TUCEMEMS-keskus järjestää kuukausiesitelmiä kerran kuukaudessa syys- ja kevätkaudella. Syksyllä 2015 kuulimme neljä mielenkiintoista esitelmää. Syyskuun esitelmästä löytyy jo raportti, ja nyt kirjoitan lyhyesti kolmen seuraavan kuukausiesitelmän aiheista.
Oikeushistorian professori Mia Korpiola puhui lokakuussa ajankohtaisesta tutkimusprojektista ”Foundations and space of action of Nordic inheritance law: Strategies, relations and historical development c. 1100–2020”, jossa hän on ollut mukana. Lars Ivar Hansen (Tromssan yliopisto) johtaa projektia, joka sai rahoituksen Norjan tiedeakatemian yhteydessä toimivalta Centre for Advanced Studies (CAS) -perustutkimuslaitokselta. Projektissa on ollut mukana yhdeksän tutkijaa, juristeja, antropologi, historioitsijoita ja oikeushistorioitsija.
Korpiola kehui Centre for Advanced Studies -laitosta, joka rahoittaa nimenomaan perustutkimusta tekeviä tutkimushankkeita, ja rohkaisi TUCEMEMSlaisia menemään rohkeasti mukaan tämänkaltaisiin kansainvälisiin projekteihin, jos mahdollisuus siihen tulee. Projektin vetäjän tulee olla norjalaisessa yliopistossa, joten suomalaiset eivät voi suoraan hakea CAS:n rahoitusta, mutta verkostoitumalla muiden pohjoismaisten tutkijoiden kanssa voi mahdollisesti syntyä yhteistyöprojekteja myös CAS:n rahoituksen ympärille.
Esitelmän lopuksi Korpiola esitteli vielä alulle panemaansa kirjahanketta ”A History of Nordic Inheritance Law”, jonka ykköstoimittaja Korpiola on. Kirja esittelee pohjoismaisen perintöoikeuden historiaa keskiajalta nykyaikaan asti. Korpiola myös esitteli lyhyesti muutaman case studyn keskiaikaisista perintöoikeuteen liittyvistä tapauksista.
Virgen de la Cabeza -patsas, jota Romerìan aikana kannetaan juhlasaatossa. Kuva: Wikimeda Commons.
Marraskuun kaamoksen keskelle TUCEMEMSin vieraaksi saapui Apulaisprofessori Thomas Devaney (Rochester University/ Helsinki Collegium for Advanced Studies), joka työskentelee Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa vierailevana tutkijana. Hän puhui uusimmasta tutkimusaiheestaan otsikolla “Indescribable Joy”: The Romería of Nuestra Señora de la Cabeza as Emotional Experience.
Devaney tutkii reformaation ajan tunteiden ja uskonnon historiaa. Vanhojen aikojen ihmisten tunteita on vaikeaa tutkia, ja erityisen vaikeaa on löytää lähteitä, jotka kertoisivat tavallisen kansan tunteista ja kokemuksista. Devaney esitti kuitenkin, että lähteiden tarkalla lukemisella myös eliittiin kuulumattomien ihmisten tunteita voidaan yrittää ymmärtää.
Romería eli pyhiinvaellus Nuestra Señora de la Cabezan kirkkoon on kuvattu uuden ajan alun lähteissä tunnepitoisena kokemuksena kaikille siihen osallistuville. (Romería tehdään nykyäänkin joka vuosi, joskin tapahtuma on varmasti muuttunut satojen vuosien kuluessa. Tunnelmia vuoden 2015 Romeríasta voi katsella Youtubesta). Romerían osallistujat kokivat tekstien mukaan niin syvää iloa, että se vaikutti melkein hulluudelta, tai toisaalta ihmiset saattoivat kokea surua syntiensä tähden. Tunteet eivät liittyneet vain pyhyyden kokemiseen ja tuntemiseen, vaan pyhiinvaelluksen aikana ihmiset saattoivat myös juoda ja syödä ja harrastaa seksiä vapaammin kuin muutoin. Devaneyn mukaan tämä kokemus saattoi olla eräänlainen yhteisöllinen katharsis eli puhdistautuminen.
Vaikka näitä kuvauksia romerían aikana koetuista tunteista on joskus pidettykin vain ”barokin pompöösinä”, voi niitä Devaneyn mukaan lukea myös kuvauksina aidoista, oikeasti koetuista tunnereaktioista, sillä useat lähteet tukevat tätä kuvausta voimakkaasta tunneilmaisusta. Devaney esitti, että näitä tunnereaktioita voi pitää myös tavallisen kansan tunnekokemuksina, sillä pyhiinvaellukseen osallistui ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, ja ainakin osalle romerían osallistujista nämä tunnereaktiot ovat olleet aidosti koettuja.
Joulukuussa TUCEMEMS järjesti kuukausiesitelmän ja joulujuhlan. Kansatieteilijä Marja Hartola piti ensin esitelmän Agricolan ajan jouluruuista ja yleisemminkin suomalaisesta ruokakulttuurista keskiajalla ja uuden ajan alussa.
Hartola esitteli erilaisia jouluaterioita, kuten piispa Hans Braskin joulumenun tai Juhana Herttuan ja Katariina Jagellonican jouluherkkuja, joihin kuului muun muassa riikinkukkoa kaikkein ylhäisimmille vieraille ja fasaania muille, erilaisia kaloja, pasteijoita, juustoja, viinejä, olutta, hedelmiä ja kananmunia, joita saattoi syödä ilman pelkoa myrkytetyksi tulemisesta.
Hovin juhlaperinteiden lisäksi Hartola esitteli sananparsien avulla tavallisen kansan joulun valmisteluun liittyviä perinteitä. Sananlaskut auttoivat muistamaan, milloin jouluvalmistelut oli aloitettava aikana jolloin kalentereita ei ollut joka kodissa. Joulua valmisteltiin huolella monta viikkoa, jotta pyhien aikana myös emäntä ja piiat saattoivat hiukan levähtää. Jouluaattona ei syöty lihaa, toisin kuin nykyään, sillä se oli vielä paastopäivä. Sen sijaan herkkuina olivat useat erilaiset kalaruuat, ja joulupäivänä saatettiin sitten syödä punaista lihaa.
Esitelmän jälkeen saimme nauttia Agricolan aikaisista jouluherkuista. Hartola tarjoili mesiangervosimaa, hunajamarinoituja juureksia, makkaroita, puolukkahilloa, juustoja, kuivattuja ja maustettuja hedelmiä ja paahdettuja manteleita sekä neitsytviiniä, joka muistuttaa hyvin paljon meille tuttua glögiä. Ruuat olivat erittäin herkullisia, ja vietimme mukavaa joulujuhlaa.
TUCEMEMSin kuukausiesitelmät jatkuvat taas perjantaina 15.1, jolloin esitelmän pitää Kalle Knaapi otsikolla Teatteria Komnenosten ajan Bysantissa? Theodoros Prodromoksen Katomyomakhia. Kevään ohjelma löytyy TUCEMEMSin sivuilta. Lämpimästi tervetuloa!