Synkistelystä kunnianhimoiseen kasvuun ja uudistumiseen!
Olin äskettäin Ylen A-studion asiantuntijavieraana pohtimassa, tekeekö hallitus yritysten kasvua tukevaa politiikkaa. Esimerkkinä hallituksen toimien mahdollisista seurauksista käytettiin kohonneita konkurssilukemia. Vieraiden yksimielinen näkemys oli, että konkurssilukemat tuskin ovat nykyisen hallituksen aikaansaannoksia. Finanssikriisin jälkeiset hallituksemme voivat kuitenkin katsoa peiliin: miten hallitukset ovat toimenpiteillään talouskasvua vauhdittaneet?
Olen tutkinut yrittäjyyspolitiikkaa yli 20 vuoden ajan. Yllättävää on, kuinka samat tulokset toistuvat yli ajan, viimeksi valtioneuvoston kanslialle laatimassamme tutkimuksessa yrityksen perustamisaktiviteetista. Yrittäjyyspoliittisissa valinnoissamme korostuvat olemassa olevan suojaaminen ja ylläpitäminen, jolloin keinoina hyödynnetään yrittäjyyden esteiden poistamista ja ennustettavan toimintaympäristön luomista. Suomessa yrittäjyyden puitetekijät ovatkin kunnossa. Siitä huolimatta vain harvat ryhtyvät yrittäjiksi ja vielä harvemmat tavoittelevat kasvua. Miksi?
Tähän liittyy toinen tutkimushavaintomme. Yrittäjyyspolitiikassa vähemmälle huomiolle jäävät voiton tavoittelu ja tulevaisuuden uudistaminen, jolloin kannusteet yrittäjyyteen ja kasvun mahdollistamiseen ovat riittämättömät. Näistä puhutaan paljon. Päteekö tässä vanha sanonta: siitä puhe mistä puute? Esteiden poistaminen ja kannusteiden lisääminen yrittäjyyspolitiikan keinoina toimivat eri tavoin. Esteitä taklattaessa vastataan kysymykseen ’miksi en osaa yrittää tai kasvattaa yritystäni’ kun yrittäjyyteen kannustettaessa vastataan kysymykseen ’miksi ryhtyisin yrittäjäksi tai haluaisin kasvattaa yritystäni’. Tutkimuksemme antavat selkeitä viitteitä siitä, että yrittäjien kasvuintoa latistavat olemattomat kannusteet yrittäjyyteen ja kasvuun. Pohtiessamme tutkimuksemme asiantuntijatyöpajassa sitä, minkälainen Suomi on maana ja yhteiskuntana yrittäjää eräs asiantuntija totesi rakenteisiimme viitaten, että meillä on ’kannusteita olla yrittämättä’. Tällaisista kannusteista ei kumpua yksilöiden ja yritysten toimeliaisuutta tai talouskasvua. Ei, niiden aikaansaamiseksi tarvitaan rohkeita, joskin yksinkertaisia kannusteita.
Pidemmällä aikavälillä kasvuhaluttomuuteen ja -kyvyttömyyteen voi vaikuttaa erityisesti koulutukseen ja osaamiseen panostamalla. Talouskasvun kannalta onkin tärkeää kannustaa yksilöitä ja yrityksiä kehittymään ja uudistumaan sekä luoda uskoa siihen, että kouluttautumalla ja uudistumalla yksilö ja yritys voivat menestyä. Se luo tuottavuutta, uusia teknologioita, työllisyyttä ja talouskasvua sekä lopulta verotuloja valtion kirstuun.
Alijäämäinen julkinen taloutemme huutaa pikaisempia ratkaisuja. Hallitus voi kannustaa yrityksiä kasvamaan ja investoimaan erilaisilla veroratkaisuilla, jotka tutkimusten mukaan rahoittanevat itsensä muutamassa vuodessa lisääntyneinä verotuloina. Sama pätee yksilöiden toimeliaisuuteen. Voisiko porkkana olla mukana keinovalikoimissa kepin lisäksi? Tuntuisiko kohtuuttomalta, että esimerkiksi hyvin palkattua asiantuntijaa kannustettaisiin lisätyöhön vaikkapa siten, että hän saisi edes puolet lisäansioista käteensä verojen ja veroluonteisten maksujen jälkeen? Korkea rajaveroaseteemme ei kannusta toimeliaisuuteen, päinvastoin. Kaikkien työpanosta ja toimeliaisuutta olisi hyvä lisätä, yksilön jaksamisen rajoissa, jotta saamme taloutemme kasvuun. Lisäksi huolestuttavaa on se, että esimerkiksi OP Ryhmän suuryritystutkimuksen mukaan myös suuret yritykset näyttävät mieluummin panostavan toiminnan tehostamiseen kuin sen laajentamiseen ja kasvattamiseen. Osakkeenomistajia ja sijoittajia hellivät osinkovirrat kertovat siitä, että yritysten hallitukset ja omistajat arvostavat osinkovirran korkeammalle kuin panostukset kasvuun, uudistamiseen tai tki-toimintaan. Puuttuuko meiltä visio tulevaisuuteen?
Entäpä ne kasvaneet konkurssilukemat? Tuoreet konkurssilukemat ovat mittasuhteiltaan, absoluuttisesti ja yrityskantaan suhteutettuna, aivan eri hehtaarilukemilla (lue: merkittävästi pienemmät) kuin 1990-luvun huippuvuosina. Yritysten aloittaminen ja lopettaminen ovat luonnollista yrityskannan uudistumista, jota ei pidä kavahtaa, vaikka konkurssi on sen kohdanneelle valitettava tapahtuma ja mahdollisesti inhimillinen kärsimys.
Tarvitsemme Suomessa rohkeita uudistuksia, jotka kannustavat yksilöitä ja yrityksiä toimeliaisuuteen ja kasvuun. Tähän liittyen tarvitsemme myös asenteellista muutosta: tartutaan rohkeasti tilaisuuksiin ja tavoitellaan kunnianhimoisesti kasvua! Vältetään synkistely ja rakennetaan yhdessä, ennakkoluulottomasti parempi ja toiveikkaampi tulevaisuus. We can!
Kirjoittaja on yrittäjyyden professori Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.