Post-growth talous on taloudellinen näkökulma, joka pyrkii irtautumaan perinteisen talouskasvusta ja keskittyy sen sijaan ekologiseen kestävyyteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Tämä lähestymistapa tunnistaa, että rajallisten luonnonvarojen ja ympäristön suojelemisen kannalta talouskasvun jatkuva tavoittelu ei ole pitkällä aikavälillä kestävää. Post-growth taloudessa pyritään vähentämään ylikulutusta, resurssien tuhlaamista ja ympäristön pilaantumista. Tämä saavutetaan esimerkiksi kestävillä energiaratkaisuilla, kiertotalouden periaatteiden noudattamisella ja uusiutuvien resurssien käytön edistämisellä.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta post-kasvun talous pyrkii tasa-arvoon tulonjakopolitiikassa, työllisyydessä ja yhteiskunnallisissa rakenteissa. Se korostaa yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja ihmisten hyvinvointia talouskasvun sijaan. Sen sijaan että painotettaisiin jatkuvaa tuottavuuden kasvua ja palkkatyötä, keskityttäisiin enemmän vapaaehtoistyöhön, yhteiskunnallisiin palveluihin ja elämänlaadun parantamiseen. Samalla pyritään luomaan talousjärjestelmä, joka ei ole riippuvainen jatkuvasta kasvusta, vaan voi toimia kestävällä tavalla pitkällä aikavälillä.
Artikkelissaan “A Tale of Two Utopias: Work in a Post-Growth World” Simon Mair, Angela Druckman ja Tim Jackson tutkivat talouskasvun, työn ja ympäristön kestävyyden välistä monimutkaista dynamiikkaa. Heidän teesinsä perustuu vallitsevan kapitalistisen mallin perustavanlaatuiseen kritiikkiin, jossa he väittävät, että hellittämätön kasvun tavoittelu ei ole ainoastaan johtanut ympäristön pilaantumiseen vaan myös ylläpitää sosiaalista eriarvoisuutta, aliarvostaa keskeisiä työn muotoja sekä johtanut ihmisten hyvinvoinnin laskuun. Heidän väitteidensä ytimessä on talousjärjestelmien ja ekologisen hyvinvoinnin keskinäisen yhteyden tunnustaminen sekä siirtyminen post-growth talouteen.
Kirjoittajat ovat hyödyntäneet menneisyyden kirjallisuutta kahdesta utopistisesta maailmasta ja niiden työnteon kuvailusta, käyttäen vertailua lähtökohtana keskusteluun post-growth talouden tulevaisuudesta ja haastaakseen työn tuottavuuden kasvun dynamiikan. Kirjoittajat analysoivat utopioita kuten Cokaygne ja William Morrisin “News from Nowhere”, ja tuovat esiin vastakkaisia näkemyksiä työstä ja vapaa-ajasta. Siinä missä Cokaygne edustaa yltäkylläisyyden ja vapaa-ajan fantasiaa, jossa työ on tehty tarpeettomaksi maagisin keinoin, Morrisin Nowhere tarjoaa tavoiteltavamman näkemyksen työstä merkityksellisenä ja vapaaehtoisena.
Yksi kirjoittajien tarjoamista keskeisistä oivalluksista on sen tunnustaminen, että tietyntyyppinen työ on aliarvostettua kapitalistisessa järjestelmässä. He korostavat erityisesti hoiva- ja kotityön sekä yhteisön rakentamisen marginaalista asemaa, sillä sitä tekevät pääasiassa naiset ja se on usein palkatonta tai alipalkattua. Korostamalla tämän tunnustamattoman työn merkitystä kirjoittajat vaativat yhteiskunnallisten prioriteettien uudelleenarviointia ja arvojen sekä talouden uudelleenjakoa niin, että ne kattaisivat laajemman kirjon ihmisryhmiä tasa-arvoisesti.
