Katja Ilmarinen, Sakari Karvonen, Johanna Lammi-Taskula & Maaret Vuorenmaa
INVEST blog 5 / 2021
Suurin osa suomalaisista lapsiperheistä voi nykypäivänä hyvin. Pienten lasten ja vauvojen vanhemmista noin yhdeksän kymmenestä on tyytyväinen elämäänsä ja vanhemmuuteensa ja arvioi perheen arjen toimivan hyvin tai melko hyvin. Myös lasten terveys on hyvä. Palveluja ja tukeakin kuitenkin tarvitaan. Lapsiperheistä 13 prosenttia on tuoreimpien, vuoden 2019 lukujen mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, yksinhuoltajaperheistä vastaava osuus on kolmannes. Koronaepidemian myötä on syntynyt palveluvelkaa ja arjen kuormitus on lisääntynyt.
Lapsiperheet tarvitsevat hyvinvoinnin tueksi tarkoituksenmukaisia palveluja oikeaan aikaan; mieluiten aiemmin kuin ongelmien syvennyttyä.
Lapsiperheet tarvitsevat hyvinvoinnin tueksi tarkoituksenmukaisia palveluja oikeaan aikaan; mieluiten aiemmin kuin ongelmien syvennyttyä. Perheiden matalan kynnyksen tuen tarpeet ovat olleet tiedossa jo pitkään. Lukuisissa mietinnöissä ja hankkeissa on korostettu varhaisen tuen ja peruspalvelujen vahvistamisen merkitystä. Keskeisiksi tuen muodoiksi on tunnistettu muun muassa arjen tuki jaksamiseen, vanhemmuuteen ja perheen vuorovaikutukseen. Perheet itse toivovat usein apua konkreettisen tekemisen muodossa perheen kotona.
Monenlaisen tuen tarvetta siis tuntuu olevan, mutta tarpeeseen vastaamisesta on vajavaisesti tietoa. Tietoa puuttuu esimerkiksi siitä, saavatko perheet palveluja ja tukea ylipäänsä kun tarvetta on, onko tuki ollut oikeanlaista ja oikea-aikaista. Tietoa puuttuu niin ikään siitä, mitkä ovat palvelujen saamisen esteet, mikä rooli on asiakasmaksuilla, mikä tiedonpuutteella, mikä kyvyllä hakeutua palveluun. Avoin kysymys on sekin, toteutuuko alueellinen tasa-arvoisuus palvelujen saamisessa ja saavutettavuudessa.
Tietoa puuttuu esimerkiksi siitä, saavatko perheet palveluja ja tukea ylipäänsä kun tarvetta on, onko tuki ollut oikeanlaista ja oikea-aikaista.
Sosiaalihuoltolakia uudistettiin vuonna 2015 tavoitteena palvelujen saamisen helpottaminen. Erityisesti perheitä koskevia palveluja uudistettiin painottaen ennaltaehkäisyä niin, että palvelujen piiriin olisi helppoa hakeutua. Uudistukseen kohdistui varsin suuria odotuksia. Olihan pyrkimyksenä muuttaa palvelutarjonnan suuntaa niin, että pitkään jatkunut peruspalvelujen rapautuminen saataisiin katkaistua.
Suuret odotukset huomioiden on hämmästyttävää, miten vähän uudistuksen vaikutuksia on tutkittu. Olemme käynnistämässä tutkimusta, jossa analysoidaan tyydyttymätöntä palveluntarvetta matalan kynnyksen perhepalveluissa ja tuessa. Tätä varten teimme kirjallisuuskatsauksen perhepalveluihin ja tukiin liittyviin muutoksiin. Osoittautui, että lakimuutoksen vaikutuksia ei ole tutkittu juuri lainkaan. Vaikuttavuudesta voidaan sanoa vielä vähemmän.
Perhepalvelujen vaikuttavuutta arvioimalla voitaisiin vastata kysymyksiin siitä, mitä tarkoittaa oikea-aikainen tuki, missä ja miten tukea hyödyttää tarjota, ja mitkä työmuodot ovat tarkoituksenmukaisia ja kenelle.
Vaikuttavuuden tutkimuksellisen arvioinnin tulisi kuitenkin olla olennainen osa kaikkia laajoja lakiuudistuksia. Vaikuttavuustutkimusta tarvitaan, jotta voidaan tunnistaa sellaisia työmenetelmiä ja käytäntöjä, joilla päästään haluttuihin tavoitteisiin ja tuloksiin. Perhepalvelujen vaikuttavuutta arvioimalla voitaisiin vastata kysymyksiin siitä, mitä tarkoittaa oikea-aikainen tuki, missä ja miten tukea hyödyttää tarjota, ja mitkä työmuodot ovat tarkoituksenmukaisia ja kenelle. Kun kyse on monessa tapauksessa varsin merkittävästä investoinnista perheiden hyvinvointiin, on olennaista tietää, toteutuivatko työlle ja palvelulle asetetut tavoitteet.
Kirjoittajat
Katja Ilmarinen on erikoistutkija THL:ssä ja tutkii hyvinvointia ja sosiaalipalveluja (mm. palvelujen saatavuus, tarpeet ja alueelliset erot), ikääntyneiden asiakasmaksuja sekä koronaepidemian sosiaalisia vaikutuksia.
Sakari Karvonen on tutkimusprofessori ja vetää THL:ssä INVEST-lippulaivahankkeen lasten ja nuorten hyvinvointiin keskittyvää työkokonaisuutta. Taustaltaan hän on terveyssosiologi. Sakari raportoi myös hyvinvointiin liittyviä tutkimustuloksia valtioneuvoston kanslian kokoamiin COVID-19-tutkimuskatsauksiin.
Johanna Lammi-Taskula on tutkimuspäällikkö THL:ssä ja vetää THL:ssä tutkimusta koronaepidemian vaikutuksista pikkulapsiperheiden hyvinvointiin sekä pohjoismaista Young Parents on Parental leave –hanketta. Hän on kansallisen lapsistrategian seurantaryhmän jäsen.
Maaret Vuorenmaa toimii erikoistutkijana THL:ssä alle kouluikäisten lasten perheille suunnatussa FinLapset-kyselytutkimuksessa. Taustaltaan hän on terveystieteilijä.
