Kategoria: Tutkimus (page 1 of 10)

Tiede ja tutkimus muuttuvassa maailmassa

Kalle-Antti Suominen

Turun Yliopistosäätiö jakoi jälleen kerran apurahoja Snellmanin päivänä 13.5.2019 tukeakseen yliopistolla tehtävää tutkimusta. Pidin tilaisuudessa oheisen juhlapuheen, jossa pohdin tieteen ja tutkimuksen olemusta ja merkitystä nykypäivän maailmassa.

Mikä motivoi meitä tutkijoita? Tämä kysymys on hyvin ajankohtainen. Kun katsomme tämän päivän maailmaa, vaikuttaa siltä, että kamppailemme yhä uudestaan jo saavutettujen demokratian, rauhan ja ihmisarvon edistysaskeleiden puolesta. Meitä haastavat myös ympäristökysymykset, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen riittävyys, eli teemme paljon työtä lähinnä itse aiheuttamiemme ongelmien ratkaisemiseksi.

Kuitenkin tutkimus on perinteisesti ollut myös uuden löytämistä. Sitä on vauhdittanut uteliaisuus, ei pelkästään välttämättömyys. Tarkoituksena on katsoa kohti tuntematonta ja lisätä tietomme määrää ja monipuolisuutta. Puuttuuko ajastamme nyt katsominen eteenpäin, ja onko tutkimuksen arvo yhä enemmän vain tunnettujen ongelmien ratkaisussa? Onko nähtävissä oleva lyhyen aikavälin hyöty se merkittävin tekijä, kun päätämme mitä tutkitaan ja millaista tutkimusta rahoitetaan? Ympäröivän yhteiskunnan viesti tuntuu usein viittaavan tähän suuntaan.

Continue reading

Phenomenon-based and Collaborative Research – Glorified Consulting or the Future of Academia

Milla Wirén

“What’s the gap?” is a familiar question to many young aspiring scholars presenting their plans in seminars or conferences. The question reveals one of the basic assumptions prevalent in academia: any intellectual pursuit starts by finding and defining a gap in the existing theoretical knowledge. This is preceded by identifying the theory or theories with the holes in them, which, in turn, has the prequel of choosing one’s academic home, the discipline.

The most familiar competing approach, problematisation, zooms a bit further out. In problematisation, the scholar does not take the existing theoretical knowledge at face value (with or without gaps), but instead questions the underlying premises of the theories. However, problematisation still builds on the same foundation as gap-spotting: the beginning point is the theory, underpinned by a choice of discipline.

Continue reading

Elatusapu ja elatustuki kuuluvat myös köyhimmille lapsille

Mia Hakovirta

Heikki Hiilamo

Merita Jokela

 

 

 

 

 

 

Lasten köyhyys on yleistynyt monissa länsimaissa viime vuosikymmeninä. Siitä kärsivät erityisesti yksinhuoltajaperheet, joista suurin osa on äitien ja lasten muodostamia perheitä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 yhden huoltajan talouteen kuuluvista lapsista reilu viidennes kuului pienituloisiin kotitalouksiin.  Lähes neljännes yksinhuoltajaperheistä saa perustoimentulotukea.

Toimeentulotuki on sosiaaliturvajärjestelmän viimesijainen taloudellinen turva. Sen tarkoituksena on turvata välttämätön toimeentulo niille, joiden tulot jäävät alle yhteiskunnan asettaman minimitason. Nykyinen tapa ottaa huomioon elatusapu ja -tuki toimeentulotuen määrää arvioitaessa heikentää köyhimpien lasten tilannetta.

Continue reading

Tulevaisuus on edessämme

Tuomas Räsänen

Mietit varmaan, että onpa typerä otsikko. Sori siitä, ja joka tapauksessa syy siihen selviää tuonnempana. Moiset latteudet sitä paitsi sopivat ajankohtaan, niitähän lentelee yhtenään Arkadianmäelle himoavien suista.

Kaikkien latteuksien keskellä on toki ollut ilo havaita, että ilmastosta on puhuttu enemmän kuin koskaan aiemmin. Melkein kaikki tuntuvat olevan hellyttävän yksimielisiä siitä, että ongelma ratkaistaan. Ympäristöhistorioitsijana voisin tietenkin valittaa, että miksi vasta nyt – jos edes nyt.

Jo 1980-luvulla kansainvälinen yhteisö oli neuvotteluissa lähellä sopimusta ilmastoa lämmittävien päästöjen vähentämisestä, ja tieto tarvittavista toimenpiteistä on ollut olemassa siitä lähtien. Nyt ei puhuta kuitenkaan siitä, eikä puhuta siitäkään, että ilmaston varjolla näyttävät muut ympäristömuutokset – niin globaalit kuin lokaalitkin – jäävän unohduksiin, tai niistä puhutaan vain alisteisena ilmastokysymykselle.

