Tutkijatohtori Sini Laari
Koronaviruksen leviäminen globaaliksi pandemiaksi on nostanut toimitusketjut valokeilaan. Monet yritykset ovat jo pitkään ulkoistaneet tuotantonsa halvemman kustannustason maihin. Samoin ne ovat pyrkineet vähentämään varastoon sitoutuneen pääoman määrää, ja pitävät vain pientä varmuusvarastoa luottaen globaalin logistiikan tehokkaaseen toimintaan. Kun koronavirus iski Kiinaan, monet toimitusketjut ajautuivat vaikeuksiin, kun tuote- ja komponenttipula aiheutti dominoefektin lailla toimitushäiriöiden sarjan ja paljasti moniportaisten toimitusketjujen haavoittuvuuden. Koronavirus aiheutti esimerkiksi pitkistä logistisista ketjuista riippuvaiselle autoteollisuudelle valtavat tappiot tuotantolaitosten seisahtuessa ja uusien autojen myynnin sakatessa lähes kokonaan. Korona iski rajusti myös risteilyvarustamoihin, mikä voi kerätä Suomen meriteollisuuden taivaalle synkkiä pilviä. Maaliskuussa monet suomalaiskuluttajat puolestaan näkivät ensimmäistä kertaa elämässään markettien hyllyjen ammottavan tyhjinä. Yllättävä kysyntäpiikki tyhjensi mm. wc-paperihyllyt, kun toimitusketjut eivät pysyneet hamstrauksen perässä. Viime päivinä puolestaan Suomessa huolta ja julkista keskustelua on herättänyt erityisesti suojavarusteiden saatavuus. Asiantuntijat ennustavatkin koronaviruksen seurauksena muutoksia toimitusketjujen rakenteeseen. Monet yritykset harkitsevat varmasti alihankintaketjunsa lyhentämistä ja paikallisten toimittajien määrän lisäämistä.
Ympäristön kannalta tämä voi olla mahdollisuus. Koronavirus näyttää saaneen päästöt tilapäiseen laskuun pysäyttämällä liikenteen ja teollisuuden. Esimerkiksi Kiinan suurkaupunkien ilmanlaadun raportoidaan parantuneen merkittävästi. Ihmiset ovat myös muuttaneet kulutustottumuksiaan. Muun muassa ruoan verkkokauppa kasvoi salamannopeasti. Monet myös haluavat tukea paikallisia yrityksiä haasteellisina aikoina. Samoin kotimaanmatkailun uskotaan voimistuvan jatkossa. Pidemmällä aikavälillä toimitusketjujen lyhentäminen ja paikallisuuden suosiminen vähentää kuljetustarvetta ja sen myötä haitallisia ympäristövaikutuksia. Myös toimitusketjun läpinäkyvyyden voidaan odottaa paranevan, jolloin yritykset pystyvät hallitsemaan paremmin myös mm. toimitusketjujensa ihmisoikeusriskejä.
On huomionarvoista, että koronapandemialla ja ilmastonmuutoksella on monia yhteneväisyyksiä. Molemmat ovat globaaleja ongelmia, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Sekä koronavirus että ilmastonmuutos testaavat toimitusketjujen resilienssiä, eli kykyä varautua odottamattomiin tapahtumiin, reagoida häiriöihin ja toipua niistä nopeasti. Ilmastonmuutoksen arvioidaan aiheuttavan aivan yhtä lailla muutoksia tuotannon sijoittumiseen, logistiikkaan ja raaka-aineiden saatavuuteen. Kuitenkin vaikka ilmastonmuutoksesta on puhuttu vuosikymmeniä ja se voi olla vielä globaalia pandemiaakin kohtalokkaampi, sanat eivät ole juurikaan muuttuneet teoiksi. Koronapandemia on osoittanut järjestelmämme kyvyn reagoida hyvin nopeasti. Miksi siis ilmastonmuutos ei ole aiheuttanut samanlaisia toimenpiteitä?
Törmäsin hiljattain erästä artikkelia kirjoittaessani käsitteeseen psykologinen etäisyys, joka on varsin käyttökelpoinen tapa selittää käyttäytymistämme. Jos omassa lähipiirissämme ei ole koronaviruksen riskiryhmään kuuluvien henkilöitä emmekä myöskään omassa arkipäivässämme näe koronaviruksen aiheuttaman sairauden vakavuutta, voi olla houkutus jatkaa suosituksista huolimatta elämäänsä kuin ennenkin. Samoin ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan usein vaikutuksista, jotka realisoituvat kauempana tulevaisuudessa. Lisäksi vaikutukset kohdistuvat eniten köyhimpiin maihin. Teollisuuden päästöt tuntuvat abstrakteilta ja ovat kaukana omasta arjestamme. Kaikki tämä on omiaan vähentämään toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Etelä-Suomen lumeton talvi saattoi hetkeksi havahduttaa, miltä tulevaisuus ilmastonmuutoksen myötä voisi näyttää, mutta muistimme tuntuu valitettavan lyhyeltä.
Psykologisen etäisyyden käsitettä voidaan helposti soveltaa omalle tieteenalallani, toimitusketjujen johtamiseen. On helpompaa olla välittämättä ongelmista, jotka tehdään kaukana päätöksen kohteesta. Nykyään harvat tuotteet valmistetaan yhdessä paikassa ja yhden ainoan yrityksen voimin. Mitä kauemmas toimitusketjussa mennään, sen suuremmaksi kasvaa psykologinen etäisyys. Meidän on helppo välittää työkavereidemme hyvinvoinnista tai asuinalueeksi kaavoitettavan lähimetsän luontoarvoista, mutta entäpä intialaiset teen viljelijät tai bangladeshilaiset ompelijat? Kuka heistä ja heidän elinympäristöstään välittäisi? Kysymykset ovat varsin ajankohtaisia myös koronaviruspandemian aikana, sillä esim. pandemian hillitsemiseksi määrätyt liikkumisrajoitteet osuvat kipeästi kehittyvien maiden heikoimmassa asemassa oleviin työntekijöihin. Meiltä jokaiselta, päättäjiltä, elinkeinoelämältä ja kansallisilta ja kansainvälisiltä järjestöiltä vaaditaan nyt yhteistyötä sekä koronapandemian että ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.
Sini Laari
TIAS-tutkijatohtori
Toimitusketjujen johtaminen, Turun kauppakorkeakoulu
P.S. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun toimitusketjujen johtamisen oppiaine on avannut maailmanlaajuiseen jakeluun sivuston, jolla seurataan koronaviruksen vaikutuksia toimitusketjuihin, kuljetusmarkkinoihin ja talouteen laajemminkin. Katsauksia laatii lukuisa joukko toimitusketjujen johtamisen ja logistiikan asiantuntijoita Suomesta ja maailmalta. Sivustoa päivitetään viikoittain. Tutustu sivustoon: https://sites.utu.fi/covid-supply-chains/
