Artikkelissaan ‘The Green Economy mythical or meaningful?’ Daniel J. Fiorino, joka työskentelee ympäristöpolitiikan keskuksen johtajana American Universityssä, esittelee erilaisia vihreän talousajattelun muotoja. Ensimmäisenä Fiorino tuo kuitenkin esiin aiheen taustalla vaikuttavan ympäristöpolitiikkaa leimaavan ongelman, ristiriidan ympäristöllisten ja taloudellisten tavoitteiden välillä. Keskustelussa yhtenä argumenttina on esitetty, että saasteiden vähentäminen ja ekosysteemien ja muiden luonnonvarojen suojeleminen heikentää turhaan talouden laajentumista, kilpailukykyä ja hyvinvointia. Toisaalta taas on esitetty, että ympäristön rajat vaativat, että kasvun on oltava tarkkaan hallittua, vain vähäistä tai jopa, ettei kasvua tulisi olla lainkaan. Kiistaa on ollut myös siitä, kumpi on asetettava etusijalle ekologisten- ja taloudellisten tavoitteiden ollessa ristiriidassa. Ympäristöpolitiikassa onkin kamppailtu sen kanssa, missä tavoitteiden välinen tasapaino on löydettävissä.
Fiorino huomauttaa kuitenkin, että ympäristöllisten ja taloudellisten tavoitteiden välisen kilpailun kasvaessa myös kiinnostus pyrkiä sovittamaan nämä tavoitteet yhteen on kasvanut. Vihreän talouden ajatus pyrkiikin tarjoamaan ratkaisun tähän talouden ja ympäristön väliseen konfliktiin. Fiorinon mukaan vihreässä taloudessa on kyse ajatuksesta, jonka mukaan ihmisten ja kansojen taloudelliset ja sosiaaliset pyrkimykset eri puolilla maailmaa voidaan toteuttaa ylittämättä paikallisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten ekosysteemien rajoja. Fiorino nostaa esiin American Association for the Advancement of Sciences raportissa vuonna 1971 esitetyn kysymyksen, johon vihreän talouden aatteellakin pyritään vastaamaan, ”miten elämme hyvää elämää rajallisella maapallolla?”.
Fiorino nostaa esiin myös muita käsityksiä vihreästä taloudesta. YK:n ympäristöohjelman (UNEP) 2011 julkaiseman raportin mukaan vihreä talous parantaa hyvinvointia ja sosiaalista tasapuolisuutta ja vähentää samalla merkittävästi ympäristöriskejä ja taloudellisia puutteita. Se ei hidasta kasvua vaan luo sitä. OECD on lähestynyt aihetta juuri kasvun näkökulmasta. OECD:n mukaan ”vihreä kasvu merkitsee talouskasvun jataloudellisen kehityksen edistämistä niin, että varmistetaan hyvinvointimme perustan muodostavien luonnonvarojen ja ympäristöpalvelujen saanti myös jatkossa”. Vihreä kasvu tarkoittaa luonnonvarojenkestävää käyttöä, energiatehokkuutta ja ekosysteemipalveluiden oikeudenmukaista arvostamista. Fiorino tuo vielä esiin myös World Business Council for Sustainable Developmentin (WBCSD) kaksiosaisen vision vuodelle 2050, jonka mukaan ensimmäisenä tavoitteena on elintaso, jossa ihmisillä on mahdollisuus ja varaa koulutukseen, terveydenhuoltoon, liikkuvuuteen, ruokaan, veteen, energiaan ja suojaan sekä kulutushyödykkeisiin ja toisena tavoitteena elintaso, jota voidaan pitää yllä käytettävissä olevilla luonnonvaroilla ja ilman lisähaittoja biologiselle monimuotoisuudelle, ilmastolle ja muille ekosysteemeille.
Seuraavaksi Fiorino avaa artikkelissaan vihreän talouden käsitteen historiaa ja sen ilmenemistä. Vihreä talous -käsite voidaan Fiorinon mukaan jäljittää jo ainakin 1980-luvun lopun tulevaisuuteen suuntautuneisiin ekonomisteihin ja 1992 Earth Summit huippukokoukseen. Fiorino tuo esiin seuraavaksi myös vihreän talouden ajatuksen vastaanottamaa kritiikkiä. Esimerkiksi ajatuksen, että vihreä talous on liian ihmiskeskeinen ja sen ratkaisut perustuvat niiden arvoon ihmisten tarpeiden ja pyrkimysten tyydyttäjinä eikä niinkään luonnon arvoon itsessään.
Lopuksi Fiorino esittelee vielä erilaisia suhtautumistapoja kasvuun. Monet vihreän talouden kannattajat pyrkivät sovittamaan taloudelliset ja sosiaaliset pyrkimykset yhteen ekosysteemin rajojen kanssa nykyisten kasvurajojen sisällä. Kuitenkin ajatusta, jossa oletetaan, että nykyiset kasvuluvut voisivat säilyä ennallaan, voidaan pitää joidenkin mukaan riittämättömänä. Tätä ajatusta edustaa degrowth -aate. Yksi aatteen kannattajista määrittelee sen tuotannon ja kulutuksen tasapuoliseksi heikentämiseksi, joka lisää ihmisten hyvinvointia ja parantaa ympäristöolosuhteita. Sen tavoitteena on saavuttaa globaali tulotaso, joka tarjoaa riittävän hyvinvoinnin ja onnellisuuden tason, mutta joka ei kuitenkaan ylitä ekologisia rajoja.
Fiorinon mukaan vihreä talous tarjoaa ainoan realistisen keinon ympäristön tuhon välttämiseksi. Kansantaloudet kasvavat ja talouskasvu ja tulojen nousu ovat etusijalla sekä kehittyneissä että kehittyvissä talouksissa. Kehittyviltä mailta ei myöskään voida kieltää pyrkimyksiä parantaa elämänlaatua. Fiorino kuitenkin uskoo, että ympäristöhaitoista luopuminen on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Fiorinon mukaan vaaditaan absoluuttista taloudellisen kehityksen ja ekologisten haittojen irtikytkentää. Haluankin selvittää näitä vihreän talouden ja kasvun mahdollisuuksia. Voidaanko talouskasvu ja ympäristöhaitat todella erottaa toisistaan? Onko talouskasvu ongelmien syy vai voisiko talouskasvu olla jopa ratkaisu ympäristöongelmiin? Miten ympäristösääntely vaikuttaa kasvuun? Voisiko ympäristösääntelyllä jopa parantaa tehokkuutta ja lisätä kilpailua? Minkälaisia ohjauskeinoja ja lainsäädäntöä tai hankkeita vihreän siirtymän toteuttamiseksi on tai on valmisteilla ja miten ne voisivat vaikuttaa kasvuun? Mielenkiintoista voisi olla tutkia myös sitä, miten vihreän talouden ilmiöt näkyvät globaalissa etelässä vai onko kyse ainoastaan globaalin pohjoisen hankkeesta tai miten vihreä siirtymä voidaan toteuttaa oikeudenmukaisesti.
–– Ryhmä kasvun rajat
Lähteet:
Fiorino, Daniel J: The green economy: mythical or meaningful? Policy quarterly, Vol.10 (1), 2014, s. 26-34.