Outi Sirniö & Hanna Remes
INVEST blog 11/2021
Lapsuudenkodista muuttaminen on yksi tärkeimmistä vaiheista nuorten aikuistumisprosessissa. Tavanomaista aikaisemman kotoa muuton on osoitettu olevan yhteydessä myöhempään huono-osaisuuteen: taloudelliset vaikeudet, terveysongelmat ja matala koulutustaso ovat yleisempiä nuorilla aikuisilla, jotka ovat muuttaneet pois kotoa jo nuorella iällä (esim. Kauppinen ym. 2014, Remes & Martikainen 2012, Wickrama ym. 2010, White & Lacy 1997). Toisaalta myöhempään huono-osaisuuteen niin ikään yhteydessä olevat lapsuudenperheen ominaisuudet kuten vanhempien matala koulutustaso, perherakenteen muutokset ja perheen sisäiset konfliktit, lisäävät aikaisen kotoa muuton todennäköisyyttä (esim. Bernhardt ym. 2005, Blaauboer & Mulder 2010, Herzig 2019, Iacovou 2010).
Aiempien tutkimustulosten perusteella on siis oletettavaa, että keskimääräistä aiemmin lapsuudenkodistaan muuttaneet nuoret aikuiset ovat heikommassa asemassa myöhemmin kotoa muuttaneisiin verrattuna. Tutkimuksessamme vertailimme aikaisin ja myöhemmin muuttaneiden nuorten kouluttautumista sekä tarkastelimme kotoamuuttoiän yhteyttä koulutuksen ylisukupolviseen periytymiseen. Päämääränämme oli selvittää, onko vanhempien koulutuksen yhteys lasten saavuttamaan koulutustasoon tavallista voimakkaampi tai heikompi aikaisin muuttaneilla.
Peruskoulutuksen varaan jääminen ja ammatillisen toisen asteen tutkinnon suorittaminen lukion sijaan yleisempää aikaisin muuttaneilla
Suomalaisnuoret muuttavat tavallisimmin kotoa 20 ikävuoden tienoilla, naiset hieman miehiä aiemmin. Tutkimuksemme nuorista kuudesosa oli ns. aikaisia muuttajia eli he olivat muuttaneet vanhempiensa luota alle 19-vuotiaina. Kun keskimäärin peruskoulutuksen varaan jäi joka kymmenes nuori, varhain muuttaneista yli viidesosa ei ollut suorittanut peruskoulun jälkeistä koulutusta 26 vuoden ikään mennessä. Toisen asteen tutkinnon suorittamisen todennäköisyys oli sitä matalampi, mitä matalammalle tasolle nuoren vanhemmat olivat kouluttautuneet: vain peruskoulututkinnon suorittaneiden vanhempien aikaisin muuttaneista tyttäristä yli 25 prosenttia ja pojista yli 30 prosenttia oli ilman toisen asteen tutkintoa (kuvio 1). Korkeakoulututkinnon suorittaneen vanhemman tyttärillä vastaava todennäköisyys oli n. 10 prosenttia, ja pojilla 20 prosenttia.
Kun tarkastellaan lukiokoulutusta, ylioppilastutkinnon suorittaminen oli aikaisin muuttaneilla harvinaisempaa vanhempien koulutuksesta riippumatta, mutta suhteellinen ero aikaisin ja myöhemmin muuttaneiden nuorten välillä oli suurin korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä. Vanhempien koulutustason mukainen ero oli erityisen voimakas miehillä. Korkeasti koulutettujen vanhempien varhain kotoa muuttaneen pojan todennäköisyys suorittaa ylioppilastutkinto oli 20 prosenttiyksikköä alempi kuin tätä myöhemmin muuttaneen, kun vastaava ero matalasti koulutettujen perheiden pojilla oli tätä puolet pienempi (kuvio 1).
Korkea-asteelle jatkaminen oli niin ikään selvästi harvinaisempaa nuorilla, jotka muuttivat kotoa ennen 19 vuoden ikää. Kun keskimäärin korkea-asteelle jatkoi n. 45 prosenttia nuorista, oli osuus aikaisin muuttaneilla n. 25 prosenttia. Vastaavasti kuin ylioppilastutkinnon suorittamisessa, suhteellinen ero aikaisin ja myöhemmin muuttaneiden välillä oli suurin korkeasti koulutetuissa perheissä. Ero korkea-asteen koulutukseen jatkamisessa selittyikin pitkälti aiemmilla toisen asteen koulutusvalinnoilla: aikaisin kotoa muuttaneilla toisen asteen ammatillinen koulutus oli selvästi ylioppilastutkintoa yleisempi ja ammatillisen tutkinnon pohjalta korkea-asteelle jatkaminen on verraten harvinaista.
Aikainen kotoa muutto vahvisti koulutuksen ylisukupolvisuutta matalasti koulutetuissa perheissä, mutta heikensi korkean koulutuksen periytyvyyttä
Aikaisen kotoa muuton yhteys alempaan koulutukseen näyttää siis vaihtelevan perhetaustan mukaan. Kun tarkastelun kohteena on opinnoissa jatkaminen peruskoulun jälkeen, on nuorena itsenäistyminen haitallisempaa matalasti kuin korkeasti koulutettujen perheiden lapsille. Ilmiötä saattaa osin selittää lapsuudenperheeseen liittyvien huono-osaisuuden riskitekijöiden kasautuminen näille nuorille. Kun taas tarkastellaan akateemisempaa koulupolkua, on aikainen kotoa muutto epäedullisempaa korkeasti koulutettujen perheiden lapsilla, joiden todennäköisyys kouluttautua toista astetta pidemmälle on lähtökohtaisesti korkea. Vaikka taloudelliset resurssit olisivat riittävät, hyväosaisen perhetaustan nuoret saattavat menettää osan perhetaustansa tuottamista eduista asumalla itsenäisesti vanhempien luona asumisen sijaan.
Aikaisen kotoa muuton yhteys alempaan koulutukseen näyttää siis vaihtelevan perhetaustan mukaan. Kun tarkastelun kohteena on opinnoissa jatkaminen peruskoulun jälkeen, on nuorena itsenäistyminen haitallisempaa matalasti kuin korkeasti koulutettujen perheiden lapsille.
Testasimme myös ns. sisarusvertailumallilla, kuinka vahvasti jaetut perhetaustan ominaisuudet selittivät kotoamuuttoiän ja koulutuksen ylisukupolvisuuden yhteyttä. Tulokset olivat samansuuntaisia yllä mainittujen tulosten kanssa. Aikaisemmin kotoa muuttaneiden sisarusten koulutus jäi myöhemmin muuttaneiden sisarusten koulutusta alemmaksi, mutta suhteelliset erot matalasti ja korkeasti koulutettujen perheiden välillä olivat heikompia.
Lopuksi
Suomalaisnuoret muuttavat pois kotoa verrattain nuorena. Vuonna 2019 EU-alueen nuorten keski-ikä kotoa pois muuttaessa oli 26,2 vuotta, EU-alueen Pohjoismaissa 20,5 vuotta (Eurostat 2020). Nuorempana kotoa muuttaminen onkin tyypillistä maissa, joissa hyvinvointivaltion tarjoamat palvelut ja etuudet tukevat itsenäistä asumista nuorella iällä.
Aikaisin muuttaneiden keskimääräistä alemmasta kouluttautumisesta huolimatta kotoa muutto ei ole yksiselitteisesti huono asia – vähäisten koulutusmahdollisuuksien alueilla asuville nuorille aikainen kotoa muutto voi olla kouluttautumisen edellytys. On kuitenkin hyvä huomata, että aikainen kotoa muutto voi omalta osaltaan kasvattaa aikuistumiseen ja itsenäistymiseen liittyviä haasteita. Niin nuorten omat valmiudet kuin vanhempien mahdollisuudet tukea itsenäisesti asuvia lapsiaan vaihtelevat, ja lapsuudenperheen huono-osaisuus voi entisestään hankaloittaa aikaisin kotoa muuttaneiden aikuistumisprosessia. Aikaisin muuttaneiden hyvinvoinnin parantamiseksi taloudellisen, psykososiaalisen ja muiden neuvonta- ja tukitoimien tulisi kuitenkin olla laajasti ja ennaltaehkäisevästi tarjolla kaikille nuorena omilleen muuttaville perhetaustasta riippumatta.
Näin tutkittiin
Tutkimus toteutettiin koko Suomen väestön kattavalla rekisteriaineistolla. Tarkastelun kohteena olivat vuosina 1986-1991 Suomessa syntyneet nuoret. Heidän koulutuksensa mitattiin 26 vuoden iässä. Analyyseissä otettiin huomioon lapsuudenperheen tulotaso, perherakenne, asumismuoto ja -alue, vanhempien työttömyys, ikä ja terveysongelmat, sekä nuorten lapsuudenaikaiset terveysongelmat.
Blogikirjoitus pohjautuu vertaisarvioituun tutkimusartikkeliin: Remes H, Sirniö O & Martikainen P (2021) Early home-leaving and educational attainment − the moderating role of home-leaving in the intergenerational transmission of education. Acta Sociologica
Kirjoittajat
Outi Sirniö on erikoistutkija INVEST-lippulaivahankkeessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Hanna Remes on yliopistotutkija Helsingin yliopistolla.
Lähteet
Bernhardt E, Gähler M and Goldscheider F (2005) Childhood Family Structure and Routes Out of the Parental Home in Sweden. Acta Sociologica 48(2): 99–115.
Blaauboer M and Mulder CH (2010) Gender differences in the impact of family background on leaving the parental home. Journal of Housing and the Built Environment 25(1): 53–71.
Eurostat (2020) Age of young people leaving their parental household. https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Age_of_young_people_leaving_their_parental_household&oldid=494351. Haettu 1.6.2021.
Herzig M (2019) Mediating Factors of Family Structure and Early Home-leaving: A Replication and Extension of van den Berg, Kalmijn, and Leopold (2018). European Journal of Population.
Iacovou M (2010) Leaving home: Independence, togetherness and income. Advances in Life Course Research 15(4): 147–160.
Kauppinen TM, Angelin A, Lorentzen T, et al. (2014) Social background and life-course risks as determinants of social assistance receipt among young adults in Sweden, Norway and Finland. Journal of European Social Policy 24(3): 273–288.
Remes H and Martikainen P (2012) Social determinants of mortality after leaving the parental home—Childhood and current factors. Advances in Life Course Research 17(4): 199–209.
White L and Lacy N (1997) The Effects of Age at Home Leaving and Pathways from Home on Educational Attainment. Journal of Marriage and Family 59(4): 982–995.
Wickrama T, Wickrama KAS and Baltimore DL (2010) Adolescent precocious development and young adult health outcomes. Advances in Life Course Research 15: 121–131.
Photo by Anne Nygård on Unsplash
