Jasmin Lostedt
Elämme päihdekulttuurin muutoksen aikaan. Laittomien päihteiden kokeilu ja käyttö on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmeniin verrattuna. Samalla humalahakuinen juominen on vähentynyt. Päihteiden saatavuus on lisääntynyt niin pimeillä kuin julkisilla markkinoilla. Asenteet erityisesti kannabista kohtaan ovat lieventyneet ja sen oikeudellista asemaan on uudelleen tarkasteltu jo useassa maassa. Pysyvältä kuitenkin vaikuttaa olevan monipäihteiden käyttö sekä kannabiksen asema nuorten yleisimpänä laittomana päihteenä.
Kannabiksen, kuten muidenkin päihteiden, ongelmalliseen käyttöön voidaan liittää sekä terveydellisiä että sosiaalisia ongelmia. Ne voivat esiintyä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Tällaisia ongelmia voi olla mm. mielenterveydelliset haasteet, opintojen keskeytyminen, työpoissaolot ja pahimmassa skenaariossa syrjäytyminen.
Suomessa kannabiksen käytön yleisyyttä arvioidaan usein käyttötiheyden mukaan: esimerkiksi kuinka monta kertaa henkilö on käyttänyt kuukauden aikana. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei suurin osa kannabista käyttävistä nuorista koe ongelmia, eikä siksi välttämättä tarvitse tukea ja apua kannabiksen käyttöön. Tuki ja apu olisikin tärkeää kohdistaa niihin nuoriin, jotka ovat riskissä ongelmien esiintymiselle tai heille, joilla ongelmia on jo esiintynyt.
Ongelmallista käyttöä ei ole tietääkseni aikaisemmin tutkittu Suomessa. Halusimmekin selvittää, kuinka suurella osalla kannabista käyttävistä nuorista käyttö on ongelmallista sekä kuinka suuri osa oli harkinnut käytön lopettamista/vähentämistä.
Joka viides kannabista käyttäneistä raportoi ongelmallisesta käytöstä
Toteutimme ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoille kyselytutkimuksen hyödyntäen CUDIT-R- kyselyä, joka on suunnattu juuri ongelmallisen kannabiksen käytön seulomiseen. Kysely sisältää kysymyksiä käytön useudesta, päihtymistilan kestosta, sekä koetuista ongelmista viimeisen puolen vuoden aikana. Lisäksi vastaajilta kysyttiin, olivatko harkinneet käytön vähentämistä tai lopettamista joko puolen vuoden aikana tai jossain vaiheessa elämää.
Saimme vajaa 2000 vastausta. Kannabista viimeisen puolen vuoden aikana käyttäneitä oli 20 % vastaajista. Heistä joka viides raportoi ongelmallisesta käytöstä. Joka kolmas vastanneista oli harkinnut käytön vähentämistä tai lopettamista seuraavan puolen vuoden aikana, jossain vaiheessa elämää niin arveli tekevänsä puolet kannabista käyttäneistä nuorista.
Ongelmallisen käytön määrä vaikutti olevan suhteessa aiempaan kansainväliseen tutkimukseen. Yllättävää oli vähentämisen tai lopettamisen harkitsevien määrä. Eurooppalaisten tilastojen valossa Suomessa ongelmallisen kannabiksen takia hoitoon hakeutuminen on erittäin vähäistä verrattuna muihin päihteisiin. Lisäksi hoitoon hakeutuminen on vähentynyt viimeisten vuosien aikana, vaikka se muissa Euroopan maissa on lisääntynyt. Tämä tulos synnyttikin uuden tutkimuskysymyksen: millaisia kokemuksia Suomessa on ongelmallisen kannabiksen käytön vuoksi hoitoon hakeutumisessa?
Teenkin parhaillaan haastatteluaineistoon perustuvaa tutkimusta siitä, minkälaisia kokemuksia kannabista käyttäneillä/käyttävillä ja heitä kohtaavilla sote-ammattilaisia on hoitoon hakeutumisesta kannabiksen ongelmallisen käytön takia.
Kannabis harvoin pääsyy hoitoon hakeutumiselle
Toteutimme haastattelututkimuksen henkilöille, jotka käyttävät/ovat käyttäneet kannabista ja hakeutuneet hoitoon sekä heitä hoitaville ja kohtaaville sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille ja järjestöjen toimijoille.
Alustavat tulokset ovat mehukkaita.
Haastateltavat kokivat kannabiksen olevan harvoin pääsyy hoitoon hakeutumisessa, mutta se tunnistettiin osaksi potilaan kokonaistilannetta.
Suhtautuminen hoitoon hakeutuvaan nuoreen, jolla kannabiksen käyttö on taustalla, oli ristiriitaista. Yhtäältä esimerkiksi mielenterveydellisiin ongelmiin apua hakenut nuori saatettiin ohjata päihdepuolelle ja apu kohdennettiin nimenomaan kannabiksen vähentämiseen/lopettamiseen eikä itse hakeutumisen syyhyn. Toisaalta ammattilaisilla saattoi olla vaikeutta kohdata ja auttaa nuorta, sillä kannabis koettiin vaikeana aiheena, joka sai ammattilaisen sormen menemään suuhun tai nostamaan kädet pystyyn.
Seulontakysely voi toimia myös mini-interventiona
Molemmat tutkimukset laajensivat käsitystä siitä, mikä rooli seulontakyselyillä saattaa olla sekä kuinka tärkeää on kuulla ja kohdata hoitoon hakeutunut nuori oli syy sitten kannabis, mielenterveydellinen haaste tai joku muu.
Seulontakysely tutkimuksen näkökulmasta antaa hyvin viitteitä ilmiön esiintymisestä. Käytännön työssä se voi toimia osaltaan mini-interventiona, jolla voidaan osoittaa käytön ongelmallisuuden aste ja toimia keskustelun herättäjänä.
Pelkällä seulontakyselyn käytöllä voidaan kuitenkin joutua väärille urille. Kuten haastattelututkimuksen alustavat tulokset ovat osoittaneet, pelkästään kannabiksen käyttöön keskittymisellä ja seulontakyselyjen vastausten tuijottamisella voimme unohtaa hoitoon hakeutuneen nuoren kokonaisvaltaisena ihmisinä, jolla on omat tarpeet ja toiveet.
Päihteiden käyttö kuvataan usein oireena. Nuoren pahan olon ydin ja taustasyyn löytäminen onkin avain asemassa oikeanlaisen ja oikea-aikaisen avun ja tuen tarjoamiselle. Niin nuorille, kuin meille kaikille on tärkeää tulla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi.
Postauksen kirjoittaja Jasmin Lostedt tekee väitöstutkimustaan Eriarvoisuuden, interventioiden ja hyvinvointivaltion tutkimuksen tohtoriohjelmassa (DPInvest). Hän on työskennellyt sairaanhoitajana mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä toiminut asiantuntija- ja kehittämistehtävissä niin yliopisto- kuin järjestökentällä. Hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti nuorten ongelmalliseen kannabiksen käyttöön, avun hakemiseen sekä hoitoon ja palveluiden kehittämiseen.
Lostedt, J., Stolt, M., Niemelä, S., Pasanen, M., Salom, C., Thomas, N., … & Mishina, K. (2024). Cannabis use, perceived problems and the contemplation of reducing or quitting: a cross-sectional survey for vocational students. Journal of Substance Use, 1-6.
Muita lähteitä:
Beck F., & Legleye, S. (2008). ‘Measuring cannabis-related problems and dependence at the population level’ A cannabis reader: global issues and local experiences, Monograph series 8, Volume 1, European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, Lisbon.
European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction [EMCDDA]. (2024). European Drug Report 2024: Trends and Developments, Publications Office of the European Union, Luxembourg.
Manthey, J., Freeman, T. P., Kilian, C., López-Pelayo, H., & Rehm, J. (2021). Public health monitoring of cannabis use in Europe: prevalence of use, cannabis potency, and treatment rates. The Lancet Regional Health–Europe, 10.
Volkow, N. D., Baler, R. D., Compton, W. M., & Weiss, S. R. (2014). Adverse health effects of marijuana use. New England Journal of Medicine, 370(23), 2219-2227.
