Dasguptan raportti on Iso-Britannian valtiovarainministeriön tilaama selvitys luonnon monimuotoisuuden taloudellisesta arvosta ja luontokadon hinnasta. Raportin kirjoittaja, taloustieteen professori Partha Dasgupta, pyrkii osoittamaan, miten nykyinen talousjärjestelmä on epäonnistunut huomioimaan luonnon merkityksen ihmiskunnan hyvinvoinnille ja kestävyydelle. Dasgupta on ansioitunut akateemikko, joka on saanut useita tunnustuksia usean vuosikymmenen aikana tekemästään tutkimuksesta ja häntä on kutsuttu muun muassa nimellä ”Champion of the Earth” eli maapallon esitaistelija.
Dasgupta esittää raportissaan, että luonnonvarat ovat itseasiassa pääomaa siinä missä esimerkiksi valuutta ja raaka-aineet, ja joka tuottaa meille monia palveluja ja hyötyjä, mutta jota kulutamme ja tuhoamme enemmän kuin se ehtii uusiutumaan. Raportti ehdottaa, että luonnon arvo pitäisi sisällyttää talouden mittareihin ja päätöksentekoon, ja että tarvitaan laajaa yhteiskunnallista muutosta kohti luonnon kunnioittamista ja suojelemista.
Raportti on kiitettävä yritys herättää taloustieteilijät ja päättäjät ymmärtämään luonnon monimuotoisuuden kriisi ja sen vakavat seuraukset ihmiskunnalle. Se sisältää huikean määrän tietoa ja analyysia luonnon tilasta, sen roolista taloudessa ja ihmisten toiminnan vaikutuksista siihen. Dasgupta toteaa raportissaan myös, että nykyinen talousjärjestelmä perustuu kasvun tavoitteluun ja kulutukseen, jotka ovat ristiriidassa luonnon rajallisuuden kanssa. Hän korostaa, että tarvitsemme uuden tavan lähestyä taloutta ja suhdettamme luontoon. Esimerkiksi nykyinen mittari BKT eli bruttokansantuote ei ota lainkaan huomioon sen paisuttamiseen käytettyjä luonnonvaroja, vaikka nämä kaksi asiaa korreloivat merkittävästi keskenään ja toinen mahdollistaa toisen.
Raportin kritiikki ei kuitenkaan rajoitu vain talouden mittareihin ja indikaattoreihin: se kyseenalaistaa myös talouden perusperiaatteita ja oletuksia, kuten ihmisen rationaalisuuden, markkinoiden tehokkuuden ja kasvun välttämättömyyden. Raportti osoittaa, miten nämä oletukset ovat johtaneet siihen, että ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja yli luonnon kantokyvyn ja aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja ilmastonmuutosta. Siinä ehdotetaan, että talouden tulisi ottaa huomioon luonnon rajallisuus ja epävarmuus, ja pyrkiä kohti tasapainoa luonnon kanssa.
Raportti ei kuitenkaan tarjoa yksiselitteisiä ratkaisuja tai reseptejä luonnon monimuotoisuuden kriisin ratkaisemiseksi. Raportissa tunnustetaan myös, että eri mailla ja alueilla on erilaisia tilanteita ja tarpeita, ja että ratkaisut vaativat paikallista soveltamista ja osallistumista. Siinä painotetaan, että ratkaisut edellyttävät laajaa yhteiskunnallista muutosta, joka perustuu arvojen, asenteiden ja normien uudelleenarviointiin. Raportti kehottaa ihmisiä tunnistamaan itsensä osana luontoa, eikä sen ulkopuolella tai sen yläpuolella. Se myös korostaa, että ratkaisut vaativat globaalia yhteistyötä ja solidaarisuutta.
Dasguptan raportin kritiikki kohdistuu usein siihen, että se käyttää taloustieteellistä termistöä ja logiikkaa puhuessaan luonnosta. Se näkee luonnonvarat omaisuutena, varallisuutena tai sijoituksena, jotka ovat ihmisen näkökulmasta määriteltyjä käsitteitä. Raportissa ei kyseenalaisteta sitä, voiko luontoa mitata rahassa tai markkinoilla, vaan olettaa, että se on paras tapa arvostaa ja lopulta myös suojella sitä. Siinä ei myöskään suoraan oteta huomioon luonnon itseisarvoa tai muita kuin ihmisen tarpeita ja etuja. Dasgupta näkee raportissaan kaiken kapitalistisen linssin läpi eikä tunnusta, että taloustiede on vain yksi tapa ymmärtää maailmaa, eikä välttämättä aina se sopivin tai oikeudenmukaisin.
Raportti on siis sekä arvokas että puutteellinen teos. Se on arvokas siksi, että se haastaa taloustieteen ja talouspolitiikan nykyisiä käytäntöjä ja osoittaa niiden epärealistisuuden ja kestämättömyyden suhteessa luontoon. Tämä lähestymistapa on erittäin tärkeä, sillä nykyisestä vapaasta markkinatalousjärjestelmästä tuskin ollaan siirtymässä pois lähiaikoina, minkä vuoksi sen fundamentaalinen muuttaminen nousee realistisimmaksi ratkaisuksi. Se on siitä syystä myös puutteellinen, sillä se ei kykene irtautumaan taloustieteellisestä ajattelutavasta eikä tarkastele luonnon moninaisuutta ja moniarvoisuutta itseisarvoina. Raportti tarjoaa tärkeitä näkökulmia ja ehdotuksia luonnon monimuotoisuuden kriisin ratkaisemiseksi, mutta tekee sen nykyisen taloustieteellisen dogman raameissa, jonka mukaan jatkuva kasvu on välttämättömyys.
Dasguptan raporttia voidaan kaiken kaikkiaan pitää uraauurtavana ja silmiä avaavana teoksena, joka haastaa nykyisen talousjärjestelmän perusteita ja osoittaa sen kestämättömyyden suhteessa luontoon. Se on myös kunnianhimoinen tavoitteessaan saada aikaan radikaaleja muutoksia talouden ajatteluun ja toimintaan. Raportti on kuitenkin myös siinä mielessä epätäydellinen tuotos, että se ei ota huomioon kaikkia näkökulmia ja vaihtoehtoja luonnon monimuotoisuuden kriisin ratkaisemiseksi. Raportti ei esimerkiksi käsittele riittävästi tosiasiallisia poliittisia ja sosiaalisia esteitä ja haasteita muutoksen toteuttamiselle. Siinä ei myöskään tunnusteta riittävästi muiden tieteenalojen ja tieteen ulkopuolisten toimijoiden panosta ja osaamista luonnon monimuotoisuuden kriisin ymmärtämiseksi ja ratkaisemiseksi.
— Ryhmä ekosysteemipalvelut ja eläinoikeudet
Lähteet
Luonnon monimuotoisuuden ja talouden keskinäisten riippuvuuksien arviointi: Mitä Dasguptan raportti tarkoittaa Suomen kannalta? Valtioneuvosto, Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:4.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164619, (luettu 5.4.2023).
Grossman, N., Mustill, T., & Nessen, C, Alexander, Skarsgård Explains the Answer to Everything. (It Involves Doing Some Math.), The New York Times 2022
https://www.nytimes.com/2022/01/06/opinion/alexander-skarsgard-partha-dasgupta.html (luettu 5.4.2023).
Lähde, Ville, Mitä Dasguptan raportti sanoo luonnosta ja taloudesta? Bios 2021.
https://bios.fi/dasguptan-raportti/ (luettu 5.4.2023).