Tiede kauneuden palveluksessa
Niin se vain on, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä pätee niin tieteessä kuin taiteessakin.
Esimerkiksi Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteisessä kuvantamiskeskuksessa tutkijat tuottavat joka päivä hämmästyttäviä kuvia, jotka paljastavat solutason salaisuuksia ja sen, miten elämä todella toimii mikroskooppisella tasolla. Kuvantamiskeskus tarjoaa tutkijoille mahdollisuuden käyttää kuvantamisen huipputeknologiaa ja monimutkaisiin algoritmeihin perustuvia kuva-analyysejä.
Mikroskoopit ovat biotieteen tutkimuksen tukipilari, mutta kuvantamisteknologioiden yleistyminen on mahdollistanut niiden käytön laajenemisen myös muillekin aloille. Hyvä esimerkki on 2000-luvulla toden teolla kehittymään lähtenyt mikrotasolla toimiva biotaide. Biotaide kannustaa keskustelemaan yhteiskunnallisista, filosofisista ja ympäristöasioista ja tämä kaikki voi auttaa lisäämään kansalaisten ymmärrystä esimerkiksi biotekniikan ja geenitekniikan kehityksestä.
Olen ollut onnekas saadessani aluksi tutkijana ja nykyään opettajana mahdollisuuden innostua yhä uudelleen solutason kauneuden kuvantamisesta. Minulla on ollut tilaisuus tarkastella kuvantamista myös aivan uudesta näkökulmasta, kun Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta valmistuva kuvataiteilijaopiskelija Fanni Stafford halusi kuvata biologian laitoksella histologisia preparaatteja opinnäytetyötään varten.
Oli mielenkiintoista havainnoida taiteilijan tapaa tarkastella mikroskooppista näkymää – onhan taiteilijan toiminta erilailla suuntautunut ja myös tavoitteet ovat erilaisia kuin esimerkiksi solufysiologilla. Samaa asiaa voi lähestyä niin monin keinoin ja monesta eri näkökulmasta. Siinä missä tutkija on lukkiutunut etsimään systemaattisesti kudos- tai solutason rakenteita ja terävää fokustasoa, taiteilijalla on vapaus olla kiinnostunut tarkastelemaan ”mikroskooppisen elämän” kaikkia eri tasoja.
Mikroskooppisessa kuvantamisessa taiteen tekijällä on ehkäpä enemmän tarve tehdä näkyväksi henkilökohtaisesti kokemiaan asioita kuin tieteen tekijällä. Erilaisista näkökulmista huolimatta tiedettä ja taidetta yhdistää halu etsiä vastauksia kysymyksiinsä; tutkijat enemmän tieteellisin metodein ja taiteilijat oman luovuuden kautta.
Ongelmana tieteellisen taiteen tekemisessä voi olla yhteistyön vaikeus niiden tahojen kanssa, joilla on sopivaa infrastruktuuria, kuten moderneja mikroskooppeja. Merkittävimmät keinot yhteistyön edistämiseen ovat tiedon jakaminen, vuorovaikutuksen lisääminen ja asenteisiin vaikuttaminen.
Taidetta ja luovuutta voi edistää luomalla esimerkiksi biotaiteesta kiinnostuneille taiteilijoille yhteistyömahdollisuuksia yliopiston tutkijoiden kanssa. Nykyaikainen kuvantaminen auttaa tieteessä tekemään läpimurtoja, mutta taiteilijan käsissä se voi auttaa meitä kaikkia pohtimaan asioita uudella tavalla. Aivan kuten Fannin opinnäytetyöprojekti, jossa hän on keskittynyt kysymyksiin kehollisesta kauneudesta ja esteettisestä kokemuksesta.
Biotaide taitelijan omin sanoin
Taiteellinen työskentelymuotoni määrittyy aina tutkittavan aiheen ehdoilla. Töilläni on yleensä oma tahtonsa tulla esille itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Oma osani on toteuttaa työ laborantin pedanttiudella. Taiteeni estetiikka onkin läheistä sukua luonnontieteellisen tutkimuksen estetiikalle, jonka vuoksi yhteistyö Turun Yliopiston biologian laitoksen kanssa on ollut minulle todella upea mahdollisuus kehittää esteettistä kieltäni samalla oppien uutta tieteen näkökulmasta kehollisuudestamme.
