Keskustelukävelyillä pohditaan elämän merkityksellisyyttä

”Mieluummin tapaisin kasvotusten, jos mahdollista”, opiskelija kirjoittaa sähköpostiviestissään eikä hän ole toiveensa kanssa yksin. Korona-aikana me yliopistopapit olemme saaneet lukuisia samankaltaisia pyyntöjä keskustelutuen saamiseksi. Keväällä meillä olikin reilusti tavallista enemmän luottamuksellisia keskustelutapaamisia opiskelijoiden kanssa.

Pandemia-ajan pieneksi hitiksi ovat muodostuneet keskustelukävelyt, joita aiotaan jatkaa tulevaisuudessakin. Lisäksi tavalliset puhelinkeskustelut ovat tehneet paluun ja osoittaneet toimivuutensa etäkeskusteluvälineenä zoomin ja teamsin rinnalla. Myös kasvokkain tapaaminen on ollut koko ajan mahdollista.

Monen keskustelun taustalla kysymys elämän merkityksellisyydestä

Yliopistopapin kanssa voi tulla keskustelemaan mistä tahansa, josta haluaisi keskustella luottamuksellisesti jonkun omasta elämästään ulkopuolisen ihmisen kanssa. Tavallisia keskustelun aiheita ovat ihmissuhteisiin, jaksamiseen, yksinäisyyteen, suruun, opiskelun ja/tai työn haasteisiin sekä ilmastonmuutoksen herättämiin tunteisiin liittyvät kysymykset.

Opiskelijoiden kanssa käytyjen keskustelun perusteella olen tullut siihen päätelmään, että keskeisiä hyvinvointiin vaikuttavia asioita ovat kokemus omasta ja elämän merkityksellisyydestä sekä johonkin suurempaan kokonaisuuteen kuulumisesta. Mistä tiedän, mitä ylipäätään haluan elämässä tehdä? Kun pohdiskelemme yhdessä tällaisia, suuntaan usein ilon perään. Mikä tuo syvää iloa? Minkä parissa ajankulu unohtuu? Usein elämän tärkeimmät ja parhaimmat asiat vaativat meiltä myös paljon vaivaa. Oikeiksi ja tärkeiksi nuo asiat tunnistaa ilon lisäksi juuri siitä, että on valmis näkemään ja tahtoo nähdä sen vaivan.

Matalampi kynnys osallistua etänä

Osalle etämahdollisuus on madaltanut kynnystä osallistua erilaisiin tapahtumiin. Kotoa käsin osallistuminen on paitsi helppoa, myös turvallista. Etänä ollessa on helpompi säädellä oman osallistumisensa ja sosiaalisuutensa intensiteettiä: voi osallistua aktiivisesti halutessaan, mutta välillä voi vain seurailla taustalla – ja silti kokea yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.

Keskusteluavun lisäksi olemme tukeneet yliopistoyhteisön hyvinvointia pandemia-aikana muun muassa järjestämällä työskentelyretriitin, vertaistuellisia etäkahvihetkiä, Erätaukokeskusteluja työyhteisöille, opiskelijoiden etäsururyhmän, hyvinvointiin liittyviä luentoja sekä työnohjauksellista tukea yksilöille, työpareille ja työyhteisöille.

Ympäristötunteita ja etäkokkausiltoja

On ilman muuta selvää, että jatkossakin järjestämme tapahtumia niin livenä kuin etänä. Tänä syksynä järjestämme etänä muun muassa ilmastonmuutosahdistusta ja ympäristötunteita käsittelevän striimatun keskustelun Tunteet ja toivo – miten elää ilmastonmuutoksen kanssa omassa arjessa? – Turun ja Kaarinan seurakunnat (turunseurakunnat.fi) sekä ammattikokin vetämiä etäkokkausiltoja opiskelijoille: Etäkokkikoulu opiskelijoille – Turun ja Kaarinan seurakunnat (turunseurakunnat.fi). Yliopistopapit ovat tavattavissa keskustelua varten sopimuksesta sekä torstaisin klo 14–15 Opiskelijakeskus Discossa.

Tiina Hallikainen

Kirjoittaja työskentelee yliopistopappina Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä.