Turun Keskiaikaiset markkinat juhlivat tänä vuonna 20-vuoden mittaista historiaansa. Tapahtuma on kasvanut yhdeksi Turun suosituimmista kesätapahtumista, tarjoten kävijöille elämyksen keskiaikaiseen Turkuun vierailemisesta. Tapahtuman tarjontaan kuuluu käsityöläismarkkinat, jossa näytteilleasettajat panostavat vaatetuksen, kojun koristelun ja myymiensä esineiden tai ruokien avulla keskiaikaisuuden mielikuvan luomiseen. Lisäksi tapahtumassa on suuri joukko vapaaehtoisia näyttelijöitä, jotka ovat pukeutuneet keskiaikaisesti ja näyttelevät markkinatapahtumia, jotka sijoittuvat johonkin historialliseen ajankohtaan, tällä kertaa vuoteen 1509. Ohjelmaan kuuluu myös musiikki- ja tanssiesityksiä, sekä tieteellistä ohjelmaa, kuten Turun yliopiston Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies -tutkimuskeskuksen järjestämä avoin seminaari torstaina 30.6.
TUCEMEMSin seminaarin yleisöä.
Tänä vuonna seminaarin otsikkona oli Kriisi vai kukoistus? Kulttuurin murroksia ja jatkumoita keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa. Seminaarissa pidettiin kuusi esitelmää, joissa kysymystä tarkasteltiin eri kulttuurin osa-alueiden näkökulmista.
Ensimmäisen esitelmän piti FT Mikko Kauko. Hänen aiheenaan oli Latinan kielen rooli ruotsin kielen mallina myöhäiskeskiajalta uuden ajan alkuun. Kahle vai resurssi? Latina oli keskiajalla sivistyneistön kieli, ja käytännössä opiskelu tarkoitti hyvin pitkälti latinan opiskelua. Samaan aikaan ruotsin kirjakieli oli hyvin vakiintumatonta, ja latina oli hyvän kielen malli. Niinpä kun kirjoja käännettiin ruotsiksi, myös käännöksissä on käytettiin latinan rakenteita. Kauko pohti oliko tämä latinan kielen vaikutus kääntäjille kahle vai resurssi. Hänen mukaansa kääntäminen ei kuitenkaan tapahtunut usein orjallisesti, esimerkiksi hänen tutkimansa Jöns Budde käyttää käännöksissään latinaa luovalla tavalla. Kaukon mukaan latina voidaankin nähdä pääasiallisesti resurssina kirjoittajille ja kääntäjille. Latinan kielen merkittävä asema säilyi aina 1700-luvulle asti, Kaukon mielestä tämä on selkeä jatkumo keskiajalta uudelle ajalle. Myös muutoksia tapahtui, esimerkiksi keskiajalla antiikin kirjallisuuteen viitattiin usein kontekstistaan irrotettujen pienten pätkien avulla, kun taas 1700-luvulla kirjallisuutta tunnettiin laajempina kokonaisuuksina.
Seuraavan esitelmän piti FM Maria Kallio, joka puhui otsikolla Hallinnon kriisi vai murros? – Turun tuomiokapituli keskiajan lopulla. Kallio kertoi että Turun tuomiokapituli oli perustettu todennäköisesti 1200-luvun loppupuolella. Sen tehtäviin kuului piispan ja hiippakunnan kirkollinen hallinto ja tuomiokirkon jumalanpalveluselämästä huolehtiminen. Tuomiokapituliin kuului useita virkoja, joiden tulot tulivat prebendatiloilta. Tärkein lähde tuomiokapitulin toimintaan ovat kopiokirjat, kuten Turun tuomiokirkon Mustakirja, joihin kopioitiin tärkeitä asiakirjoja, kuten tietoja lahjoituksista, kuninkaan myöntämistä erioikeuksista tai muista tärkeistä asioista. Kallion mukaan kopiokirjojen tehtävä oli siten suojella tuomiokapitulin omaisuutta osoittamalla lahjoitusten ja muun omaisuuden lainvoimaisuus. Samalla ne toimivat tuomiokapitulin yhteisöllisenä muistina. Reformaation myötä kopiokirjat näyttävät toimineen täysin vastakkaisessa tehtävässä, niitä on nimittäin mahdollisesti käytetty apuna kuningas Kustaa Vaasan takavarikoidessa kirkon omaisuutta kruunulle.
FM Aino Liira puhui otsikolla Punaväristä puupiirroksiin: kirjat ja kirjatuotanto keskiajan ja uuden ajan taitteessa. Hänen mukaansa kirjapainotaito ei ollut ensimmäinen suuri muutos, jonka kirjantuotanto koki keskiajan kuluessa. Merkitykseltään ainakin yhtä tärkeä oli siirtyminen papyrusrullien käytöstä koodeksien, eli sidottujen kirjojen, käyttöön. Rullan muodossa olevia kirjoja luettiin alusta loppuun, mutta koodeksin sivujen kääntelemisen helppous mahdollisti kirjan selailun ja tietyn tarkan kohdan nopean etsimisen. Myös yliopistojen kehitys
Gutenbergin painetussa Raamatussa on käsin maalatut alkukirjaimet. By jmwk – Flickr: Gutenberg Bible 02, CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=16341113
muutti kirjaa, kun selkeyteen, luettavuuteen ja nopeaan tiedon löytämiseen alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, ja kirjoihin lisättiin ns. Paratekstuaalisia elementtejä, kuten sisällysluetteloita, otsikoita, sivunumeroita ynnä muita sellaisia. Kirjapainotaito ei myöskään syrjäyttänyt heti käsinkirjoitettuja kirjoja, vaan niitä tuotettiin rinnakkain vielä pitkään. Samalla painetuissa kirjoissa oli paljon käsikirjoitusten piirteitä, kuten punaisella värillä käsinmaalattuja alkukirjaimia tai kappalemerkkejä. Vasta vähitellen painettuihin kirjoihin kehitettiin uusia tapoja selkeyttää ja jakaa tekstiä, kuten eri kokoiset kirjaimet tai puupiirrokset. Liira käytti esimerkkinä hänen tutkimaansa Polychronicon-teosta, josta on säilynyt sekä käsikirjoituksia että painettuja kirjoja.
