Tutkijaesittely: Katri Vuola

Posted on by

Olen keskiaikaisiin veistoksiin ja muuhun kirkolliseen esineistöön erikoistunut taidehistorioitsija ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Toimin kokopäiväisenä tutkijana Muutoksen veistäjät -hankkeessa vuoden 2019 joulukuusta vuoden 2020 marraskuun loppuun. Työpisteeni sijaitsee Helsingissä Hallituskadulla, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusosastolla.

Esinelähtöinen tutkimusote on aina ollut minulle luontevin. Aloitin opintoni Turun yliopistossa arkeologiassa, mutta päädyin viimeistelemään maisteriopintoni taidehistorian puolelle. Sain siten lisäymmärrystä esineissäkin usein esiintyvien kuvien, mutta myös laajemmin visuaalisen kulttuurin tulkintaan ja käsitteisiin. Liedon mestarille attribuoituja puuveistoksia käsittelevässä pro gradu -työssäni painottuivat kuitenkin antikvaarinen ja historiografinen tutkimusote maustettuna ruotsalaisen ja saksalaisen teknisen taidehistorian piiristä omaksutulla kiinnostuksella veistosten materiaalisia ominaisuuksia kohtaan. Esinetutkimus on sittemmin kokenut eräänlaisen renessanssin, ja se on samalla teoretisoitunut. Myös aineellinen kulttuuriperintö on laajentunut käsittämään ”vähäpätöisempää” tai monietnistä nykykulttuuria, ja sen tutkimus on kansainvälistynyt. Työurani aikana minulla on ollut mahdollisuus seurata tätä kehitystä läheltä niin taide- kuin kulttuurihistoriallisten museoiden, museoalan valtakunnallisen kehittämisen, kuin seurakuntien ja kirkon keskushallinnon näkökulmista.

Puun käyttö ja värien kerrostuneet merkitykset tutkimuskohteena

Muutoksen veistäjät -hankkeessa olen tutkinut puun käyttöä ja ominaisuuksia keskiaikaisissa sakraaliveistoksissa. Tutkimus jatkaa Helsingin yliopistossa tehtävää väitöskirjatyötäni, jossa käsittelen Turun hiippakunnan alueella käytössä olleiden sakraaliveistosten valmistusta, hankintaa ja käyttöä aikavälillä 1250—1400. Erityisenä kiinnostuksen kohteenani nyt käsillä olevassa hankkeessa on ollut puun merkitys veistoksen tekijöitä ja veistosten alkuperää jäljitettäessä. Viime vuoden lopulla julkaistussa artikkelissani Wood Species and the Question of Origin: Reassessing the Sculpture production in the Diocese of Turku (Åbo) during the 14th Century (BJAH Vol.18 2/2019) olen arvioinut kriittisesti aikaisimpia tulkintoja puulajeista, ja eri menetelmiä soveltamalla tuottanut uusia määrityksiä. Kiinnostavista tuloksista esimerkkinä mainittakoon lepän käytön yleisyys 1300-luvun veistoksissa, sekä punahongasta valmistettujen Pyhää Olavia esittävienveistosten ”löytyminen”. Aiemmin hyvin moni veistos on silmämääräisesti arvioiden tulkittu koivuisiksi, mikä on myös johtanut varsin suoraviivaiseen tulkintaan veistosten paikallisesta valmistuksesta eli ”kotimaisuudesta”.

Meidän päiviimme saakka säilyneisiin veistoksiin liittyvien keskiaikaisten kirjallisten dokumenttien puuttuessa esineet ovatkin alkuperä- ja tekijäkysymyksiin vastattaessa ensisijainen lähde. Veistosten vuosisatojen aikana muuttunut ja fragmentoitunut olemus luo kuitenkin tutkimukselle haasteita, joita olen pyrkinyt kohtaamaan yhdessä kuvanveistäjien sekä ammatillisten puu-  ja taidekonservaattoreiden kanssa.

Keskiaikaisia puuveistoksia Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Kuva: Katri Vuola.

Ajankohtaista ja tulevia hankkeita

Muutoksen veistäjät -hankkeeseen liittyvät projektini toteutetaan yhteistyössä Raision, Karjaan, Sastamalan ja Marttilan seurakuntien kanssa. Projekteissa tutkitaan muun muassa veistosten eriaikaisten väriasujen kerrostuneita merkityksiä, sekä eri ajoitusmenetelmien soveltuvuutta keskiaikaisten veistosten yhteydessä käytettäviksi.

Jatkan fragmentoituneiden puuveistosten tutkimista vuoden 2020 jälkeen Koneen Säätiön rahoittamassa ja väitöskirjaohjaajani Elina Räsäsen johtamassa  taidehistorian tutkimushankkeessa Fragmentaarisuus ja kuvakalske keskiajan ja uuden ajan alun esineissä (2020–2023).