Category: Tutkimus (page 1 of 7)

Riippumaton yliopisto

Kalle-Antti Suominen

Viimeaikaiset tapahtumat Euroopan Unionin jäsenmaissa ovat nostaneet esiin eurooppalaisen demokratian arvot ja niihin kiinteästi liittyvän oikeuslaitoksen riippumattomuuden. Tämä ajatteluhan on lähtöisin Montesquieun vallan kolmijaosta: lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta. Näiden keskinäinen tasapainottelu vaihtelee toki maasta toiseen. Yleensä rinnalle nostetaan vapaa media ”vallan vahtikoirana” ja neljäntenä valtiomahtina.

Kaikkien valtiomahtien toiminnan yhtenä pohjana on kuitenkin tieto, jonka tuottajana ja käsittelijänä yliopistot ovat avainasemassa.  Siten yliopistojen riippumattomuus on yksi demokratiamme kulmakiviä. Tieteen vapauden ohella siihen kuuluu myös koulutuksen sisältö ja koulutuksen saavutettavuus sekä kriittisen ajattelutavan edistäminen. Emme vain tuota ja käsittele tietoa, vaan koulutamme myös ne, jotka tekevät sitä yhteiskunnan eri tasoilla. Siihen sisältyy valtaa ja vastuuta.

Continue reading

Kenttäasema – tutkimusinfrastruktuuria tutkimusinfrastruktuurissa

Jari Hänninen

Katja Mäkinen

 

 

 

 

 

Sanotaan, että korkeatasoinen tutkimustyö tarvitsee onnistuakseen ja kehittyäkseen toimivan tutkimusinfrastruktuurin. Tutkimusinfrastruktuureilla tarkoitetaan perinteisesti tutkimuksessa käytettäviä tiloja ja tutkimusvälineitä, mutta ne voivat käsittää myös esimerkiksi aineistoja, tietokantoja, malleja ja palveluita.

Kallis ja hieno infra ei tietenkään automaattisesti takaa tutkimuksen laatua tai kansainvälistä menestystä, mutta se voi merkittävästi helpottaa esimerkiksi lajintunnistusta tai mahdollistaa tarkempien mittausten tekemisen. Kun tutkimustyötä tehdään haastavissa olosuhteissa, kuten kenttäasemilla, tai kun työ vaatii tarkkuutta, toimivat ja käytännölliset tutkimuslaitteet ja -tilat säästävät niin hermoja, rahaa kuin aikaakin.

Continue reading

Miten käy tutkimuksen ja koulutuksen sotessa?

Pentti Huovinen

Maakunta- ja sote-uudistusta koskeva lakipaketti tultaneen hyväksymään eduskunnassa kesän korvalla. Tutkimuksen ja koulutuksen osalta lakiehdotukset eivät kuitenkaan vielä anna tietoa siitä, miten yliopistojen tehtävät toteutetaan uusissa maakunnan organisaatioissa.

Tällä hetkellä yliopistoilla on lakisääteinen edustus yliopistollisten sairaanhoitopiirien valtuustoissa ja hallituksissa. Edustus on merkittävä, sillä yliopiston edustajien äänimäärä liittovaltuustossa on peräti 10 prosenttia kuntien liittovaltuustoon valitsemien jäsenten yhteenlasketusta äänimäärästä. Uudessa organisaatiossa tilanne on toisin. Annettujen lakiehdotusten mukaan yliopistoilla ei tule enää olemaan paikkaa maakuntien päätöksenteossa. Jos yliopistojen ja maakuntien suhteita ei määritetä tarkemmin tulevissa säädöksissä, suhteet maakuntiin ja sote-keskuksiin tullaan muodostamaan juridisilla sopimuksilla. On huomattava, että vastapuolina ei silloin enää ole pelkästään maakunnan julkisoikeudellisia yhteisöjä vaan myös mahdollisesti suuriakin yksityisiä toimijoita.

Continue reading

Disruptioita ja uudistumistarpeita

Markus Granlund

Steve Jobs totesi aikoinaan (ja osoitti myös toteen) sen yksinkertaisen tosiasian, että innovointi erottaa edelläkävijät seuraajista. Samoin OP Ryhmän entinen pääjohtaja Reijo Karhinen on sinnikkäästi julkisesti muistuttanut, että jatkuva uudistuminen ei ole kenellekään – ei myöskään yliopistoille – vaihtoehto vaan elinehto. Kohtaamme sekä yksilöinä että instituutioina nopeasti muuttuvan maailman. Muutosta leimaavat mm. epävarmuuteen ja digitaaliseen transformaatioon liittyvät kysymykset. Radikaalit muutokset pakottavat myös meidät arvioimaan tutkimuksemme ja koulutuksemme sisältöjä ja toteutustapoja innovatiivisesti. Yksi keskeinen kysymys onkin, mitä meidän pitäisi opettaa tulevaisuuden työntekijöille ja miten.

Strategisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää tehdä uusia avauksia niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Meidän pitää olla etunojassa luomassa uutta, ajassa elävää tiedeyhteisöä. Erinomaisia esimerkkejä tästä löytyy yliopistostamme useita, viimeisimpien joukossa merkittävät panostukset tekoälytutkimukseen ja -koulutukseen. Tätä voidaan pitää myös fiksuna ja omaehtoisena profiloitumisena.

Continue reading

Synkkää kulttuuriperintöä ja hyvyyden tekoja

Anne Heimo

Turun yliopistolle nykyään kuuluva Sirkkalan kampus lukeutuu Museoviraston 2009 määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Tästä huolimatta sen historia on useimmille turkulaisille vieras. Alueen vanhin rakennus, nykyinen Historicum, pystytettiin alun perin vuonna 1834 köyhäintaloksi. Vuonna 1846 tsaari Nikolai I siirsi talon suomalaisen Krenatööritarkk’ampujapataljoonan käyttöön. Vuonna 1875 valmistunut Kaivokatu 12:ssa sijaitseva Minerva on Suomen vanhin kasarmirakennukseksi suunniteltu rakennus. 1850-luvulla kasarmi siirtyi venäläisten sotilaiden haltuun Suomen itsenäistymiseen asti. Sisällissodan päätyttyä kasarmialueella toimi Turun sotavankileiri syyskuulle 1918 asti, jonka jälkeen paikalla toimi vuoteen 1923 asti Turun pakkotyölaitos. Turun ja Porin sotilasläänin esikunnalle 1990-luvulle asti kuulunut kasarmialue siirtyi Turun yliopistolle 2004.

Continue reading

Julkisuus ja rangaistuksen mittaaminen

Jussi Tapani

Käsittelin edellisessä blogikirjoituksessani rangaistuksen ankaruutta koskevaa keskustelua ja siihen liittyviä väärinkäsitysten mahdollisuuksia. Jatkan saman aihepiirin parissa tarkastelemalla julkisuuden merkitystä rangaistuksen mittaamisen näkökulmasta. Aihe on erittäin ajankohtainen, koska nykyaikaisen viestinnän välineet mahdollistavat aikaisempaa laajamittaisemman ja intensiivisemmän informaation välittämisen rikoksista ja rangaistuksista. Tämän seurauksena myös rikosoikeudenkäynneissä esitetään yhä useamman väite siitä, että rikosasian saamalla julkisuudella pitää olla rangaistusta lieventävä vaikutus. Ei siis ihme, että bloggaaja Anssi Järvinen on esittänyt provokatiivisen väitteen: ”Eli jos haluat pedata rikolliselle mahdollisemman kevyen rangaistuksen, osallistu someraivoon!”

Continue reading

Monitieteisen tutkimuksen haasteet

Kalle-Antti Suominen

Alkanut vuosi tuo tullessaan muutoksia Suomen Akatemiaa koskevaan lakiin ja siihen perustuvaan asetukseen. Valmisteluun liittyvä lausuntokierros on käyty läpi ja muutoksista tuntuu vallitsevan suhteellisen hyvä yksimielisyys toimijoiden kesken. Itse muutokset eivät ole kovin dramaattisia. Niistä kiinnostavin on asetuksen muutos, joka pienentäisi Akatemian tieteellisten toimikuntien määrää nykyisestä neljästä kolmeen.

Toimikunnat vastaavat Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen jaosta asiantuntijoiden ja asiantuntijapaneelien arviointien perusteella. Jokainen toimikunta edustaa varsin laajaa tieteenalojen kokonaisuutta ja tarkoitus on, että yhdessä ne kattavat koko tieteen kirjon.