Continue reading

Pehmoa vai pelottavaa?

Niina Junttila

Autonomian ja kyvykkyyskokemusten ohella ihmisen kolmeen psykologiseen perustarpeeseen kuuluu tarve tuulla kuulluksi, kohdatuksi, nähdyksi ja noteeratuksi. Autonomian ja kyvykkyydenkokemusten tarpeellisuudesta ei juurikaan kiistellä, mutta kohtaaminen herättää usein varsin vahvoja tunteita ja mielipiteitä. Toisten mielestä se on pehmoa – jotakin, joka ei kuulu kouluun tai opiskeluun, saati sitten tieteen tai liike-elämän tehokkuuteen. Osa kokee sen pelottavaksi. Joko siksi, ettei siihen itse uskalla tai siksi, että on jo liian pitkään jäänyt siitä paitsi.

Lukuisten tutkimusten mukaan kohtaamattomuus satuttaa ja sairastuttaa ja tulee yhteiskunnallemme aivan liian kalliiksi. Siksi esimerkiksi Britanniaan perustettiin yksinäisyysministerin tehtävä.

Continue reading

Tiedettä kansalaisille – kansalaisten tiedettä

Anne Kumpula

Kestävä kehitys laaja-alaisena yhteiskunnallisena prosessina edellyttää eri tahojen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Lähtökohta tiivistyy myös kestävän kehityksen tavoitteeseen sisältyvään ajatukseen jokaisen oikeudesta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Ympäristökeskustelussa teema on ollut keskeinen jo 1960-luvulla virinneestä ympäristöheräämisestä lähtien.  Lainsäädännössä osallistumisoikeudet tunnustettiin laajamittaisesti kuitenkin vasta 2000-luvun taitteessa. Tuolloin myös Suomessa ympäristölaeissa laajennettiin niiden piiriä, joilla on oikeus hankkeen tai suunnitelman valmisteluvaiheessa esittää käsityksensä ja muistutuksensa sekä muutoksenhakuoikeus.  Tunnetuin esimerkki osallistavasta ja eri tahojen vuorovaikutusta korostavasta sääntelystä on kaavoitusta sääntelevä maankäyttö- ja rakennuslaki.

Uudistuneen sääntelyn periaatteellinen muutos ilmenee siten, että vaikutusmahdollisuudet on turvattu myös niille kansalaisille tai kansalaisyhteiskunnan toimijoille – esimerkiksi yhdistyksille, joiden tavoitteena on edistää yleisiä ympäristöetuja, kuten rakennetun ympäristön suojelua, luonnonarvojen säilyttämistä, alueiden virkistyskäyttöä tai kevyen liikenteen väylien lisäämistä. Aiemmin lähtökohtana oli, että osallistuminen on turvattava yksinomaan niille, joilla oli asiassa yksityisiä, esimerkiksi maanomistukseen liittyviä intressejä turvattavanaan.

Continue reading

Kestävä kehitys syntyy monialaisesta osaamisesta ja mielikuvituksellisesta teknologiasta

Tapio Salakoski

Kestävän kehityksen ideologia on jo pitkään vaikuttanut merkittävästi teknis-luonnontieteellisen tutkimuksen suuntaan ja kehitystyön tavoitteisiin yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa. Viime vuosina kestävän kehityksen arvot ovat nousseet tapetille myös talouden ja liiketoiminnan näkökulmasta. Niin valtiot ja suuryhtiöt kuin yksittäiset kuluttajatkin tekevät strategisia linjauksia ja käytännön ostopäätöksiä aiempaa useammin ja selkeämmin arvopohjalta. Globaalit megauhat ovat muuttaneet tavoitteiden sävyä: siinä missä ennen tieteen ja teknologian keinoin tavoiteltiin abstraktisti auvoisampaa tulevaisuutta, nyt tutkimus- ja kehitystyössä keskitytään konkreettisten ja yhä synkempien uhkakuvien torjuntaan.

Vaikka monien ympäristöä uhkaavien ongelmien voidaankin katsoa johtuvan ihmisten lisääntymisen ja elintason nousun ohella teknologian väärinkäytöstä, on vaikea ajatella niiden selättämistä ilman tieteellistä tutkimusta ja teknologista kehitystä. Kuluttamisen vähentäminen ei yksinkertaisesti riitä ratkaisuksi monestakaan syystä: kehittyvillä mailla on oikeus tasavertaiseen tulevaisuuteen kehittyneiden maiden kanssa, ja rikkaiden länsimaiden kansalaiset eivät mukisematta niele aineellisen elintason laskua. Sen sijaan ympäristöystävällinen, ihmisen terveyttä ja hyvinvointia lisäävä teknologia on kaikkien hyväksyttävissä – ainakin jos se ei ole merkittävästi vanhempaa teknologiaa kalliimpaa. Parhaimmillaan puhtaasta teknologiasta voi luoda uutta bisnestä.

