Päivi Paukku
Tokaluokkalainen tyttäreni tuli mukaan työpaikalleni kielikeskukseen yhtenä syyslomapäivänä kolme vuotta sitten. Halusin näyttää hänelle konkreettisesti, mitä teen töissä, ja halusin hänen tapaavan opiskelijoitani ja tutustuvan myös vähän erinäköisiin, hänestä jopa pelottavilta näyttäviin ihmisiin. Halusin samalla tarjota omille opiskelijoilleni mahdollisuuden tavata tavallinen suomalainen lapsi. Lapseni oli suomen kielen intensiivisen alkeiskurssin tunnilla apuopettajana. Hän sai kysyä opiskelijoilta kysymyksiä, ja opiskelijat saivat yrittää puhua hänen kanssaan muutaman sanan suomea. Tunnin lopussa kuuntelimme yhdessä lapseni valitsemaa suomalaista musiikkia.
Tunnin jälkeisissä innostuneisuuden tunnelmissa lapseni ehdotti: ”Tulkaa meidän luokkaan käymään!” Siitä tämä nyt palkittu yhteistyö alakoulun kanssa suunnilleen sai alkunsa. Kun esitin idean opiskelijoilleni, se olikin sitten menoa. Otin yhteyttä Ilmaristen yhtenäiskoulun tokaluokan opettajaan ja järjestimme ensimmäisen vierailun samana syksynä. Oppilaat olivat innoissaan, ja opiskelijani olivat suorastaan haltioissaan kokemuksesta. Lämminhenkinen tapaaminen jäi voimakkaasti kaikkien mieliin.
