk oligosaccharides. Early Human Development, 91(11), 619–622. https://doi.org/10.1016/j.earlhumdev.2015.09.001 

Isokääntä, H., Perasto, L., Lamichhane, S., Ovaska, M., Kallonen, T., Munukka, E., Kråkström, M., Karlsson, H., Karlsson, L., Kailanto, H.-M., Kantojärvi, K., Paunio, T., Orešič, M., Sundekilde, U. K., Dickens, A. M., & Aatsinki, A.-K. (2025). Temporal Associations Between Human Milk Metabolites and the Infant Gut Microbiome and metabolome (p. 2025.10.28.681130). bioRxiv. https://doi.org/10.1101/2025.10.28.681130 

Julkaistu

Perhosia vatsassa – enemmän kuin pelkkä sanonta? 

Oletko sinäkin joskus käyttänyt sanontaa ”perhosia vatsassa” tai englanninkielistä ilmaisua ”gut feeling”? Nämä ilmaisut juontavat juurensa kauas historiaan, mutta vasta 2000-luvun alussa olemme alkaneet ymmärtää, että kyse ei ole vain kielikuvasta. Sen sijaan ”perhoset vatsassa” liittyvät suolistomikrobiston tuottamiin välittäjäaineisiin ja hermoston toimintaan. 

Suolistomikrobiston merkitys tunnetaan nykyään laajalti, ja mikrobeista puhutaan niin aikakauslehtien otsikoissa kuin kaupan hyllyillä probioottien ja fermentoitujen tuotteiden muodossa. Näin ei kuitenkaan ollut vielä reilu 20 vuotta sitten. Mikrobien tutkimuksella on pitkä historia, mutta todellinen läpimurto tapahtui vasta 2000-luvun alussa, kun uuden sukupolven DNA-sekvensointimenetelmien kehitys mahdollisti halvemman ja nopeamman mikrobiston analysoinnin suoraan näytteistä – ilman, että bakteereja täytyi ensin kasvattaa laboratoriossa. Tämä mullisti suolistomikrobiston tutkimuksen ja johti lukuisiin löydöksiin sen yhteyksistä ihmisen terveyteen. 

Tiedämme nykyään, että suolistomikrobit ovat keskeisessä roolissa kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ja vaikuttavat moniin fysiologisiin ja psykologisiin prosesseihin. Suolistomikrobiston epätasapaino (dysbioosi) on yhdistetty lukuisiin sairauksiin, kuten lihavuuteen, diabetekseen, masennukseen, suolistosairauksiin, autoimmuunisairauksiin sekä neurologisiin häiriöihin, kuten Parkinsonin ja Alzheimerin tautiin. Vaikka tutkimukset osoittavat vahvoja yhteyksiä suolistomikrobiston ja näiden sairauksien välillä, on tärkeää huomata, että useimmat tutkimukset eivät vielä todista suoraa syy-seuraussuhdetta. Tarvitaan lisää tutkimusta, jotta ymmärtäisimme tarkemmin, kuinka suolistomikrobisto vaikuttaa sairauksien syntyyn ja etenemiseen. 

Tärkeä osa suolistomikrobistotutkimuksesta keskittyy varhaislapsuuteen. Mikrobisto saavuttaa aikuisen kaltaisen pysyvämmän tilan noin 3-vuotiaana, ja sen kehittyminen on asteittainen prosessi syntymästä alkaen. Synnytystapa on ensimmäinen suolistomikrobiston kehittymiseen vaikuttava tekijä. Alateitse syntyvillä lapsilla suolistomikrobistoon ensimmäisenä asettuvat mikrobit ovat peräisin äidin synnytyskanavasta ja äidin iholta, kun taas keisarileikatuilla lapsilla ne ovat peräisin äidin iholta sekä sairaalaympäristöstä. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet keisarileikkauksen olevan yhteydessä suurempaan riskiin sairastua esimerkiksi astmaan ja allergioihin. Toinen merkittävä tekijä suolistomikrobiston kehittymisen kannalta on rintaruokinta. Äidin rintamaito, erityisesti rintamaidossa olevat sokerit (oligosakkaridit) tukevat suolistomikrobiston oikea-aikaista kehittymistä sekä suotuisten mikrobeiden lisääntymistä suolistossa. Sisaruksilla sekä kodin karvaisilla lemmikeillä ja antibioottikuureilla on myös todettu olevan yhteys suolistomikrobiston kehittymiseen. On toki huomioitava, että joissain tilanteissa rintaruokinta tai alatiesynnytys ei ole mahdollista, ja tutkimukset osoittavat, että vaikka synnytystapa ja rintaruokinta voivat vaikuttaa suolistomikrobiston varhaiseen kehitykseen, mahdolliset erot tasoittuvat usein vanhetessa.

Elinympäristön merkitys suolistomikrobiston kehitykselle on noussut merkittäväksi tutkimuskohteeksi viime vuosina. Kiinnostus tähän aiheeseen juontaa juurensa biodiversiteettihypoteesista, jonka mukaan elinympäristön luonnon monimuotoisuuden väheneminen – esimerkiksi kaupungistumisen myötä – voi johtaa myös suolistomikrobiston köyhtymiseen ja lisätä alttiutta sairauksille, kuten allergioille ja autoimmuunisairauksille. 

Väitöskirjani käsittelee suolistomikrobiston varhaista kehittymistä, sekä tämän vaikutuksia myöhempään allergia ja astmariskiin. Väitöskirjani ensimmäisessä osatyössä tutkin mikrobiston kehittymiseen yhteydessä olevia tekijöitä sekä erityisesti fyysisen elinympäristön yhteyksiä suolistomikrobiston kehitykseen  3 kuukauden sekä 13 kuukauden ikäisillä lapsilla. Kuten aikaisemmasta kirjallisuudesta tiesimme, synnytystapa, rintaruokinta ja sisarukset olivat yhteydessä meidänkin aineistossamme mikrobiston kehitykseen. Elinympäristön, kuten kodin lähellä sijaitsevien viheralueiden tai kaupunkien vaikutukset suolistomikrobistossa olivat havaittavissa vauvoilla 3-kuukausen iässä, mutta vaikutuksia ei havaittu enää taaperoilla 13-kuukauden iässä. Vaikutukset havaittiin niin, että luonnollisen elinympäristön läheisyydessä elävien vauvojen mikrobisto oli monimuotoisempi. Luonnon monimuotoisuuden vaikutukset suolistomikrobistoon olivat suhteessa muihin tekijöihin kuitenkin melko vähäisiä. 

Aihetta on tutkittu lisääntyvässä määrin, ja nykyinen tutkimus tukee luonnollisen ympäristön positiivisia vaikutuksia suolistomikrobistoon ja immuunijärjestelmän toimintaan. Kuitenkin lisätutkimusta tarvitaan erityisesti vauvojen ja taaperoiden mikrobiston kehityksestä, sillä se tapahtuu samanaikaisesti immuunijärjestelmän kypsymisen kanssa. Tämä on erityisen tärkeää nykymaailmassa, jossa kaupungistuminen etenee nopeasti ja ihmisten yhteys luontoon vähenee. Emme vielä täysin ymmärrä, miten tämä vaikuttaa suolistomikrobiston koostumukseen ja sitä kautta pitkäaikaiseen terveyteen. 

Linkki julkaisuun:  

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160412024006792?via%3Dihub

Minka Ovaska  

Väitöskirjatutkija 

Turun yliopisto