Tutkijaesittely: Saila Leskinen
Kuva: Juha-Matti Tamminen
Akateemista käsityöläisyyttä
Olen taidehistorian pääaineopiskelija Helsingin yliopistossa, ja olen työskennellyt Muutoksen veistäjät -hankkeessa Elina Räsäsen tutkimusavustajana. Työstän parhaillaan pro gradu -tutkielmaani Siuntion kirkon 1600-luvun puuveistoksista.
Olen taidehistorian opinnoissani erikoistunut esinetutkimukseen. Aiemmalta koulutukseltani olen huonekaluentisöinnin artesaani ja kaluste- ja esinerestauroinnin artenomi (AMK), ja erityisesti alaani ovat maalatut puuesineet. Materiaalien ja työtapojen tuntemus on antanut minulle hyvät lähtökohdat esineiden ja niiden materiaalisuuden tutkimukseen, työskentely museon huonekalukonservaattorina puolestaan näkemystä esineistä osana kulttuuriperintöä. Aiempi tutkimukseni on käsitellyt suomalaisia 1700- ja 1800-lukujen ruumispaareja niin esinebiografian, konservoinnin, kuolemankulttuurin kuin taidehistorian ja uskontotieteenkin näkökulmista.
Kirkollisten puuveistosten elinkaari ja attribuutio
Parhaillaan tutkimukseni kohteena on kahdeksan Siuntion kirkosta (rak. n. 1480) peräisin olevaa barokkityylistä puuveistosta. Neitsyt Mariaa ja seitsemää apostolia esittävät veistokset kuuluvat Kansallismuseon kokoelmiin, minne ne on hankittu jo vuonna 1889. Niistä tiedetään kuitenkin hyvin vähän. Matalat, reliefimäiset veistokset ovat noin 67 cm korkeita, ja ne on veistetty lehtipuusta, jonka taustaa ei ole koverrettu. Alkuperäinen pintakäsittely on ollut maalattu polykromia, joka on sittemmin peitetty yhtenäisellä pronssimaalilla. Yhdestä veistoksesta pronssimaali on poistettu konservointityönä 1960-luvulla, ja alkuperäinen maalipinta on yhtenäisenä näkyvissä. Verrattain hyväkuntoisten veistosten ulkoasu on yhtenäinen, ja ne ovat selkeästi samaa kokonaisuutta, joka on ollut alttarilaite, johon on kuulunut myös krusifiksi.
Tutkimukseni liittyy 1600-luvun kirkkotaiteen ja luterilaisten puuveistosten kenttään. Siuntion veistokset ovat tuntemattomia, eikä barokkiveistoksista tai aikakauden alttarilaitteista ole julkaistu Suomessa paljoakaan tutkimusta. Nyt käsillä oleva tutkimus edustaa siis aihepiirinsä perustutkimusta. Reformaatioajan jälkeinen kirkollinen puunveistotaide voidaan nähdä keskiaikaisen veistoperinteen jatkumona, jonka merkitykset kuitenkin ovat muuttuneet ajassa. Tavoitteenani on veistosten elinkaaren ja alkuperäisen kokoonpanon selvittämisen lisäksi määrittää niille ajoitus ja mahdollinen tekijäattribuutio empiirisen teostutkimuksen, vertailevan tyylihistoriallisen menetelmän ja arkistotutkimuksen avulla. Veistoksissa itsessään on niiden historiasta kertovia jälkiä, kuten maalijäänteitä, nauloja, reikiä, naarmuja ja myöhemmin lisättyjä jalustaosia. Myös attribuointi ja tyylipiirteiden – sekä tekijän kädenjäljen että periodityylin – etsintä lähtee esineestä itsestään. Ohjaajani Elina Räsänen onkin osuvasti kutsunut tällaista esinelähtöistä, konkreettista teostutkimusta ”akateemiseksi käsityöläisyydeksi”. Siuntion veistokset on todennäköisesti valmistettu 1600-luvun alkupuolella Tallinnassa, joten tutkimus osallistuu myös keskusteluun Itämeren ympäristön kansainvälisistä yhteyksistä uuden ajan alussa.