Työskentelyni temaattisessa ytimessä on yleensä mielen kokemuksen sekä kehon biologisten prosessien välisen yhteyden tutkiminen tavalla tai toisella. Ruumis-mieli-ongelma on tietoisuustutkimuksessa keskeistä: olemmeko keho vai kehossa? Olen tutkinut tätä aihetta työskentelyssäni tarkastelemalla muun muassa hermoston, hormonien sekä geneettisen muuntelun vaikutusta mieleen ja kokemukseen itsestämme. Suuri osa taiteellisen työn taustatyöstä on yleensä tieteellisten tekstien lukemista.
Opinnäytetyössäni olen keskittynyt kysymyksiin kehollisesta kauneudesta ja esteettisestä kokemuksesta. Tahdon tuoda katseen universaalille tasolle kehollisen kauneuden tarkastelussa ja siirtyä konkreettisesti pintaa syvemmälle.
Mikroskooppikuvassa kudostemme ilmiasut poikkeavat toisistaan hyvin vähän. Mikrotasoa tarkasteltaessa on helpompi vapautua katsomaan kehoa ilman arvostelevaa silmää ja vain ihastella sen sinällään persoonatonta, universaalia muotokieltä. Olen tahtonut samalla tutkia orgaanisen elämän kauneutta ajassa, jossa tieteen ja teknologian murros haastaa vähitellen kehollisuuden olemisemme ja itseilmaisumme ehtona.
Tämän teeman tutkimisen tiimoilta olen saanut käydä Tiina Henttisen ohjauksella kuvaamassa kehollista kauneutta erilaisten kudosnäytteiden muodossa. Keskustelut Tiinan kanssa ovat antaneet ajatuksen ruokaa ja herättäneet uteliaisuuden mennä vielä syvemmälle tieteen ja taiteen yhdessä luomalle uniikille tutkimuksen alueelle.
Kun tieto, järjestys ja data kohtaavat poeettisen, intuitiivisen ja sopivasti vapatutuneen, on mahdollista koskettaa ainakin hetkellisesti kokonaista ymmärrystä ihmisenä olemisesta. Taiteellisen prosessin yhdistyessä tieteelliseen, parhaassa tapauksessa tekijä saa kokea jonkinlaisen eheän kuvan paljastumisen itselleen. Jos hyvin käy, saa hän myös valjastettua tuon oivalluksen työnsä materiaaliseen ilmaisuun.
Kauneuden teema on taiteellisen ilmaisuni ytimellinen alkuvoima. Kritiikkini kauneuden pinnallista arvottamista kohtaan ei ole estänyt minua taiteilijana olemasta melko häpeilemättömästi juuri kauneuden luoja. Nuorempana poimin itselleni melko purkkaisesti Moulin Rouge! -elokuvasta moton, jonka koin resonoivan itselleni: ”Beauty, Freedom, Truth and Love”. Myöhemmin olen lisännyt mukaan myös merkityksellisyyden sekä vastuun.
Työskentelyni onkin usein transformoiva prosessi, jossa jokin mieltä hankaava teema huolellisen työstämisen, totuuden etsimisen ja rakastavan uteliaisuuden avulla hioutuu problemaattisesta kauniiksi. Ehkä se on juuri sitä taiteilijan vapautta, että saa omassa universumissaan järjestää kaoottisen maailman eheämmäksi. Ainakin hetken tuo kauneus auttaa mielen jonkin arkitodellisuuttamme suuremman totuuden taajuudelle.
Uskon tämän transformoivan kokemuksen olevan tuttu yhtälailla tieteen tekijöillekin.
Tiina Henttinen,
Kirjoittaja on fysiologian ja genetiikan yliopistonlehtori biologian laitoksella
Fanni Stafford
Kirjoittaja on Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta valmistuva kuvataitelija
Fanni Staffordin teos on esillä 26.4.2019 avautuvassa Turun AMK:n Taideakatemian valmistuvien kuvataiteilijoiden NYTT 2019 -näyttelyssä. NYTT 2019 on keskittynyt Turun Taidehalliin sekä sitä ympäröiviin Brinkkalan galleriaan, Brinkkalan Ullakolle, Luostarin välikadun makasiineihin sekä Turun Vartiovuoren Vesisäiliölle. Näyttelyn avajaisia vietetään 25.4.2019 kello 16:00–20:00. Lisää informaatiota tapahtuman sivuilta