Viileä Pohjola – Nordic noir elokuva- ja mediatutkimuksen kohteena
Monet seikat vaikuttavat mielikuviin Pohjoismaista. Viime vuosina yksi pohjoisen brändin kansainvälisistä rakentajista on kiistatta ollut Nordic noir. Maailmalla tiedetään, että Pohjoismaat ovat koulutuksessa ja onnellisuusmittauksissa maailman kärkeä vuodesta toiseen. Nordic noirin julmat rikokset ja pinnan alla kytevät yhteiskunnalliset ongelmat rikkovat tätä harmonista kuvaa.
Tarinoiden poliisihahmot henkilökohtaisine ongelmineen symboloivat laajempia sosiaalisia ja kulttuurisia kysymyksiä tasa-arvosta ja yhteiskunnan kipupisteistä.
Nordic noirin tyylilliset piirteet ovat kuitenkin ennen kaikkea esteettisiä. Taide-elokuvan vaikutus, sarjojen brändääminen visuaalisella ilmeellä yhdistettynä tyyliteltyihin rikostarinoihin muodostavat innovatiivisen synteesin, jota tuotetaan ja jota myydään ympäri maailmaa.
Lokakuun tiedeklubilla Finlandia-talon Café Verandassa keskusteltiin Nordic noirin televisio- ja elokuvasovituksista. Tiedeklubit kuuluvat Tieteellisten seurain valtuuskunnan Tiedettä kaupungissa -tapahtumiin.
Lähikuva-lehden järjestämä keskustelu alkoi rennosti puhujien kertoessa omista Nordic noir -suosikeistaan. Koko keskustelu on kuunneltavissa jälkikäteen myös podcastina.
Otetaan silti vielä takapakkia ja pohditaan hetki, mitä kaikkea Nordic noir oikeastaan on?
Nordic viittaa Pohjoismaihin ja noir taas tummuuteen, mustaan ja pimeyteen. Taustalla on elokuvahistoriallinen yhteys 1940- ja 1950 -lukujen aiempaa synkempiin amerikkalaisiin rikosdraamoihin, jotka tunnetaan nimityksellä film noir.
Terminä Nordic noir viittaa tähän ranskalaisten elokuvakriitikoiden keksimään termiin. Nordic noir -nimitys syntyi film noirin tavoin muualla kuin lajiin kuuluvat teokset. Vaikka genre luotiin Pohjoismaissa, käsite keksittiin Britanniassa.
Nordic noirin kansainvälisen suosion taustalla on eksotiikan ja tuttuuden vuorovaikutussuhde. Pohjolan ulkopuolisille katsojille attraktiona ovat pohjoismainen luonto ja design, joiden luomaan miljööseen sovitetaan kansainvälisen rikosfiktion konventioita.
Pohjoismaisille yleisöille asetelma on päinvastainen: tuttuihin ja ehkä tuttuudessaan tylsiinkin maisemiin on sijoitettu synkkiä, pelottavia kansainvälisen rikosdraaman tapahtumia. Nordic noirissa tapahtuvat rikokset eivät vastaa Pohjoismaiden todellisuutta, mutta sillä ei ole pohjoismaisille katsojille merkitystä, vaan jostain syystä synkät mielikuvitukselliset tarinat vetoavat ihmisiin.
Suomalaiset tuottajat pääsivät mukaan kilpailuun jälkijunassa, mutta myös suomalaiset Nordic noir -sarjat ovat menestyneet maailmalla erinomaisesti. Huomionarvoisaa on, että maailmalla suomalaiset sarjat mielletään Nordic noiriksi, ei suomalaisiksi sarjoiksi. Kansallisuuden sijaan paikallisuus on valttia.
Suomalaisten televisiotuottajien olisikin syytä miettiä, miten tätä hyödynnettäisiin omaperäisesti kansainvälisten trendien seuraamisen sijaan.
Rami Mähkä
Kirjoittaja on kulttuurihistorian tutkija ja Lähikuva-lehden päätoimittaja.