Etäisyyksiä osoittavat kyltit.

Koulutuksen etäisyydet: mahdollisuudet, haasteet ja kompromissit toisen asteen kynnyksellä

Irene Prix, Outi Sirniö, Juhani Saari

Maantiede asettaa osaltaan merkittäviä reunaehtoja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamiseen. Pitkät etäisyydet koulutukseen merkitsevät nuorelle kustannusta, ei pelkästään rahallisesta, matkustamiskustannusten näkökulmasta, vaan lapsuudenkodista varhaiseen poismuuttamiseen tai ystäväpiirin jättämiseen liittyviä sosiaalisia ja emotionaalisia rasitteita (Tuuva-Hongisto, Pöysä, and Armila 2016; Armila, Käyhkö, and Pöysä 2018). Tutkimuskirjallisuus onkin osoittanut, että oppilaitosten heikko maantieteellinen saavuttavuus vaikuttaa varsinkin vähemmän koulutettujen ja työnväenluokan perheiden nuorten koulutusvalintoja koskeviin päätöksiin (Gibbons and Vignoles 2012; Hällsten 2010; Pigini and Staffolani 2016).

Maantieteellinen etäisyyden roolia tasa-arvoon on aiemmin tutkittu lähinnä nuorten aikuisten korkeakoulutukseen osallistumisen näkökulmasta. Monissa koulutusjärjestelmissä, kuten myös Suomessa, tehdään kuitenkin tätä nuoremmassa iässä koulutusvalintoja, joilla on pitkäkestoisia seurauksia myöhempään elämään. Murrosikäisille toisen asteen jatkokouluttautumiseen liittyvien etäisyyksien taloudelliset, sosiaaliset ja psykologiset kustannukset saattavat kuitenkin olla huomattavasti merkittävämpiä kuin nuorille aikuisille. Tästä syystä tarkastelemme tutkimuksessamme juuri etäisyyden roolia toisen asteen siirtymävaiheelle, josta aikaisempaa tutkimusta on vähemmän (poikkeuksena mainittakoon toki esim. Dickerson and McIntosh 2013; Virtanen and Riukula 2021). Kiinnostavaa on myös tarkastella etäisyyden roolia suhteessa sukupuolirooleja rikkovien koulutusvalintojen yleisyyteen sellaisissa tilanteissa, joissa tyttöjen ja poikien sukupuolelleen epätyypilliseen koulutustarjontaan liittyy selvä etäisyyteen paikantuva kustannusetu.

Helmikuussa Research in Social Stratification and Mobility -journaalissa ilmestyneessä vertaisarvioidussa tutkimusartikkelissamme halusimme selvittää, missä määrin lukioiden ja ammattikoulujen etäisyydet heijastuvat nuorten koulutusvalintoihin toisen asteen siirtymävaiheessa. Ennen kaikkea olimme kiinnostuneita siitä, missä määrin nuorten sosiaalinen tausta vaikuttaa (vahvistavasti tai heikentävästi) etäisyyden merkitykseen koulutusvalintoja koskevissa päätöksissä.

Rekisteripohjainen tutkimusaineistomme käsitti kaikki vuosina 2009–2013 yhteishauissa 16-vuotiaina koulutuksiin hakeneiden nuorten valinnoista, joihin yhdistimme lisäksi rekisteritietoja nuorten perhetaustasta, yhdeksännen luokan päättöarvosanoista ja tiedon edellisen vuoden asuinpaikan postinumeroalueesta. Tämän perusteella aineistoon laskettiin etäisyydet (mitattu ajoaikana OpenStreetMaps-avulla) lähimpään lukioon sekä ammatillisten koulutuksen toimipisteeseen kuuden eri koulutusalan mukaan.

