TUCEMEMSin helmikuun kuukausiesitelmässä puhumassa oli FT Reima Välimäki aiheesta Kuinka kuulustella kerettiläisiä? Petrus Zwickerin ohjeet ja käytäntö valdesilaisten inkvisitioihin 1391–1404. Välimäki käsitteli esitelmässään valdesilaisuutta, harhaoppista liikettä ja valdesilaisia kuulustellutta inkvisiittoria Petrus Zwickeriä.
Valdesilaisuus oli syntynyt 1170-luvulla Lyonin kaupungissa Ranskassa, jossa kauppias nimeltä Valdés koki uskonnollisen herätyksen ja alkoi saarnata apostolista elämäntapaa. Apostolisuus tarkoitti Jeesuksen opetuslasten seuraamista köyhinä kiertelevinä saarnaajina. Välimäen mukaan tämä ihanne on hyvin samantapainen kuin toisessa
Valdésista myöhemmin tehty veistos Wormsissa.
By Alexander Hoernigk – Own work, CC BY 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=47155297
keskiaikaisessa hengellisessä liikkeessä, fransiskaanisääntökunnassa. Toisin kuin fransiskaanit, valdesilaiset eivät kuitenkaan onnistuneet saamaan kirkollista hyväksyntää elämäntavalleen, ja heidät julistettiin harhaoppisiksi vuonna 1184. Liikettä vainottiin, mutta siitä huolimatta se levisi laajalle alueelle Euroopassa.
Välimäen mukaan alun perin suurin erimielisyys kirkon ja valdesilaisten välillä liittyi lähinnä saarnaamiseen. Kirkko tahtoi kontrolloida saarnaamista, eikä hyväksynyt siksi valdesilaisten maallikkojen saarnaamista. Harhaoppiseksi julistettuina valdesilaiset kuitenkin radikalisoituivat aiempaa enemmän, ja heidän opissaan alettiin kritisoida Katolisen kirkon väärinä pidettyjä opinkappaleita, esimerkiksi kiirastuli-oppia, pyhimyskulttia sekä yhteiskunnallisia seikkoja kuten kirkon liiallista rikkautta ja valtaa.
Petrus Zwicker oli celestiinimunkki, joka toimi inkvisiittorina 1300- ja 1400-lukujen taitteessa. Hänen inkvisitiostaan on säilynyt erilaista aineistoa, jota Välimäki on käyttänyt lähdemateriaalinaan. Esitelmässään Välimäki käsitteli erityisesti kysymyskaavoja, joita on käytetty valdesilaisten kuulusteluissa. Zwickerillä oli hänen mukaansa kaksi kysymyskaavaa, lyhyt ja pitkä, joista kummassakin on kuitenkin useita kymmeniä kysymyksiä esitettäväksi kuulusteltavalle.
Kysymyskaava alkoi valalla, jossa kuulusteltava vakuuttaa vastaavansa totuudenmukaisesti kysymyksiin. Vala oli itsessään jo ensimmäinen kysymys, sillä valdesilainen oppi kielsi vannomasta valoja, ja siitä miten kuulusteltava suhtautui valan vannomiseen, inkvisiittori saattoi päätellä miten helposti tämä oli saatettavissa takaisin äitikirkon helmoihin. Kaava jatkui kysymyssarjalla, jossa tiedusteltiin aluksi henkilötiedot ja tiedot sukulaisista, sekä kuulusteltavan oma näkemys siitä katsooko hän kuuluvansa
Reima Välimäki pitää esitelmää.
valdesilaisiin. Sen jälkeen seurasi pitkä lista kysymyksiä koskien oppia ja moraalia, ja lopuksi kuulusteltavalta kysyttiin halusiko hän palata takaisin kirkon helmaan. Lopussa kuulusteltava vannoi taas uudelleen valan, jossa peloteltiin roviolla polttamisella, jos kuulusteltava uudelleen lankeaisi harhaoppiin.
Rangaistuksena roviolla polttaminen oli kuitenkin hyvin harvinainen. Välimäen mukaan myöskään kuulusteltavien kidutuksesta ei ole säilynyt Petrus Zwickerin inkvisition kohdalla lähteitä. Sen sijaan Välimäen mukaan inkvisitiokuulustelujen kohdalla tällä aikakaudella voidaan puhua uudelleen teologisoitumisesta, mitä Välimäki väitöskirjassaan käsittelee laajemmin. Harhaoppi alettiin nähdä uudelleen hengellisenä ongelmana, jolloin ratkaisuksi ei riittänyt harhaoppisen tuomitseminen varoitukseksi muille, vaan tarkoituksena oli saattaa harhautunut takaisin katolisen kirkon huomaan. Tämä tarkoittaa käytännössä inkvisition kuulustelujen kohdalla sitä, että kuulustelutilanne läheni jonkinlaista opetustilannetta tai tavallista rippikeskustelua, jossa kuulusteltavaa pyrittiin opettamaan ja taivuttamaan oikeaan uskoon.
Miika Norro