HuK Janika Aho piti esitelmän, jonka otsikko oli Isonkyrön vanhan kirkon seinämaalaukset – murroksia ja jatkumoita 1500-luvun kirkkotaiteessa. Ahon mukaan Isonkyrön kirkko on harvinainen poikkeus, sillä Suomessa vastaavia 1500-luvun loppupuolella
Isonkyrön vanhan kirkon sisätilat ja maalatut seinät. By Htm – Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=42172712
maalattuja kirkkoja ei ole muita. Sen sijaan Ruotsissa vastaavia kirkkoja on hieman enemmän. Aikaisemmin, 1400-luvulla kirkkoja maalattiin taas hyvinkin ahkerasti. Ahon mukaan tämä kirkkotaiteen tilaamisen vähentyminen onkin suurin muutos, mitä reformaation myötä tuli Suomeen. Siihen vaikutti kirkon köyhtyminen ja epävarmat olot, mutta mahdollisesti myös teologinen epävarmuus siitä, oliko kirkkojen kuvittaminen ylipäänsä hyväksyttävää luterilaisessa uskossa. Muilta osin Aho näkee paljon jatkumoita keskiajalta uudelle ajalle: maalauksia tehtiin mallikuvien avulla osin samoista aiheista, vaikka kuvissa esimerkiksi vaatemuoti muuttuukin ajan tyyliin sopivaksi. Samaten teosten tilaajakunta pysyi samana, aateliset ja rikas papisto hankkivat kirkkoon taidetta, mutta myös seurakunta kokonaisuutena saattoi hankkia taidetta.
FM Mari Välimäki puhui otsikolla Paljon vanhaa, jotakin uutta: reformaation vaikutus kihlaukseen ja avioitumiseen. Kihlautuminen oli keskiajalla ja uuden aja alussa erittäin tärkeä sopimus, jolla oli juridistakin painoarvoa. Keskeisiä elementtejä kihlautumisessa olivat vapaaehtoisuus, lahjojen antaminen ja todistajien läsnäolo sekä liiton vahvistaminen avioliittoon vihkimällä. Kihlautumista ja avioliittoa säätelivät sekä kirkollinen että maallinen laki. Välimäen mukaan kihlautuminen ei muuttunut olennaisilta osiltaan keskiajalta uudelle ajalle tultaessa, vaan vapaaehtoisuus ja todistajien läsnäolo olivat koko ajan erittäin tärkeitä. Muutoksia tapahtui erityisesti siinä, että 1600-luvulla vanhemmille tuli enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa lastensa avioitumiseen, esimerkiksi mahdollisuutta tehdä perinnöttömäksi vastoin vanhempien suostumusta tai heiltä salaa kihlautunut lapsi laajennettiin naimattomista tyttäristä myös poikiin. Lisäksi kirkollisen avioitumisen tärkeyttä kihlautumisen jälkeen korostettiin lisää, ja vuoden 1734 valtakunnan lailla avioliiton kirkollisesta vihkimisestä tuli lain mukaan pakollista.
Viimeisen esitelmän piti dosentti Liisa Seppänen otsikolla Keskiajan kukoistuksesta kohti uudenlaista aikakautta – Miten reformaatio ja sen vanavedessä toteutetut uudistukset muuttivat Turun kaupunkia? Turussa oli keskiajan lopulla 31 kirkollista kiinteistöä, ja arviolta puolet kaupungin maa-alueesta oli kirkon omistuksessa. Seppäsen mukaan suurin muutos kaupunkikuvassa reformaation myötä olikin kirkollisten rakennusten muuttuminen ei-kirkollisiksi. Kirkollisten rakennusten määrä väheni rajusti, 1630-luvulla niitä oli enää neljä kappaletta. Muiden rakennuksien käyttötarkoitus muuttui, kun ne siirtyivät kruunun haltuun ja niitä myytiin porvareille. Piispantalo oli keskiajan Turun komeimpia rakennuksia, mutta reformaation aikana piispa joutui ilmeisesti muuttamaan vaatimattomampaan asuntoon, ja piispantalo siirtyi maallisen käyttöön. Sen sijaan esimerkiksi hospitaalit ja muut laupeudentyön rakennukset siirtyivät kuninkaan suojelukseen, eikä niiden toiminta loppunut. Suuri muutos oli myös 1580-luvulla kahden uuden kirkon rakentaminen, kun reformaation ajatusten mukaan jokaiselle tuli saarnata tämän omalla kielellä, ja niinpä Turkuun rakennettiin oma kirkko saksankielisille ja suomenkielisille. Molemmat kirkot tosin jäivät suhteellisen pian pois käytöstä. Suoraan reformaation ajatuksiin liittyi myös Turun dominikaanikonventin lakkauttaminen. Lakkautetun konventin isot ja komeat rakennukset tuhoutuivat lisäksi tulipalossa, eikä niitä enää korjattu uudestaan. Näin reformaatio muutti hitaasti Turun kaupunkikuvaa. Muutoksella oli varmastikin suuri vaikutus ihmisten mielikuviin papiston ja kirkon vallasta.
Miika Norro