Tilastollisiin malleihin perustuvat tutkimustuloksemme indikoivat, että lukiokoulutuksen etäisyyden kasvaessa nuorten todennäköisyys hakeutua ensisijaisesti tämän väylän koulutukseen laskee. Toisaalta havaitsimme myös, että ammattikoulujen maantieteellinen saavutettavuus näytti yleisellä tasolla olevan heikommin yhteydessä lukion ja ammatillisen väylän välillä tehtyyn valintaan. Etäisyyden merkitys koulutuksellisiin lopputulemiin on kuitenkin pelkkiä hakupreferenssejä moninaisempi: aiemmassa pohjoismaisessa tutkimuksessa on havaittu pitkien etäisyyksien olevan yhteydessä opintojen keskeyttämisen riskiin (Falch, Lujala, and Strøm 2013; Virtanen and Riukula 2021).

Havaitsemamme yhteydet koulutustarjonnan etäisyyden vaikutukseen nuorten hakupreferenssien muotoutumiseen vaihtelivat tulostemme perusteella myös sekä sukupuolen että sosiaalisen taustan mukaan (Kuvio 1).

Kuvio 1. Ajomatkan lähimpään lukioon ja ammatilliseen oppilaitokseen yhteys ensisijaiseen lukiohakemukseen nuorten vanhempien koulutuksen mukaan (logistiseen regressioon pohjautuvat keskimääräiset marginaaliefektit)

Koulutusväylän valinnassa tytöillä suurempi etäisyys lähimpään lukioon näytti olevan vähemmän merkityksellistä silloin, kun vanhemmat olivat korkeakoulutettuja. Sen sijaan matalammin koulutettujen vanhempien tyttäret kohdistivat ensisijaisen hakutoiveensa harvemmin lukioväylälle etäisyyden kasvaessa. Tulos antaa viitteitä siitä, että lukioväylän koettu mielekkyys riippuu osin koulutusjärjestelmän rakenteellisesta kontekstista, eli siitä kuinka saavutettavalla etäisyydellä lukiokoulutusta on tarjolla. Tyttöjen kohdalla tämä tulos samalla myös puhuu sellaisia koulutuksellisen eriarvoisuuden selitysmalleja vastaan, joiden mukaan lapset vähemmän koulutetuista perheistä olisivat lähtökohtaisesti heikommin kiinnostuneita lukiopoluista verrattuna koulutettujen vanhempien lapsiin.

Tutkimustulostemme perusteella pojat vaikuttaisivat olevan joissain määrin herkempiä lukiokoulutuksen etäisyyksille kuin työt. Mutta toisin kuin tyttöjen kohdalla, havaitsimme, että pojille lukion etäisyydellä ei näyttäisi olevan suurempaa merkitystä peruskoulutaustan omaavien vanhempien kohdalla toisin kuin korkeammasta koulutustaustasta ponnistaville. Kokonaisuudessa nämä tulokset osoittavat myös, että perhetaustan merkitys koulutusvalintoihin etäisyyksien näkökulmasta on myös selvästi sukupuolittunutta.

Etäisyydet ja sukupuoliepätyypilliset koulutusalat

Tutkimuksemme toisessa osassa kiinnitämme huomiota siihen, miten lukion ja eri ammatillisten koulutusalojen suhteelliset etäisyyserot voivat kannustaa nuoria tekemään kompromisseja todellisten hakutoiveidensa suhteen yhteisvalinnassa. Sukupuolelle epätyypillisten koulutusalojen tarjonta vaihtelee merkittävästi eri alueilla etäisyyden suhteen, jolloin nuorten tällaisen koulutusvalinnan todennäköisyys voi vaihdella vanhempien taustan ja alueellisten etäisyystekijöiden mukaan.

Analyysimme perusteella havaitsimme koulutusvalinnan sukupuolittuneisuuden suhteen selviä eroja tyttöjen ja poikien välillä: Erityisesti matalasti koulutettujen perheiden tyttäret näyttivät olevan enemmän valmiita hakeutumaan miesvaltaiselle alalle silloin, kun niihin liittyvät suhteelliset etäisyydet olivat pienempiä. Sen sijaan poikien valinnoissa emme havainneet vastaavaa vaikutusta naisvaltaisille sosiaali- ja terveysaloille hakeutumisen yleisyydessä, vaikka näihin liittyisi merkittävä maantieteellinen saavutettavuusetu (verrattuna muihin aloihin).

