Daniel J. Fiorino on kestävyyspolitiikkaan keskittynyt professori amerikkalaisessa yliopistossa Washington DC, jossa hän johtaa yksikköä Center for Environmental Policy in the School of Public Affairs.
Artikkelissaan “The Green Economy mythical or meaningful?” Fiorino pyrkii vastaamaan siihen, mitä ”Green Economy” (myöhemmin ”vihreä talous”) on, mistä se on tullut ja mistä kaksijakautuminen kyseisen ilmiön suhteen johtuu. Ensinnäkin voidaan todeta, että vihreä talous on reaktio siihen tosiasiaan, että maapallon resurssit ovat rajattuja – mutta seuraava kysymys kuuluukin, onko vihreä talous todellisuudessa tekosyy, jolla pyritään oikeuttamaan taloudellisen kasvun jatkamista? Tulisiko vihreän talouden sijaan luottaa vähäiseen kasvuun tai jopa ”degrowthiin”?
Fiorino esittelee vihreän talouden ajattelun syntyä – niitä ajatustapoja, jotka alkujaan ovat muodostaneet vihreän talouden ajattelua. Artikkelissa käydään myös läpi eri vaikutteita, jotka ovat ajan myötä muovanneet vihreän talouden ajattelua, sekä miten eri poliittiset suuntaukset suhtautuvat kyseiseen ajatteluun. Lisäksi Fiorino kartoittaa vihreään talouteen kohdistuvia kriittisiä näkökulmia, samalla analysoiden kysymystä, onko vihreä talous ”myyttinen vai tarkoituksenmukainen”. Hän tulee siihen lopputulokseen, että vihreä talous on tarkoituksenmukaista, mahdollista toteuttaa, ja itse asiassa ainoa mahdollisuutemme muuttaa maailmaa siten, että aletaan elämään luonnonvarojen rajoissa. Täten pystymme estämään ennakoitavissa olevaa katastrofia. Fiorino perustaa oman näkökulmansa siihen, että taloudellinen kasvu on välttämätön tosiasia mitä tarvitaan sekä kehittyneissä- että kehitysmaissa. Hän paiottaa, että on mahdollista irtaannuttaa ekologiset haittavaikutukset taloudellisesta kasvusta – juuri vihreän talouden avulla.
Ekologisten ja taloudellisten tavoitteiden välinen ristiriita on ollut ympäristöpolitiikan keskiössä jo 1960 luvulta lähtien. Lähtökohtaisesti on ajateltu, että nämä kaksi intressiä ovat toistensa vastapuolia, eivätkä ne voisi mitenkään tukea toisiaan. On katsottu että, päästöjen vähentäminen ja ekosysteemien ja muiden luonnonresurssien suojeleminen rampauttaa taloudellista kasvua, kilpailukykyä ja yleistä hyvinvointia. Tästä näkökulmasta katsoen on luonnollista ajatella että, julkisen vallan tulisi puoltaa taloudellista kasvua. Ristiriidan toisena puolena on kuitenkin ajatus siitä, että ihmisten hyvinvointi ja luonnon rajat vaativat rajallista – tietyn muotin mukaista ja hyvin rajattua kasvua, tai että kasvua ei tarvita ollenkaan. Tämän näkökulman mukaan tulisi valita ekologisia valintoja taloudellisten intressien edellä, silloin kuin nämä tavoitteet ovat ristiriidassa. On vaikea löytää tasapainoisesti toimivaa välitietä taloudellisen kasvun ja ekologisten tavoitteiden välillä. Vihreällä taloudella halutaan antaa pragmaattisen ratkaisun kysieseen ristiriitaan. Se otoimii ajatuksena siitä, että taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet ympäri maailmaa voidaan toteuttaa ylittämättä ekosysteemien rajoja. Tämä tarkoittaa kestävää luonnonvarojen käyttöä, energiatehokkuutta ja luonnonvarojen arvostamista.
Artikkelissa esitettyjä eri tahojen analyyseja vihreästä taloudesta:
United Nations Environment Programme (UNEP) analysoi vihreää taloutta sellaisena taloutena, joka parantaisi yleistä hyvinvointia ja sosiaalista yhdenvertaisuutta samalla vähentäen ympäristöllisiä riskejä ja kohentaen taloudellisesti haasteellisten alueiden tilannetta. UNEP uskoo ”green investment” -strategian, jonka mukaan joidenkin siirtymävuosien jälkeen saataisiin jopa enemmän kasvua verrattuna ”brown” -strategiaan, eli tavalliseen talouteen. Lisäksi green investment -strategian avulla vähennettäisiin köyhyyttä tehokkaammin ja työpaikkoja syntyisi enemmän. UNEP:in laskelmien mukaan riittäisi, että sijoitettaisiin 2% vuosittaisesta bruttokansantuotteesta vihreisiin sijoituksiin, pysyäksemme luonnonvarojen rajoissa.
Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD) kohdistaa katseen vihreään kasvuun ”Green Growth” – heillä on optimistinen visio, jonka mukaan vihreää kasvua kehittäen voidaan varmistua siitä, että luonnon varat pystyvät jatkossakin tarjoamaan sitä kaikkea, mihin hyvinvointimme perustuu. OECD:n mukaan tarvittavat muutokset tulisi etenkin ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa. Vihreisiin sijoituksiin panostamisen lisäksi olisi tärkeää muodostaa eko-veroja ja säädöksiä jotka kannustavat vihreään innovaatioon, panostaa koulutukseen joka tukee vihreää energiaa sekä poistaa haitallisia kannustimia jotka esimerkiksi kannustavat fossiilisten polttoaineiden käyttöön.
World Business Council for Sustainable Development (WBCSD) pyrkivät löytämään tavan, jonka avulla ihmiset saavat toteuttaa perustarpeitaan vahingoittamatta luonnon moninaisuutta, ilmastoa ja ekosysteemejä. Heidän strategiaansa liittyy monta tavoitetta, kuten köyhien maiden talouden parantaminen sekä metsäkaton ja hiilipäästöjen vähentäminen. He toteavat, että mikäli jatketaan tavalliseen tapaan, 2050 mennessä olemme jo käyttäneet 2,3 maapallon määrän resursseja. Vihreän talouden strategian mukaan olisimme käyttäneet reilu yhden planeetan resursseja samaan aikaan mennessä.
Kaikkien edellä mainittujen tahojen analyysit vihreästä taloudesta ovat Fiorinon mukaan erittäin optimistisia, sillä niiden mukaan ongelma on ratkaistavissa, kunhan vain otetaan oikeat keinot käyttöön. Kaikki nämä tahot ovat myös varmoja siitä, että mikäli kasvu jatkuu samalla tavalla kuin ennen, se tulee johtamaan katastrofiin. Samalla he ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että jatkuva taloudellinen kasvu on välttämätön.
Artikkelissaan Fiorino nostaa esille vihreän talouden ajattelun syntyyn liittyvää oleellista kirjallisuutta joista kumpuaa aikoinaan reformisia ajatuksia.
- Kirjassa Blueprint for a Green Economy, vuodelta 1989 (David Pearce, Anil Markandya ja Edward Barbier), huomataan talouden ja luonnon yhtenäinen riippuvuus toisistaan. Talous vaikuttaa luontoon, ja luonto vaikuttaa talouteen. Luonnonvarat ja yleinen hyvinvointi on taloudellisen voiton perustana, mutta siitä huolimatta markkinat eivät arvosta luonnonvaroja kuten puhdasta vettä ja ilmaa. Kirjailijoiden sanoma on, että vasta silloin kun pystytään ymmärtämään luonnon arvoa muutoin kuin taloudellisen kasvun välineenä, ekologiset tavoitteet voivat kilpailla taloudellisten tavoitteiden kanssa.
- 1980 luvulla muodostunutta kirjallisuutta ” ecological modernization theory” jonka keskeisenä sanomana on, että sisäistämällä ekologiset ongelamt poliittiseen päätöksentekoon ja muuttamalla taloutta teknologian, innovaatioiden ja uusien käytäntöjen avulla, talous saadaan käännettyä luonnon kanssa linjassa olevaan kestävämpään suuntaan.
- ”Ecological economics” alaan lukeutuvat ekonomistit ovet jo pitkään kyseenalaistaneet pelkästään taloudellisen kasvun tavoittelua. He luonnehtivat tavallista taloudellista kasvun tavoittelua lyhytkatseiseksi, ja painottavat ettei olla huomioitu kriittisiä ongelmia kuten luonnon rajallisuutta ja sosiaalista yhdenvertaisuutta. He kysyvät, minkä arvoista on sellainen kasvu, jonka hintana on ekosysteemit joihin kakki elämä perustuu?
- The ”greening of business” kirjallisuudessa käsitellään finanssin ja luonnon välistä suhdetta ja käännettään perinteistä ajattelua siten, että vihreät innovaatiot edistävät taloudellista voittoa. Business greeningin myötä yritykset ovat muuttaneet suhtautumistaan luonnon ongelmiin ja yrittävät löytää win-win ratkaisuja ja siten myös kohentaa kilpailukykyään.
Fiorino kiteyttää vihreän talouden käsitettä viiteen pääpointtiin, joiden täyttyessä voidaan puhua vihreän talouden toteuttamisesta:
- Ekosysteemien rajallisuus tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa;
- Luonnonvarojen kuten veden, metsän, luonnon monimuotoisuuden ja näiden antimet tulisi arvostaa asianmukaisesti;
- Ekologisten ja taloudellisten tavoitteiden välinen positiivinen suhde tulisi näkyä lähes kaikessa päätöksenteossa;
- Ekologinen ajattelu ja luonnon huomioon ottaminen tulisi integroida jokaisen yhteiskunnan päätöksenteon kaikkiin osa-alueisiin;
- Taloudelliseen kasvuun päätavoitteena tulisi suhtautua vakavasti ja kriittisesti.
Lähteet
Fiorino, Daniel J: The green economy: mythical or meaningful? Policy quarterly, Vol.10 (1), 2014, p. 26- 34.
Taloustiimi I