Continue reading

The devil is in the details

Tapio Salakoski

Elämme mittaamisen aikaa. Uskomme, että mittaamalla toimintaa saadaan selville sen yksityiskohtia, joita viilaamalla voidaan parantaa toiminnan tehokkuutta tai lopputuloksen laatua. Tämä aiemmin lähinnä elinkeinoelämässä vallinnut käsitys on nyttemmin levinnyt laajalti yhteiskuntaan, yliopistolaitokseenkin.

Mittaamisessa on tietysti kyse arvoista: keitä mitataan, mitä mitataan, miksi mitataan? Mutta mittaaminen on myös taitolaji: miten mitataan? Ja kun jollakin toiminnan osa-alueella mittaamiseen ryhdytään, yleensä mittaamista lisätään ja tarkennetaan toistuvasti – kunnes loputtomaan säätämiseen lopulta väsytään, ja asioita ryhdytään tarkastelemaan ”uudella tavalla”, holistisesti. Yliopistopolitiikassa heiluri vaikuttaa paraikaa olevan liikkeessä lisääntyvän mittaamisen suuntaan, mutta ennustanpa, että liikesuunta jälleen muuttuu, vaikkei vielä aivan lähivuosina. Siksi on paikallaan pohtia mittaamisen vaikutusta tieteeseen ja korkeimpaan koulutukseen.

Luonnontieteellis-teknillisessä katsannossa mittaaminen on aina määrällistä; jos tai kun halutaan mitata myös toiminnan laatua, se pitää jotenkin määrällistää. Julkaisut ovat tieteellisen toiminnan keskeinen tuote, ja niiden määrä on helppo laskea. Julkaisujen laadun mittaaminen onkin sitten jo vaikeampaa. Tunnemme kaikki julkaisufoorumien luokituksen ongelmat ja luokituksen määrittelemiseen liittyvät edunvalvonnan intohimot. Mutta viittauksethan ovat lahjomaton kansainvälisen tiedeyhteisön arvostuksesta kertova julkaisun laadun mittari, vai ovatko?

Continue reading

Kaduttaako?

Juha Räikkä

Tunteidemme luonnetta ja rakennetta tutkitaan monilla tieteenaloilla. Kokonaisvaltaisen ymmärryksen muodostaminen tunteista edellyttääkin tieteiden välistä yhteistyötä.

Kysymys siitä, mistä tunteet tarkkaan ottaen rakentuvat ja mitä tunteita ihmisillä on, tulee kuitenkin erottaa kysymyksestä, mitä tunteita heillä pitäisi olla. Tunteiden rationaalisuus ja etiikka muodostavat oman ongelmakenttänsä.

Mitä meidän kuuluu tuntea? Tämä kysymys voi kuulostaa oudolta, sillä voimme kontrolloida tunteitamme korkeintaan välillisesti.

Continue reading

Väärinymmärryksen karikot

Jussi Tapani

Turun yliopiston blogissa on käsitelty tämän syksyn aikana useita kertoja niin työntekijöiden ja opiskelijoiden muodostaman yhteisön hyvinvointia. Teemaa ovat valottaneet ansiokkaasti muun muassa dekaani Markus Granlund, dekaani Marja Vauras, vararehtori Riitta Pyykkö ja rehtori Kalervo Väänänen. Näille kirjoituksille on ollut yhteistä vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnin edellytyksenä. Kuten vararehtori Pyykkö toteaa osuvasti, ongelmat kumpuavat usein vuorovaikutuksen epäonnistumisesta. Jos olisi maltettu alun perin kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään, valtaosa tilanteista olisi saattanut ratketa alkuunsa.

Keskustelu näyttäisi olevan erityisesti altis väärinymmärryksille siinä tilanteessa, kun keskustelijat eivät ole käytännössä vuorovaikutuksessa keskenään. Otan esimerkin omalta alaltani, jossa rangaistusten ankaruus on oiva esimerkki väärinkäsitysten mahdollisuudesta. Kansalaisilla on tyypillisesti vankkoja näkemyksiä eri rikoksista tuomittujen rangaistuksen oikeudenmukaisuudesta, ja sosiaalinen media on täynnä hämmästystä, kummastusta ja kiukkua rangaistuskäytännön lievyydestä. Näissä keskusteluissa on tyypillisesti kyse siitä, että yleinen oikeustaju ei tunnu vastaavan rangaistuskäytäntöä. Ongelmana on kuitenkin yleisen oikeustajun käsitteellinen hämäryys ja siihen liittyvät tutkimukselliset vaikeudet.

Continue reading

Older posts