Menetelmäoppaissa usein kannustetaan – syystäkin – tutkimuksen huolelliseen suunnitteluun. Etukäteen tulee miettiä teoriataustaa, laatia tutkimuskysymykset ja suunnitella aineistonkeruu. Tämän jälkeen kerätään aineisto, analysoidaan se ja kirjoitetaan tulokset. Näin menetelmäkursseilla yleensä opetetaan myös opiskelijoita toimimaan.
Todellisuudessa tutkimus ei kuitenkaan aina noudattele tai edes vaadi tarkkaa etukäteissuunnitelmaa, vaan se voi syntyä mitä moninaisempia reittejä pitkin. Yksi omakohtainen esimerkkimme liittyy viime syksynä suomalaisten luokanopettajien etäopetuskokemuksia koronapandemian sulkutilassa käsittelevään tutkimukseemme. Kyseisen artikkelin syntyprosessi on hyvä esimerkki niistä luovista (tai oikeastaan luovivista) tavoista, joilla tutkimustuloksia käytännössä syntyy.
Väitöskirjansa valmistumisen jälkeen keväällä 2020 Villen seuraavat tutkimusajatukset olivat hieman jäsentymättömiä, mutta maaliskuussa Suomenkin seisauttanut pandemia tarjosi hyvän kohteen, jonka tutkimukseen irrottautuminen kävi varsin helposti. Haastattelu- ja seuranta-aineistosta on tähän mennessä kirjoitettu ja julkaistu useampi artikkeli, mutta Villestä tuntui, että aineisto kestäisi useammankin tarkastelunäkökulman. Samalla kuitenkin omat silmät olivat aikaisempien analyysien perusteella jo varsin kyvyttömät näkemään aineistossa esiintyviä tuoreita näkökulmia.
Olimme tutustuneet opettajankoulutuksen kehittämishankkeen OVETin kautta. Työskentelimme silloin eri yliopistoissa, ja hankkeen merkeissä viestimme satunnaisesti hallinnollisissa asioissa. Ville tiesi Mirvan tutkivan toimijuutta, ja mietti, olisiko aineistoa mahdollista tarkastella tästä näkökulmasta. Mirva innostui Villen ideasta, mutta asia jäi hetkeksi taka-alalle. Mirvan tutustui tohtoriopinnoissaan UTUGSin laadullisten tutkimusmenetelmien kurssilla uusmaterialismiin teoreettisena lähestymistapana ja metodologiana. Kurssisuoritukseen kuuluva essee valmistui Villen jakamaa aineistoa hyödyntäen, ja samalla pohja artikkelille oli syntynyt. Tämän jälkeen uusmaterialistiset analyysit ja artikkelin kirjoittaminen jatkuivat molemmin puolin.
Käsikirjoitus päätettiin lähettää Pedagogy, Culture and Society -lehteen, johon Mirva oli sattumalta hiljattain törmännyt, ja jossa vaikutti olevan mielenkiintoisia ja tematiikkaan sopivia, mutta kuitenkin rajoja rikkovia keskusteluja. Käsikirjoituksen lähettäminen arviointiin jännitti, koska käsikirjoitus oli syntynyt oman kokemuksemme perusteella varsin epäortodoksisella tavalla. Mitä arvioijat tuumaisivat siitä, että aineisto oli alun perin kerätty muuhun tarkoitukseen kuin tätä tutkimusta varten? Entä miten he suhtautuisivat uusmaterialismiin? Entä olivatko johtopäätöksemme liian lennokkaita? Ja miten toimisi tämä lehti, josta kellään kollegalla ei ollut kokemusta? Kaikki meni kuitenkin erittäin sujuvasti, ja vertaisarvioijat olivat jopa innostuneita käsikirjoituksesta.
Kokemuksemme perusteella haluamme kannustaa muitakin kysymään kollegoilta: ”Haluaisitko vilkaista tätä aineistoa?” Aineistot harvoin köyhtyvät ensimmäisen analyysin jälkeen. Sen sijaan erilaisia teoreettisia lähestymistapoja ja metodologioita hyödyntämällä aineistoista voi saada paljonkin irti. Joka tapauksessa kannustamme pyrkimykseen käyttää vaivalla kerätyt aineistot niin sanotusti loppuun. Uusien metodologioiden haltuun ottaminen myös inspiroi luovaan työskentelyyn. Ja mikä jännittävintä, tutkimuksen teossa kaiken ei tarvitse olla ennalta arvattavaa tai suunniteltua, sillä tarkoituksenahan on luoda uutta tietoa ja ymmärrystä – myös tutkijalle.
>> Open Access -artikkeli ”Teachers’ agency during the Covid-19 lockdown: A new materialist perspective”
Kirjoittajat työskentelevät opettajankoulutuslaitoksella, Mirva Heikkilä tohtorikoulutettavana Turun kampuksella ja Ville Mankki yliopistotutkijana Rauman kampuksella.