Neuropsykiatrinen oireilu on yhä yleisempää – tai ainakin se tunnistetaan ja osataan nimetä useammin kuin ennen. Arvioidaan, että jopa 15 prosentilla väestöstä on neuropsykiatrisia oireita, jotka vaikuttavat koulunkäyntiin, työelämässä toimimiseen ja arkipäivän asioiden hoitamiseen.
Tyypillisiä kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä ovat esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) sekä autismikirjon häiriöt. Neuropsykiatrisen oireilun lisääntyminen on ajankohtainen puheenaihe myös opettajaksi opiskelevien, opettajien ja opettajankouluttajien keskuudessa. Opettajia puhututtavat muun muassa omat valmiudet neuropsykiatrisesti oireilevan oppijan kohtaamiseen ja koulun mahdollisuudet varmistaa riittävät tukitoimet.
Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren näkökulmasta keskeistä on, että koulun tarjoama tuki vahvistaa oppimista, tukee osallisuutta ja nivoutuu muihin nuoren tarvitsemiin tukitoimiin ja palveluihin vahvistaen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Olennaista on tulla kohdatuksi yksilönä, jolla on haasteiden lisäksi myös vahvuuksia ja joka on ensisijaisesti muuta kuin nippu tietylle diagnoosille tyypillisiä ominaispiirteitä.
Neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten tuen tarpeet ovat hyvin erilaisia ja eri asteisia. Tällä hetkellä palvelujärjestelmä ei Suomessa vastaa tarkoituksenmukaisesti näihin monialaisiin tuen tarpeisiin ja tämä koskee myös koulussa tarjottavia tukitoimia. Olemassa olevat sosiaali-, terveys- ja sivistyspalvelut ovat toisistaan eriytyneitä, minkä vuoksi yksilö ei tule kokonaisvaltaisesti kohdatuksi. Myös eri alojen ammattilaisten osaamiseen liittyy kehittämistarpeita.
Neuropsykiatrista oireilua ei välttämättä tunneta riittävästi tai tunnisteta riittävän ajoissa. Eri alojen ammattilaisilla ei ole välttämättä myöskään riittävää osaamista toimia keskenään monialaisessa yhteistyössä. Monialaista yhteistyötä haastavat rakenteet – esimerkiksi eriytyneet palvelut ja tietosuojakäytännöt – mutta myös eri alojen ammattilaisten vaikeudet ymmärtää toisiaan ja tunnistaa muiden alojen ammattilaisten asiantuntemusta ja osaamista. Tämä puolestaan haastaa keskeisesti koulutusten tarjoajia – esimerkiksi yliopistoja – pohtimaan sitä, miten luoda koulutuksen aikana riittävä pohja tulevaisuuden ammattilaisille ja asiantuntijoille toimia monialaisessa yhteistyössä. Yhteistä monialaista ymmärrystä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren haasteet kasaantuvat ja tarvitaan samanaikaisesti sekä sosiaalityön, nuorisopsykiatrian että erityispedagogiikan ammattilaisten toteuttamia tukitoimia.
Monialaisuudesta monitieteisesti
Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineen koordinoima NEPSOS (Neuropsykiatrisesti oireilevat nuoret palvelujen pyörteissä – sosiaalityön, nuorisopsykiatrian ja erityispedagogiikan yhteistutkimus) -hanke pureutuu neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten palveluiden ja palvelupolkujen haasteisiin ja kehittämismahdollisuuksiin monitieteisesti ja monialaisesti. Marraskuussa 2022 käynnistynyttä hanketta toteutetaan Turun ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä.
Turun yliopiston erityispedagogiikan oppiaineen vastuulla olevassa työpaketissa tarkastellaan sitä, miten tarkoituksenmukaisesti nuorten palvelupolut muotoutuvat ammattilaisten näkökulmasta ja sitä, minkälaisista osatekijöistä koostuu nuorta ja hänen perhettään tukeva monialainen ammattilaisyhteistyö. Työpaketti pyrkii tekemään näkyväksi monialaisten palvelupolkujen ongelmakohtia ja niiden taustatekijöitä sekä tuottamaan tietoa palvelujärjestelmän kehittämisen tueksi. Huomiota tullaan kiinnittämään myös siihen, miten koulunkäynti ja koulun tarjoamat tukitoimet nivoutuvat osaksi muuta palvelujärjestelmää ja siihen, minkälainen rooli erityisopettajalla on osana monialaista yhteistyötä.
Turun yliopiston Sote-akatemia vastaa hankkeen tulosten levittämisestä ja ammattilaisille suunnatun monialaisen koulutusmateriaalin tuottamisesta.
Kirjoittajat
Minna Kyttälä toimii erityispedagogiikan apulaisprofessorina Turun yliopistossa
Jaanet Salminen toimii yliopistonlehtorina Sote-akatemiassa ja opettajankoulutuslaitoksella
Milla Rantamäki on NEPSOS-hankkeen projektitutkijana
Miia Tuominen on Sote-akatemian tutkimuspäällikkö
Lähteitä:
Juva, K., Hublin, C., Airas, L., Kalska, H., Korkeila, J., Sainio, M., Tani, P., Vataja, R., Ripatti-Toledo, T. (2021). Kliininen neuropsykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Lämsä, R. & Ahonen, S. & Appelqvist-Schmidlechner, K. & Tuulio-Henriksson, A. (2018). Neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten palveluista ja palvelukokemuksista. Teoksessa Gissler, M., Kekkonen, M. & Känkänen, P. (toim.) Nuoret palveluiden pauloissa. Nuorten elinolot –vuosikirja, 124–135.
Mönkkönen, J., Kekoni, T. & Pehkonen, A. (2019). Moniammatillinen yhteistyö: Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus.
Sandberg, E. (2016). ADHD perheessä: Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. Helsinki: Helsingin yliopisto.