Siitepölyartesaanit, katoava ammattiryhmä?

Kun yliopiston lukukausi alkaa, toinen kausi on juuri päättymässä. Nimittäin siitepölykausi. Koko 15-120 mikrometrin voimallaan nuo allergiaoireita aiheuttavat hiukkaset rytmittävät Turun yliopiston aerobiologien työtä ja lomajaksoja. Nyt on tullut kauden pakettiin taputtamisen aika: taas selvittiin kahden tuhannen näytteen keräämisestä ja analysoinnista, kymmenistä lehti- ja radiohaastatteluista, siitepölytiedotteiden joka-arkipäiväisestä puolenpäivän deadlinesta, parista laiterikosta ja tietoliikenneyhteyksien katkoksista.

Miten käsityöläisyys määritellään? Liitän itse, väljästi, siitepölytieteilijät artesaanien kastiin. Siitepölypitoisuuksia ei suinkaan havainnoida automaatiolaitteistolla, vaan näytteet kerätään epädigitaalisella laitteella, toimitetaan laboratorioon preparoitaviksi ja analysoidaan 400-kertaisella suurennoksella mikroskooppien ja tutkijoiden silmien alla. Eri siitepölytyyppien tuntomerkit oppii työtä tehdessä. Kimara ulottuu asterikasvien piikikkäistä palleroista jauhosavikkojen golfpalloihin ja nokkosen ohuenohueeseen, rytistynyttä paperia muistuttavaan ruttuun. Suolaheinien siitepölyn vaot tuovat mieleen kirurgin veitsen viillot.

Automaattisen kuva-analyysin soveltaminen rutiininomaisesti siitepölykeräykseen voi olla todellisuutta jo muutaman vuoden päästä. Se tulee varmasti säästämään työtä ja reaaliaikaistamaan siitepölytilanteen seurantaa. Silti, jotain tutkijaa kutkuttavaa jää samalla pois, kun mikroskooppiseen maailmaan ei enää sukelleta niin sanotusti manuaalisesti, omin silmin analysoiden ja ihmetellen. Vähän sama kuin jos lintuharrastajille kerrottaisiin markkinoille tulleesta apsista, joka tunnistaa lintumiehen tai -naisen puolesta harvinaisetkin lajit ja lähettää niistä heille kännykkään kuvan ilman että harrastajan itse tarvitsee kiskoa saappaat jalkaansa ja lähteä luontoon. Laboratorio ja mikroskoopit ovat aerobiologille se mitä Mietoistenlahden reissut ovat ornitologille.

Ainakin melkein. Sillä kyllähän tälläkin alalla kutsumustyönsä voi venyttää laboratorion ulkopuolelle. Paljon puhutaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, mutta entä jos tavoitteena onkin työn ja vapaa-ajan yhdistäminen? Yksikönjohtaja läiskii kotona iltaisin Pollen-korttipeliä puolisonsa kanssa. Siitepölytiedottaja virkkaa koivun siitepölyhiukkasen muotoisia avaimenperiä ja syynää pyörän satulasta käsin pengerten pujokasvustot. Erikoistutkija raportoi lomamatkaltaan Lapista lepännorkkojen kehitysastetta ja moni muu maisemakuva jää ottamatta.

Intohimosta huolimatta siitepölykauden päättyminen on helpotus ei vain allergikoille, myös aerobiologeille. Nautimme syys- ja lokakuun ajan hieman vapaammista aikatauluista, kun sisäilmasesonkikaan ei ole vielä alkanut. Helmikuussa, tai oikein hyvässä lykyssä vasta maaliskuussa, siitepölyartesaaneja tarvitaan jälleen. Ja huhtikuussa pamahtaa: odotamme koivun kukinnasta poikkeuksellisen voimakasta vuonna 2017.

Annika Saarto
yliopistotutkija
aerobiologia