Continue reading

Kauratutkimus edistää sekä kansanterveyttä että kansantaloutta

Kaisa Linderborg

Suomalainen kaura ja siitä valmistetut elintarvikkeet ovat ansaitussa nosteessa. Kauran kulutus Suomessa kasvaa kymmenen prosentin vuosivauhtia, mikä on positiivista niin käyttäjän terveydelle, Suomen ruokahuollon omavaraisuusasteelle kuin kansantaloudelle.

Elintarviketieteilijänä voin vain kannustaa kauran käyttöön, sillä kauran ravintoarvot ovat erinomaiset. Kauran kuitupitoisuus on korkea, ja sen sisältämä rasva on pääasiassa monityydyttymätöntä. Kauran proteiineissa on runsaasti välttämättömiä aminohappoja, ja siksi se on erinomainen lisä esimerkiksi kasvisruokavaliota noudattavien ruokavalioon.

Continue reading

Suuret unelmat ja Uuden ajan alku uutena alkuna – Turun yliopistossa ja koko Suomessa

Saara Penttinen

Harvoin huomaa kuin vahingossa laittaneensa liikkeelle jotain merkittävää, töytäisseensä niin sanotusti nukkuvaa karhua, joka ei kuitenkaan ole tästä ärsyyntynyt, vaan kaikeksi yllätykseksi päinvastoin toivottanut lämpimästi tervetulleeksi, tarjonnut lasillisen kuohuvaa ja pyytänyt vierailemaan toistekin.

Jotain tällaista koimme viime viikon 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päivillä. Kun viime kesänä ideoimme Suomen historian yliopisto-opettaja Mari Välimäen kanssa (toden totta Dynamon jonossa) tapaamista kyseisten aikakausien tutkijoille, toiveemme olivat varsin vaatimattomat: kenties iltapäivän mittainen seminaari, korkeintaan parikymmentä osallistujaa. Ajatuksemme saama suosio yllätti meidät täysin. Saimme yhteydenottoja ympäri Suomea, lähes kaikista Suomen yliopistoista ja muista instituutioista yli oppiainerajojen, ja mikä tärkeintä: kaikilta eri akateemisen uran vaiheessa olevilta henkilöiltä professoreista dosentteihin ja maisteriopiskelijoista jatko-opiskelijoihin.

Kuulin jonkun vihjaisevan, että juuri meidän akateeminen ”noviisiutemme” herätti positiivisia reaktioita: olihan alkuun panevana voimana meille puhtaasti se, että halusimme saada Suomen 1500- ja 1600-lukujen tutkijat tapaamaan toisensa ja kenties pohtimaan tulevaa yhteistyötä.

Continue reading

Vaikuttavaa monitieteisyyttä rakennemuutosten puristuksessa

Markus Granlund

Turun yliopiston strategia perustuu moderniin näkemykseen siitä, että tieteellisten siilojen ja organisatoristen ”laatikkoleikkien” aika on ohi.  Myös valtakunnan tasolla monitieteisyys tunnistetaan välttämättömäksi viheliäisten ongelmien (wicked problems) aikakaudella, ainakin juhla- ja vaalipuheissa.

Laatikkoleikit, siis organisatoriset muutokset vain muutoksen takia, liittyy toiminnan ja prosessien tehokkuuteen, tärkeitä asioita nekin. Vähemmälle huomiolle tässä yhteydessä jää kuitenkin se, mitä haittavaikutuksia yksikkökokojen kasvattamisella on. Tehokkuuskin on moniulotteinen asia ja maailmalta löytyy evidenssiä myös siitä, että rakennettuja yliopistokonglomeraatteja ollaan nyt purkamassa takaisin pienemmiksi, toiminnallisemmiksi ja tehokkaammiksi kokonaisuuksiksi.

Toivoisinkin keskusteluihin sellaista lähestymistapaa, jossa annetaan ensisijaisesti tulosten ratkaista (etenkin suhteessa resursseihin, joiden leikkauksista päätin tällä kertaa olla valittamatta), samalla toki tunnistaen ne hyvät puolet, joita toimintojen yhdistämisellä voi olla saavutettavissa. Olisi myös suotavaa hyväksyä se tosiasia, että konteksti ratkaisee: ”One size does not fit all”. Silti muun muassa Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) omassa ohjauksessaan näyttää edelleenkin jakavan ”erillispalkkioita” lähinnä rakennemuutoksista, joiden oletetaan olevan itseisarvoisesti uudistavia toimenpiteitä.

Continue reading

« Older posts