Tyttöjen kohdalla päätelimme tulosten pohjalta, että matalammat perhetaustan resurssit eivät näyttäydy esteenä sukupuolittuneiden koulutusvalintojen rikkomiselle. Poikien kohdalla havaittu korkeampi kynnys harkita naisvaltaisia aloja pragmaattisista saavutettavuuteen liittyvistä eduista huolimatta saattaa tulkintamme mukaan selittyä poikien koulutusvalintoihin liittyvillä rajoittavimmilla sukupuoliroolikäsityksillä. Toisaalta miesvaltaisilla aloilla on aineiston kattavalla tarkastelujaksolla ollut naisvaltaisiin aloihin nähden merkittävä odotettavissa olevaan ansiotasoon liittyvä etu, jolloin on todennäköistä, että havaitsemamme erot tyttöjen ja poikien välillä heijastavat myös koulutuksen myötä odotettavissa olevia tutkinnon suomia taloudellisia hyötyjä.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme osoittaa selvästi, että etäisyydellä koulutustarjontaan on merkitystä eri taustaisten nuorten toisen asteen koulutusvalintojen siirtymäkohdassa. Etäisyyden merkitys vaihtelee lisäksi suhteessa hakijan sosioekonomiseen taustaan sekä vaikuttaa tytöillä ja pojilla hieman eri tavalla. Tulostemme perusteella tyttöjen koulutusvalinnat vaikuttavat olevan etäisyyden suhteen poikia joustavampia kuten myös  valmius tehdä alavalinnan suhteen kompromisseja, jotka myös rikkovat aloihin liittyviä kulttuurisia sukupuolinormeja.

Viime kädessä havaitsemamme vaikutukset pohjautuvat havaittuihin tilastollisiin yhteyksiin, joihin liittyvien varsinaisten kausaalimekanismien tarkempi selvittäminen vaatisi lisätutkimusta.

>> Lue artikkeli: Better close to home? Geographical and socioeconomic constraints on gendered educational transitions at the upper secondary level

Kirjoittajista Irene Prix on Turun yliopiston sosiologian yliopistonlehtori, Outi Sirniö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija ja  Juhani Saari Tilastokeskuksen yliaktuaari. Prix ja Sirniö tekevät tutkimusta tutkimuksen lippulaiva INVESTissä ja tutkimuksenteossa on käytetty INVESTin aineistoja.

Viitteet

Armila, Päivi, Mari Käyhkö, and Ville Pöysä. 2018. ‘On the Educational Edges of a Learning Society: The Finnish Hinterland as a Framework of Educational Choices for Young People’. Journal of Youth Studies 21 (9): 1198–1215.

Dickerson, Andy, and Steven McIntosh. 2013. The Impact of Distance to Nearest Education Institution on the Post-Compulsory Education Participation Decision. Urban Studies 50 (4): 742–58.

Falch, Torberg, Päivi Lujala, and Bjarne Strøm. 2013. ‘Geographical Constraints and Educational Attainment’. Regional Science and Urban Economics 43 (1): 164–76.

Gibbons, Stephen, and Anna Vignoles. 2012. ‘Geography, Choice and Participation in Higher Education in England’. Regional Science and Urban Economics 42 (1–2): 98–113.

Hällsten, Martin. 2010. ‘The Structure of Educational Decision Making and Consequences for Inequality: A Swedish Test Case’. American Journal of Sociology 116 (3): 806–54. https://doi.org/10.1086/655751.

Pigini, Claudia, and Stefano Staffolani. 2016. ‘Beyond Participation: Do the Cost and Quality of Higher Education Shape the Enrollment Composition? The Case of Italy’. Higher Education 71 (1): 119–42.

Tuuva-Hongisto, Sari, Ville Pöysä, and Päivi Armila. 2016. ‘Syrjäkylien nuoret–unohdetut kuntalaiset’. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiön, Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu 99.

Virtanen, Hanna, and Krista Riukula. 2021. ‘The Effect of Access to Post-Compulsory Education: Evidence from Structural Breaks in School Supply’. ETLA Working Papers 85.

Facebooktwitterlinkedin

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *