Iän karttuessa häiriöt kognitiivisissa toiminnoissa, kuten oppimiskyvyssä, muistissa ja tiedonkäsittelyssä, lisääntyvät. Toisaalta monet tekijät, esimerkiksi mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt, saattavat vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin jo nuorellakin iällä. Jotta löytäisimme keinoja kognitiivisten toimintojen häiriöiden ennaltaehkäisyksi tai niiden etenemisen hidastamiseksi, on tärkeää tutkia, millaisia muutoksia kognitiivisten toimintojen eri osa-alueissa luonnostaan tapahtuu elämänkulun aikana. Näin yksilön omia kognitiivisia toimintoja ja niissä tapahtuvia muutoksia voitaisiin verrata väestötasolla havaittuun käyrään samalla tavalla kuin neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta tutuilla kasvukäyrillä, jolloin poikkeaviin muutoksiin pystyttäisiin tarttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Turun yliopiston koordinoima Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI)-tutkimus on laaja väestöpohjainen monikeskustutkimus, jossa on vuodesta 1980 lähtien seurattu säännöllisesti silloin 3-18-vuotiaita suomalaisia lapsia ja nuoria. Viimeisimmässä, vuosina 2018-2020 toteutetussa, seurantatutkimuksessa alkuperäiset LASERI-tutkittavat olivat ehtineet jo keski-ikään, ja tutkimukseen kutsuttiin mukaan myös alkuperäisten tutkittavien vanhemmat ja lapset. Näin saatiin pitkään jatkunut seurantatutkimus laajentumaan ainutlaatuiseksi kolme sukupolvea kattavaksi tutkimukseksi. Tutkimuskäynnin yhteydessä lähes 6500 tutkittavaa teki tietokonepohjaisen kognitiivisten toimintojen testin, jonka erilaisilla osatesteillä tutkittiin oppimista ja muistia, lyhytkestoista työmuistia, informaationkäsittelyä sekä reaktionopeutta ja tarkkuutta. Nuorimmat tutkittavat olivat 7-vuotiaita ja vanhimmat 92-vuotiaita.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että oppiminen ja muisti kehittyivät nopeasti lapsuudessa ja nuoruudessa. Nämä toiminnot saavuttivat huippunsa jo noin 20-vuotiaana, jonka jälkeen tulokset kääntyivät nopeasti laskuun. Työmuisti ja informaationkäsittelykyky, joiden avulla muokkaamme vastaanotettua tietoa ja ratkaisemme ongelmia, sen sijaan kehittyivät hitaammin ja olivat huipussaan noin 30-40-vuotiailla. Mielenkiintoisena havaintona huomattiin myös, että etenkin informaationkäsittelykyky säilyi korkeana noin 60 ikävuoteen saakka laskien hitaasti kohti vanhuutta. Tarkasteltaessa reaktionopeutta ja tarkkuutta yhtenä kokonaisuutena näiden toimintojen taso pysyi yllättävän tasaisena koko elämänkulun aikana. Tuloksen voidaan ajatella tarkoittavan, että vaikka reaktionopeus heikkenee iän myötä, vanhemmalla iällä parempi tarkkuus saattaa kompensoida menetettyä nopeutta.
Kolmen sukupolven tutkimusasetelman ansiosta pystyimme myös selvittämään, ovatko kognitiiviset toiminnot yhteydessä toisiinsa sukupolvien välillä. Kaikissa muissa kognitiivisen toiminnan osa-alueissa paitsi reaktionopeudessa ja tarkkuudessa havaittiin heikkoja korrelaatioita vanhempien ja jälkeläisten välillä, mutta yhteys ei ulottunut isovanhempien ja lastenlasten välille. Kognitiivisten toimintojen periytyminen saattaa olla osittain geneettistä, mutta myös perheen sosioekonominen asema sekä kotona opitut tavat ja asenteet voivat vaikuttaa jälkeläisen kognitiivisiin toimintoihin. Valtaosa jälkeläisen kognitiivisista toiminnoista näyttäisi kuitenkin selittyvän muilla tekijöillä kuin vanhempien kognitiivisten toimintojen tasolla, joten yksilön omat valinnat ovat merkityksellisiä kognitiivisten toimintojen muokkaajia. Esimerkiksi korkean koulutuksen ja aivojen monipuolisen käyttämisen tiedetään lisäävän niin sanottua kognitiivista reserviä, joka antaa mahdollisuuden kompensoida muistisairauden aiheuttamia oireita ja hillitä tämän myötä toimintakyvyn laskua. Myös LASERI-tutkimuksen aineistossa koulutus oli positiivisesti yhteydessä kognitiivisiin toimintoihin aina vanhuuteen saakka, ja sen havaittiin myös hidastavan kognitiivisten toimintojen heikentymistä keski-ikäisillä tutkittavilla.
LASERI-tutkimus jatkuu edelleen, joten tulevaisuudessa saamme lisää tietoa kognitiivisten toimintojen muutoksista ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä. Kognitiivisia toimintoja on mitattu samanlaisella tietokonepohjaisella testillä myös Turun yliopiston Hyvän Kasvun Avaimet (HKA)-tutkimuksessa sekä Finnish Retirement and Aging (FIREA)-tutkimuksessa. Näiden aineistojen avulla voimme tarkastella kognitiivisten toimintojen tasoon ja sen muutoksiin yhteydessä olevia tekijöitä läpi eliniän sekä keskittyä tarkastelemaan näitä tekijöitä erityisissä elämänvaiheissa, esimerkiksi lapsuudessa ja nuoruudessa sekä eläköityessä.
Kirjoittajat:
FT Marja Heiskanen
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Turun yliopiston ja TYKS:n Väestötutkimuskeskuksessa.
Dosentti Suvi Rovio
Kirjoittaja toimii kliinisenä opettajana Kansanterveystieteen oppiaineessa sekä erikoistutkijana Turun yliopiston ja TYKS:n Väestötutkimuskeskuksessa.
Kirjallisuutta: