Katri Aaltonen ja Maria Vaalavuo
Suomalaiset kokevat lääkekulujen aiheuttavan voimakkaampaa taloudellista ahdinkoa kuin ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset ja alankomaalaiset, osoittaa juuri julkaistu tutkimuksemme. Tieto kotitalouksien kokemuksista täydentää muita tutkimusnäkökulmia taloudelliseen huono-osaisuuteen ja hyvinvointivaltion rooliin.
Vertasimme tutkimuksessamme Financial burden of medicines in five Northern European countries: A decommodification perspective kotitalouksien itse kokemaa lääkekuluista johtuvaa taloudellista ahdinkoa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Alankomaissa. Tutkimus on juuri julkaistu Social Science & Medicine -julkaisussa.
Käytimme tutkimuksessamme Euroopan unionin tulo- ja elinolotutkimuksen (EU-SILC) vuoden 2017 aineistoa. EU-SILC-kyselyssä on haastateltu kotitalouksia koetusta lääkkeistä ja sairaanhoidosta johtuvasta taloudellisesta ahdingosta edeltävän vuoden aikana. Tutkimuksessa vertailtiin ongelmien todennäköisyyttä eri maissa ja eri väestöryhmissä.
Tutkimuksessamme kävi ilmi, että Suomessa sekä lääkkeistä että sairaanhoidosta aiheutuvan ahdingon kokeminen oli vertailumaita yleisempää. Suomessa 40 % kotitalouksista koki ahdinkoa lääkkeistä ja 33 % sairaanhoidosta aiheutuvista kustannuksista. Harvinaisinta taloudellinen lääkkeistä johtuva ahdinko oli Norjassa (12 %) ja sairaanhoidosta johtuva Tanskassa (10 %). Norjaa lukuun ottamatta lääkkeistä johtuva ahdinko oli yleisempää kuin sairaanhoidosta johtuva ahdinko.
Lääkemenoista johtuva ahdinko yleisempää pienituloisilla, Suomessa korostui iäkkäiden kokemat ongelmat
Kaikissa viidessä maassa lääkemenot aiheuttivat yleisemmin ahdinkoa pienituloisissa kuin suurituloisissa kotitalouksissa.
Suomessa lääkkeistä koituvaa ahdinkoa koettiin yleisemmin kuin muissa vertailumaissa kaikissa tuloryhmissä. Suomen suurituloisimmassakin viidenneksessä ahdinko oli jopa yleisempää kuin Tanskan pienituloisimmassa viidenneksessä.
Suomi poikkesi vertailumaista myös taloudellisen ahdingon kokemisen ikäjakauman suhteen. Suomessa ahdinko oli yleisintä yli 65-vuotiailla, kun taas muissa maissa keski-ikäiset kokivat yleisemmin ahdinkoa.
Terveydenhuollon käyttäjille kohdistuvat maksut ovat Suomessa verrattain suuret
Suomessa kotitaloudet rahoittavat asiakasmaksuilla ja omavastuilla terveydenhuollosta hieman suuremman osan kuin muissa Pohjoismaissa ja EU-maissa keskimäärin. Rahoitusosuudesta ei voida kuitenkaan suoraan päätellä miten maksut jakautuvat kotitalouksien kesken tai kenelle ne aiheuttavat taloudellisia ongelmia.
Maksurasitteeseen ja sen kohdentumiseen vaikuttaa terveydenhuollon rahoitusvalintojen lisäksi sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuus. Kotitalouksien kyky selviytyä terveydenhuollon maksuista riippuu niiden maksukyvystä. Terveydenhuollon tarve painottuu väestössä iän ja sosioekonomisten tekijöiden mukaisesti. Näin ollen terveysmenot kasautuvat kotitalouksiin, joiden toimeentulolle etuuksilla on merkittävä vaikutus.
Maksut voivat johtaa terveydenhuollosta tinkimiseen…
Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että terveydenhuollon asiakasmaksut ja omavastuut vähentävät terveydenhuollon palveluiden ja lääkkeiden käyttöä (Kiil & Houlberg 2014; Luiza ym. 2015). Käytön väheneminen ei kuitenkaan välttämättä kohdistu kansanterveyden näkökulmasta tarkoituksenmukaisesti. Ihmiset tinkivät myös välttämättömästä hoidosta ja pienituloiset tinkivät hoidosta suurituloisia todennäköisimmin. Esimerkiksi Suomessa diabeteslääkkeiden omavastuukorotusten myötä näiden lääkkeiden kulutus laski, toimeentulotuen käyttö diabeteslääkkeiden maksamisessa yleistyi ja potilaiden hoitotasapainossa havaittiin heikkenemistä (katsaus tutkimusnäyttöön Rättö ym. 2022).
Aiemman kyselytutkimuksen perusteella lääkkeistä ja lääkärikäynneistä tinkivät Suomessa rahan puutteen vuoksi yleisimmin työelämän ulkopuolella olevat työikäiset (Aaltonen 2023). Ikääntyneet sen sijaan tinkivät vain harvoin terveydenhuollosta rahan puutteen vuoksi.
… tai kuormittaa taloudellisesti niitä, jotka eivät tingi hoidosta
Terveydenhuollon maksut voivat kuitenkin aiheuttaa haittaa myös niille kotitalouksille, jotka eivät jätä hoitoa tai lääkkeitä käyttämättä rahan puutteen vuoksi. Yhdet tinkivät muista välttämättömyysmenoista, toiset ottavat lainaa tai velkaantuvat. Tällaista kotitalouksiin kohdistuvaa maksurasitetta voidaan tutkia useammalla tavalla. Kansainvälisesti yleisin tapa on verrata terveydenhuollosta koituvaa kulutusta kotitalouksien kokonaiskulutukseen käyttäen kulutustutkimusten tietoja (WHO Regional Office for Europe 2023).
Kulutustietojen perusteella Suomessa köyhimmät kotitaloudet maksavat terveysmenoja eniten suhteessa kokonaiskulutukseensa (Tervola ym. 2021). Katastrofaalisen suuret terveysmenot (yli 40 % käytettävissä olevista tuloista) kasautuvat kotitalouksiin, joissa oli ikääntyneitä, pitkäaikaistyöttömiä tai työkyvyttömyyseläkeläisiä.
Suurin yksittäinen terveydenhuollon menoerä ovat lääkemenot. Vastaavia laskelmia on tehty Suomessa myös käyttäen rekisteritietoja. Myös näissä ikääntyneille on havaittu kertyvän korkeita terveysmenoja (Vaalavuo 2018; Vaalavuo 2020; Aaltonen ym. 2023).
Ihmisten omat kokemukset täydentävät muilla menetelmillä kerättyä tietoa
Tutkimuksessamme keskityimme ihmisten omaan kokemukseen lääkekulujen aiheuttamasta taloudellisen ahdingon tunteesta, sillä kotitalouksien taloudellista hyvinvointia tutkivissa laskennallisissa tulojen ja menojen vertailuun perustuvissa arvioissa on joitain puutteita. Ensinnä niissä ei yleensä pystytä huomioimaan kaikkia kotitalouksien tuloja, velkoja ja varallisuutta. Toiseksi käyttämättä jäänyt terveydenhuolto jää niissä huomioimatta. Kolmanneksi ihmiset eivät välttämättä koe maksurasitetta samoin, vaikka heihin kohdistuisi samat maksut suhteessa tuloihin. Siksi täydentävää tietoa on syytä kerätä myös kysymällä ihmisiltä itseltään.
Taloudelliset vaikutukset kotitalouksille huomioitava päätöksenteossa
Tutkimus osoitti, että suhteellisen samankaltaisetkin terveydenhuoltojärjestelmät tuottavat huomattavia eroja yksilön näkökulmasta. Suomen osalta tulokset eivät ole mairittelevat. Koronavuosien myötä suomalaisten luottamus terveydenhuoltojärjestelmään on heikentynyt ja pienituloisilla luottamus on muita heikompaa (Valtioneuvoston kanslia 2024). Myös kansalaisten näkemykset lääkekorvausten oikeudenmukaisuudesta ovat olleet skeptisiä (Aaltonen ym. 2022). Samalla terveydenhuoltojärjestelmämme eriarvoisuutta on tuotu esiin useissa yhteyksissä.
Palveluiden saatavuuden lisäksi lääkkeiden aiheuttamat kustannukset on syytä huomioida terveyspolitiikan päätöksenteossa. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma sisältää useita lääkealaan vaikuttavia kirjauksia, joilla pyritään muun muassa vaikuttamaan lääkkeiden hintoihin ja lääkejakelun kustannustehokkuuteen. Mediassa keskustelua ovat herättäneet uusien huippukalliiden lääkkeiden hinnat.
Samalla terveydenhuollon maksut todennäköisesti kasvavat suunniteltujen asiakasmaksujen korotusten ja lääkkeisiinkin kohdistuvan arvonlisäveron noston myötä. Myös lääkekorvausten vuosiomavastuun jakamista osiin selvitetään. Koska uudistus on tarkoitus toteuttaa julkisen talouden näkökulmasta kustannusneutraalisti, on mahdollista, että se johtaa vuositasolla potilaan maksuosan kasvuun (Aaltonen ym. 2019).
Terveydenhuollon maksuja ja lääkkeiden omavastuita korotettiin edellisen kerran pääministeri Sipilän hallituskaudella samanaikaisesti kun moniin etuuksiin kohdistettiin leikkauksia ja jäädytyksiä. Tutkimusten perusteella muutokset kohdistuivat erityisesti pienituloisiin kotitalouksiin (Aaltonen ym. 2023).
Tulevia muutoksia suunniteltaessa on syytä arvioida myös maksujen jakautumisen oikeudenmukaisuutta. Erityisesti olisi vältettävä omavastuiden korotusten negatiiviset vaikutukset tai kustannusten valuminen muille sektoreille, esimerkiksi toimeentulotuen käyttämiseen kustannusten kattamiseksi.
Blogikirjoitus perustuu artikkeliin Aaltonen, K., & Vaalavuo, M. (2024). Financial burden of medicines in five Northern European countries: A decommodification perspective. Social Science & Medicine; 347: 116799. (+LINKKI https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2024.116799 ). Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia ja Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto (345546; 345547; 332624; 345384).
Kirjoittajat
Kirjoittajat ovat INVEST-tutkimuskeskuksen tutkijoita. Katri Aaltonen on akatemiatutkija Turun yliopistolla ja Maria Vaalavuo on johtava tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Lähteet:
Aaltonen K, Heino P, Soppi A. Olisiko lääkekaton jaksottaminen useampaan osaan ratkaisu korkeisiin omavastuumenoihin? Kelan tutkimusblogi 10.9.2019.
Aaltonen K, Niemelä M, Prix I. Citizens’ opinions and experiences related to costs and reimbursements for medications in times of retrenchment: cross-sectional population surveys in 2015 and 2017. Int J Equity Health 21, 33 (2022).
Aaltonen K, Tervola J, Heino P. Analysing the Effects of Healthcare Payment Policies on Poverty: A Microsimulation Study with Real-World Healthcare Data. International Journal of Microsimulation 2023, 16(1), 89-107.
Aaltonen K. Austerity, economic hardship and access to medications: a repeated cross-sectional population survey study, 2013–2020. J Epidemiol Community Health 2023, 77(3), 160-167.
Kiil A, Houlberg K. How does copayment for health care services affect demand, health and redistribution? A systematic review of the empirical evidence from 1990 to 2011. Eur J Health Econ 15, 813–828 (2014).
Luiza VL, Chaves LA, Silva RM, Emmerick IC, Chaves GC, Fonseca de Araújo SC, Moraes EL, Oxman AD. Pharmaceutical policies: effects of cap and co-payment on rational use of medicines. Cochrane Database Syst Rev. 2015:CD007017.
Rättö H, Lavikainen P, Aaltonen K, Martikainen J. Diabeteslääkkeiden korvauksia leikattiin – miten kävi potilaiden? INVEST Policy Brief 10.1.2022.
Tervola J, Aaltonen K, Tallgren F. Can people afford to pay for health care? New evidence on financial protection in Finland. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe, 2021.
Vaalavuo M (toim.) Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohdentuminen, vaikutukset ja oikeudenmukaisuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 30, 2018.
Vaalavuo M. Use of public health and social care services among the elderly in Finland: An under-examined mechanism of redistribution. Journal of European Social Policy 2020, 30(2), 176-189.
Valtioneuvoston kanslia. Kansalaispulssi: Luottamus terveydenhuoltoon ja koulutukseen yhä laskussa. Tiedote 22.3.2024.
WHO Regional Office for Europe. Can people afford to pay for health care? Evidence on financial protection in 40 countries in Europe. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe; 2023.