Artikkelin mukaan keskeistä on, että on välttämätöntä puuttua työn tuottavuuden kasvuun, joka on historiallisesti kietoutunut yhteen kapitalistisen laajentumisen ja fossiilisia polttoaineita käyttöönoton kanssa. Kirjoittajien mukaan hellittämätön tuottavuuden kasvu ei ole ainoastaan ekologisesti kestämätöntä, vaan se myös edistää sosiaalista eriarvoisuutta ja työn laadun heikkenemistä. Feministisen ja ekologisen taloustieteen oivalluksiin nojautuen he ehdottavat, että vähentämällä pakkoa työpaikoilla ja hahmottelemalla työ uudelleen kollektiivisena, yhteiskunnalliseen hyvinvointiin tähtäävänä pyrkimyksenä, he visioivat tulevaisuutta, jossa työtä arvostetaan, se on mielekästä ja sopusoinnussa luonnon kanssa. Elämäkeskeisessä taloudessa työ muuttuu tavaksi luoda merkitystä, mutta myös tavaksi tuottaa yhteisiä hyödykkeitä. Pakon poistaminen, esimerkiksi perustulon avulla, todennäköisesti vähentäisi tuottavuuskasvua. Kirjoittajat esittivät tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että työntekijät haluaisivat tehdä yhteiskunnallisesti hyödyllisiä töitä, mutta pysyvät töissä, jotka eivät täytä tätä kriteeriä toimeentulon menettämisen pelon vuoksi. Lisäksi antamalla työntekijöille mahdollisuus kieltäytyä hyödyttömästä tai huonosta työstä, työnteon pakon poistaminen todennäköisesti heikentäisi tuottavuutta ja näin itse tuottavuuden ideaa.
Lisäksi Mair, Druckman ja Jackson korostavat tarvetta purkaa patriarkaaliset ja kapitalistiset rakenteet, jotka ylläpitävät ylituotantoa, riistoa ja ympäristön pilaantumista. Heidän mukaansa post-growth yhteiskunnan saavuttaminen edellyttää paitsi taloudellista muutosta myös syvällisiä sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia.
Mielestäni ilmassa on selviä merkkejä siitä, että vapaan markkinatalouden kapitalistista järjestelmää ollaan pienin askelin rajoittamassa havaittujen ympäristövaikutusten ja ihmisoikeusrikkomusten vuoksi. Vaikka EU:ssa on nähtävissä eri koulukuntia talouden suhteen: green ja inclusice growth, degrowth ja post-growth, kaikki merkit viittaavat siihen, että on huomattu, että nykyinen talousjärjestelmä ei ole sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävä. EU toteuttaa esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa, mikä pyrkii ympäristöllisesti ja sosiaalisesti vastuullisempaan talouteen. Uusin käänne on yritysvastuudirektiivi, jolla pyritään suitsimaan suurimpia yrityksiä ja velvoitetaan ne ottamaan toiminnassaan huomioon ympäristön ja ihmisoikeudet voitosta huolimatta.
Kirjoittaessani seminaarityötäni yritysvastuudirektiivistä, pyrin pohtimaan myös edellä käsiteltyjä teemoja. Mairin, Druckmanin ja Jacksonin jopa utopistinen näkemys kuulostaa minun korvaani tällä hetkellä epärealistiselta fantasialta, jota emme ehkä voi toteuttaa ajoissa ilmastonmuutoksen uhatessa. Ehkä olemme kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämässä, että ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin turvaamiseksi tehtävä jopa radikaaleja muutoksia. Se, ovatko nämä muutokset kirjoittajien ehdottamia, kuten perustulon käyttöönotto ja työn tekeminen puhtaasta mielenkiinnosta jää nähtäväksi, mutta haastamalla vallitsevat narratiivit ja visioimalla vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka perustuvat ovat kestävyyteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja inhimilliseen hyvinvointiin, voimme toivottavasti saavuttaa oikeudenmukaisemman ja ekologisesti kestävämmän maailman.
Lähde
Simon Mair Angela Druckman, ja Tim Jackson. “A Tale of Two Utopias: Work in a Post-Growth World.” Ecological economics 173 (2020): 106653-. Web.
Taloustiimi I