Medioissa on näkyvästi ollut esillä OAJ:n kampanja #KiitosOpettaja, jossa julkisuuden henkilöt ovat kertoneet heille merkityksellisistä opettajista. Myös meitä muita kansalaisia on kannustettu muistelemaan omaan koulupolkuun liittyviä opettajia, jotka ovat jättäneet meihin kohtaamisesta syntyneen, kiitoksen ansaitsevan jäljen.
Julkkisten kertomuksista nousi mielestäni esiin välittämisen ja yksilöllisen kohtaamisen kokemukset sekä kokemukset siitä, miten on tullut nähdyksi omana itsenään. On siis ollut aikuinen, joka on kohdannut opiskelijansa aidosti ja kunnioittavasti.
Periaatteessa nämä ovat varsin yksinkertaisia ja ajatuksen tasolla hyvinkin helposti toteutettavissa olevia toimintatapoja. Mutta pintaa raapaistessa useampikin opettaja toteaa, että ei ehtinyt kaiken kiireen keskellä kuunnella opiskelijansa tärkeää asiaa, vaikka lupasikin tunnin lopulla keskittyä siihen. Samoin matematiikan tunnilla hiljaisempi opiskelija jäi ilman riittävää tukea, koska äänekkäämmät tuen tarvitsijat tulivat helpommin huomatuiksi.
Näitä arkipäivän tapahtumia riittää, sillä välituntikello soi liian usein suhteessa aikuisen tukea ja huomiota tarvitsevien opiskelijoiden määrään. Näissä tilanteissa tulee olla armollinen itselleen ja tulee muistaa, että yhden ihmisen aika on rajallinen. Tärkeintä on edes yrittää joka päivä vaihtaa jokaisen oman opiskelijan kanssa muutama sana ja katsoa silmiin. Järjestää edes yhden tunnin alussa aikaa kohtaamiseen ja käytävillä ja välitunneilla voi moikata vastaantulijoita.
Me emme tiedä mitä elämäntilanteita toiset ihmiset käyvät läpi. Niinpä pieni hetki, se tunne oppilaan sisällä kun juuri minut huomataan, voi kantaa läpi vaikeankin kokemuksen. Vuosienkin jälkeen saattaa muistua mieleen tuo opettaja, joka kohtasi oppilaansa aidosti ja yksilöllisesti.
OAJ:n kampanjan myötä mietin myös omia kokemuksiani kohtaamisista. Mieleen nousivat opettajat, joista on jäänyt hyviä muistoja ja joista voisin kirjoittaa #KiitosOpettaja. Näiden rinnalle pyrkivät muistoissa myös ne opettajat, jotka nonverbaalein ja verbaalein viestein saivat opiskelijan kutistumaan. Väistämättä nousee mieleeni Tanja Äärelän väitöskirja Aika palijon vaikuttaa minkälainen ilime opettajalla on naamalla, jossa tarkastellaan nuorten vankien kertomuksia omista peruskouluajoistaan. Annan kuitenkin näiden muutaman opettajan nousta ajatuksiini, sillä myös he ovat kohtaamisellaan muokanneet ajatuksiani. He ovat toiminnallaan koskettaneet sisimpääni ja vaikuttaneet arvomaailmaani, sillä haluan olla erilainen kuin he olivat.
Omien arvojen vahvistuminen ja selkiytyminen on edellyttänyt runsaasti itsereflektointia ja eettistä pohdintaa. Inhimillisenä ihmisenä kehittymiseni jatkuu sillä maailma ja sen arvot ovat muuttuvia.
Olen elämässäni kohdannut valtavan määrän ihmisiä ja onnekseni pääosin kohtaamiset ovat olleet hyvässä mielessä merkityksellisiä. Toki ikä ja elämänkokemus ovat avuksi käsitellessä niitä kohtaamisia, joissa on kokenut epäonnistuvansa.
Erityisopettajan työ on kouluttanut kohtaamaan hyvin erilaisia ihmisiä hyvin erilaisista lähtökohdista. Lisäksi moniammatillinen työ monimuotoisissa kokoonpanoissa on opettanut jaettua asiantuntijuutta ja oman työn reflektointia. Kaikki nämä kohtaamiset ovat vaatineet aitoa toisen ihmisen huomioimista, kunnioitusta ja asiantuntijuuden tunnustamista. Silloinkin, ja etenkin silloin, kun työskennellään tilanteissa, joissa näkökulmat ovat toistensa ääripäissä ja asiakas tai hänen läheisensä on fyysisesti uhkaava.
Haastavien vuorovaikutustilanteiden jälkeen on tarkoituksenmukaista pohtia, miksi tilanne kärjistyi ja mitkä ovat ne taustatekijät, jotka ajavat keskustelun tällaiseen tilanteeseen. Usein taustalla ovat pelko ja aiemmat huonosti sujuneet kohtaamisen kokemukset. Asiakaslähtöisyyttä ja kohtaamisen merkitystä kaikessa asiakastyössä tulisikin käsitellä sivistys-, sosiaali- ja terveysalojen koulutuksissa riittävän laajasti.
Jokaisella meillä on yksityisinä ihmisinä edellytykset kehittää kohtaamisen kulttuuria rakentavammaksi niin, että aito toisen ihmisen huomioiminen ja nähdyksi tuleminen toteutuvat. Kasvatusalojen asiantuntijoina voisimmekin seuraavaksi julkaista kampanjan #KohtaamisenMerkitys.
Kirjoittaja Marja Junttila on kasvatustieteiden tohtorikoulutettava.