Yksinäisyyden eri muodot vaativat erilaisia toimenpiteitä
Ihminen tarvitsee muita ihmisiä selviytyäkseen ja pysyäkseen terveenä. Kokemus ulkopuolisuudesta saa ihmisen tuntemaan uhkaa omaa olemassaoloaan, merkityksellisyyttään, yhdenvertaisia vaikutusmahdollisuuksiaan ja tasa-arvoaan kohtaan. Yksinäisyys sairastuttaa sekä yksilöä että yhteiskuntaa: pitkittyessään yksinäisyys heikentää sekä ihmisen psyykkistä että fyysistä hyvinvointia ja terveyttä, kykyä oppia ja integroitua osaksi yhteisöjä sekä lisää syrjäytymisen, itsetuhoisuuden, väkivallan ja radikalisoitumisen riskiä. Ulkopuolelle jääneillä ihmisillä on jopa muita korkeampi riski ennenaikaiseen kuolemaan.
Yksinäisyys voi olla sosiaalista tai emotionaalista – sosiaalinen yksinäisyys syntyy verkostojen puutteesta; emotionaalinen yksinäisyys läheisen ja tärkeän ihmissuhteen puuttumisesta. Ostrakismi puolestaan on joko tahallista tai tahatonta sulkemista ulkopuolelle. Ulossulkemisen seurauksena ihminen kokee, ettei kuulu joukkoon tai että on muille näkymätön ja merkityksetön. Tällaiset kokemukset aiheuttavat useimmiten voimakkaan stressireaktion, joka voi ilmetä fyysisenä kipuna tai muina fysiologisina oireina tunnereaktioiden ohella. Ostrakisoidun henkilön pyrkimykset täyttää sosiaaliset perustarpeensa ohjaavat hänen käyttäytymistään: hän saattaa tilanteesta riippuen pyrkiä takaisin vuorovaikutukseen joko pro- tai antisosiaalisesti, pyrkiä korottamaan omaa arvoaan muiden silmissä, luovuttaa tai toimia vastoin omia aiempia arvojaan. Yksinäisyyden ja ostrakismin yhteiskunnalliset vaikutukset, esimerkiksi koulutusuralta ja työelämästä syrjäytyminen, terveys- ja sosiaalikustannukset sekä sisäisen turvallisuuden riskit, ovat suuria.
Yksinäisyyden taustalla on usein toistuvia kokemuksia ulkopuolelle jäämisestä. Nämä kokemukset voivat syntyä monella eri tavalla. Yksinäisyys onkin moniulotteinen ilmiö, jota ei voi eikä kannata lähestyä aina samalla tavalla. Yksinäisyyden taustalla voi olla myös esimerkiksi kiusaamiskokemuksia, terveydellisiä ongelmia, perheen vaikeuksia, kouluyhteisöön liittyviä ongelmia tai yhteiskunnan rakenteisiin liittyviä haasteita tai näiden eri taustatekijöiden monimuotoisia yhdistelmiä.
Ulkopuolelle suljetuksi tuleminen sekä yksinäisyyden kokemukset ovat stressitekijöitä, jotka laukaisevat stressireaktion. Stressireaktiot voivat muodostua terveydelle haitallisiksi toistuessaan ja pitkittyessään. Terveyshaitat välittyvät esimerkiksi stressireaktioon liittyvien hormonaalisten ja tulehdusprosessien muutosten kautta, mutta lasten ja nuorten yksinäisyyden yhteydessä näitä biopsykososiaalisia kokonaisuuksia ei juurikaan ole tutkittu. Yksinäisyyden eri muodoista ja taustatekijöistä elämänkaaren eri vaiheissa tiedetään siis yllättävän vähän. Monitieteinen lähestyminen on välttämätöntä, jotta voidaan erottaa ilmiöiden erilaisia kehityspolkuja yksilö- ja perhetasolla, kouluyhteisöissä, palvelujärjestelmissä ja laajemmin yhteiskunnallisella tasolla.
Varhaiskasvatuksen ja koulun vastuusta puhutaan toimenpiteiden yhteydessä tyypillisesti paljon, mutta kaikkea vastuuta ei voi sälyttää yksin näihin kasvuympäristöihin. Mitä paremmin pystymme jäsentämään ja erottelemaan eri tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilötasolla sekä yksilön ja yhteisöjen vuorovaikutussuhteissa ostrakismin ja yksinäisyyden syntyyn ja kehitykseen, sitä tarkemmin voimme kohdentaa toimenpiteitä ilmiön hallitsemiseksi yhteiskunnan eri tasoilla. Yhteisö- ja ryhmätason (esimerkiksi ryhmän toimintatavat kouluympäristössä) sekä yksilötason (esimerkiksi vaikeudet vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa) ilmiöiden välinen vuoropuhelu on välttämätöntä ongelman selättämiseksi.
Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman Right to Belong -konsortion (R-to-B, rahoituspäätösnumero 352648) päämääränä on tutkia yksinäisyyden ja ostrakismin eri muotoja ja kehityspolkuja sekä jäsentää yksilö- ja yhteisötason mekanismeja siten, että ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä voidaan kohdentaa mahdollisimman tarkasti näihin mekanismeihin ja oikealle tasolle. Lopullisena tavoitteena on kaikessa yksinkertaisuudessaan vähentää lasten ja nuorten yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia erilaisissa ympäristöissä, kuten varhaiskasvatuksessa, kouluissa, harrastuksissa ja sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa käytetään mm. aivokuvantamisen, biomarkkereiden ja käyttäytymistieteellisiä menetelmiä sekä laajoja kansallisia ja kansainvälisiä seurantatutkimusaineistoja, rekisteritietoja sekä eri kouluasteilla toteutettavien interventioiden vaikuttavuusarviointia.
R-to-B-konsortion tutkijat ovat Turun, Helsingin, Jyväskylän ja Aalto-yliopiston kasvatus- ja kehityspsykologian, sosiologian, lääketieteen, lastenpsykiatrian, neurotieteen, psykologian, kasvatustieteen, taloustieteen, sosiaalipolitiikan, oikeustieteen, hallintotieteiden, tilastotieteen sekä oppimisanalytiikan asiantuntijoita. Konsortion osapuolina ovat myös Itla, Tampereen yliopisto, Opetushallitus ja THL. Lasten, nuorten ja perheiden lisäksi tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat mm. eduskunnan sivistysvaliokunta, eri ministeriöt, kunnat sekä järjestöt.
R-to-B kuuluu strategisen tutkimuksen YOUNG-tutkimusohjelmaan, jossa keskitytään lapsiin ja nuoriin yhteiskunnan jäseninä sekä tulevaisuuden tekijöinä ja etsitään tutkimuksen avulla ratkaisuja, joilla turvata kaikkien lasten ja nuorten yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elämään sekä turvalliseen kasvuun ja kehitykseen.
Lue lisää:
Kirjoittaja on apulaisprofessori ja lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä Right to Belong -konsortion osahankkeen johtaja.
Kirjoittaja on tutkimuskoordinaattori ja Right to Belong -konsortion viestintäkoordinaattori.