Yhteiskuntatieteilijät yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa

Elina Kilpi-Jakonen
varadekaani vastuualueenaan alumni- ja sidosryhmät, yhteiskunnallinen vuorovaikutus sekä kansainvälisyys
apulaisprofessori, lippulaiva INVEST

Yliopistojen niin sanotusta kolmannesta tehtävästä puhutaan nykypäivänä yhä enemmän. Kahden ensimmäisen tehtävän ollessa tutkimus ja opetus, tämä kolmas tehtävä siis viittaa yhteiskunnalliseen vuorovaikutuksen, jota myös YVV:ksi kutsutaan. Vaikka yhteiskunnallista vuorovaikutusta on toki ollut yliopistoissa aiemminkin, sen asema on korostunut erityisesti siitä lähtien, kun se tuli yliopistolakiin vuonna 2009. Minkälaista YVV:tä yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa siis tehdään?

Suurelle yleisölle näkyvimpiä ovat tutkijamme mediassa asiantuntijoina. Eduskuntavaalien alla esillä olivat erityisesti Eduskuntatutkimuksen keskuksen asiantuntijat. Kun Pohjois-Amerikassa tapahtuu jotain erityisen mielenkiintoista, käännytään Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen puoleen, ja niin edelleen; tiedekunnastamme löytyy asiantuntijoita moninaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyen. Samoin kuin yliopistossa opetus perustuu tutkimukseen, myös YVV on tutkimukseen perustuvaa, eikä ajatus “päivystävästä dosentista” – joka vastaa kaikkien alojen tietopyyntöihin – vastaa todellisuutta.

Tieteellistä tietoa pyritään myös tuomaan suuren yleisön tietoisuuteen erilaisin tavoin, esimerkkeinä mediatiedotteet, vieraskynä- tai alio-kirjoitukset, ja erilaiset yleisöluennot ja -tapahtumat, kuten Tieteiden yö.

Asiantuntijuudelle on tarvetta myös poliittisessa päätöksenteossa. Yliopistosta ja tiedekunnastamme annetaan lausuntoja poliittisen päätöksenteon eri vaiheissa ja käydään esittelemässä tutkimusta mm. kansanedustajille ja ministeriöiden virkakunnalle. Tutkijoitamme on myös ministeriöiden työryhmissä tuomassa esiin tieteellistä tietoa päätöksenteon tueksi.

Vuorovaikutukseen pyritään myös paikallisella tasolla. Tästä erinomaisena esimerkkinä on Turun yliopistojen ja kaupungin yhteinen kaupunkitutkimusohjelma. Kaupunkitutkimusta tehdään monissa eri tiedekunnissa, mutta sen koti on yliopistolla tiedekunnassamme. Kaikille ohjelmassa mukana oleville hankkeille muodostetaan kaupungin (joista osa on nykyisin hyvinvointialueen) toimijoista koostuva ohjausryhmä, jotta tutkimuksesta voidaan hyötyä suoraan myös paikallisella tasolla.

YVV:n korostumista ovat edesauttaneet uudet rahoitusmuodot sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Suomen Akatemian alla toimivat Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) ja lippulaivaohjelmat korostavat molemmat tutkimuksen yhteiskunnallista relevanssia ja yhteistyötä akateemisen kentän ulkopuolella. Tuloksista ei pelkästään tiedoteta siinä vaiheessa, kun ne ovat valmiita, vaan niin kutsuttuja sidosryhmiä osallistetaan myös tutkimusprosessin aikana. Sama pätee moniin Euroopan Unionin rahoituksiin ja enenevissä määrin myös muihin kansainvälisiin rahoittajiin. Näissä rahoitusmuodoissa rahoituspäätöksiä ei tehdä pelkästään tieteellisin perustein – vaikka ne toki ovat edelleen oleellisessa roolissa – vaan myös vuorovaikutussuunnitelmien perusteella.

Omanlaistaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta edesauttavat myös työelämäprofessorit, joiden tarkoitus on tuoda omaa ammatillista osaamistaan erityisesti opiskelijoiden hyödyksi. Opiskelijoiden kautta yhteiskunnallista vuorovaikutusta tapahtuu myös työelämäharjoitteluissa, jotka kuuluvat moniin tutkinto-ohjelmiimme, sekä tilaustyönä tehtävien tai muuten sidosryhmien kanssa yhteistyössä tehtävien pro gradu -tutkielmien kautta.

Yhteiskunnallista vuorovaikutusta on myös toimintamme alumniemme kanssa. Tiedekuntamme eri oppiaineet ovat yhteydessä alumneihinsa eri tavoin. Tiedekuntatasolla lähetämme uutiskirjeen tiedekunnan tutkimusuutisista ja tapahtumista alumnirekisterissä oleville alumneillemme muutaman kerran vuodessa. Viime kesänä järjestimme myös ensimmäisen tiedekunnan alumnipäivän ja tarkoituksenamme on tehdä tästä joka toinen vuosi toistuva tapahtuma. Näemme siis seuraavan kerran ensi vuonna!

Vaikka YVV:n rooli on yliopistoissa kasvanut, edelleenkään ei ole niin, että kaiken tutkimuksen pitäisi olla suoraan yhteiskunnallisesti relevanttia. Tieteestä ja tutkimuksesta keskusteleminen sekä opiskelijoiden että yliopistoyhteisön ulkopuolella voi kuitenkin rikastuttaa tiedettä ja tuottaa uusia ideoita monenlaiseen tutkimukseen. Yhteiskunnallisella tasolla se myös legitimoi yliopiston asemaa ja verorahojen käyttöä.

Artikkelin pääkuva: John Morton -keskuksen tutkijat keskustelivat Turun yliopiston 100-vuotisjuhlavuonna kaupunkilaisten kanssa Tiedemarkkinoilla.