Olimme loka-marraskuun vaihteessa viikon Turun normaalikoulun ja Turun kansainvälisen koulun porukan kanssa työmatkalla Yhdysvalloissa Minnesotassa yhteistyökumppanimme kutsumana. Kiitos, isäntämme Sean Wachsmuth, joki oli viime lukuvuoden tiedekunnassa Fulbright-vieraana!
Yliopistovierailulla tapasimme Bemidji State Universityn yliopiston ja tiedekunnan johtoa sekä esittelimme suomalaista opettajankoulutusta, tiedekuntaa sekä Turun normaalikoulua ja kansainvälistä koulua. Kampusalue sijaitsi luonnonkauniilla paikalla aivan järven rannassa.
Yliopistovierailun ohella saimme mahtavan tilaisuuden päästä vierailulle 9–13 amerikkalaiskouluun (kouluyksiköiden määrä vaihtelee laskentatavasta riippuen). Viikon aikana matkustimme yli 1 200 kilometriä eri puolilla Minnesotaa, niin maaseudulla kuin lähiöissäkin. Kerrassaan upea tilaisuus saada viikossa kattava – toki silti rajoittunut – näkemys yhden osavaltion julkisista kouluista esiopetuksesta lukio-opetukseen!
Suomalaisen koulujärjestelmän vannoutuneiden kannattajien silmin kouluvierailuissa nousi esiin muutama teema, jotka haluamme nostaa esiin. Sinänsä teemat eivät ole uusia eivätkä ehkä yllättäviäkään. Ne ovat kuitenkin sellaisia, joissa meillä Suomessa on vielä kehitettävää. Nämä nostot voi jakaa kolmen käsitteen alle, jotka ovat myönteisyys, yhteisöllisyys ja inklusiivisuus.
Kerromme seuraavaksi lyhyesti kustakin teemasta. Jokaiseen teemaan liittyy muutamia kuvia, jotka havainnollistavat sitä, miten teema näkyi kouluarjessa.
Myönteisyys
Kohtaaminen ja vuorovaikutus oli toimintakulttuurin keskiössä. Se näkyi jo siinä, kun oppilaat ottivat vierailijat innostuneesti vastaan. Koulun rehtorin vuorovaikutus oppilaiden kanssa oli luontevaa ja lämmintä. Vuorovaikutuksen pohjavire oli myönteinen ja positiivista palautetta käytettiin runsaasti. Tämä näkyi myös koulun seinillä (kuva 3). Puheessaan opettajat eivät juuri käyttäneet negatiivisia ilmaisuja tai huomauttaneet huonosta käytöksestä. Työrauhaa tuettiin sanattomin keinoin. Esimerkiksi opettaja odotti hiljaa katse lattiassa, kunnes luokka kuuntelee opettajaa. Rentous, huumori ja lämpö näkyivät opettajien vuorovaikutuksessa luokkansa kanssa. Odotukset oli ilmaistu eksplisiittisesti visuaalisinkin keinoin (kuva 4). Tämä näkyi ja kuului konkreettisesti käytöksessä, kuten käytävällä liikkumisessa (kuva 5). Käytävällä liikkuminen oli hyvin rauhallista, vaikka kyse oli suurista kouluista, joissa oli tuhansia oppilaita. Käytös ei perustunut tiukkaan kuriin vaan siihen, että toivottu käytös oli määritetty tarkasti, sitä harjoiteltiin esikoulusta lähtien ja siitä sai positiivista palautetta.
Yhteisöllisyys
Koulurakennus näyttäytyi kylänä ja koulu joukkueena, erityisesti urheilujoukkueena. Kouluilla on omat maskottinsa (kuva 6), kuten Husky, Eagle, Lumberjack, tunnusvärinsä, joukkuepaitansa ja kannatuslaulunsa. Kuulumisen tunne tuli voimakkaasti esiin ja sitä tuettiin tietoisesti. Koulun arvot olivat visuaalisesti esillä (kuva 7) ja ne näkyivät myös toiminnassa. Yhtenä toimintamuotona isommat oppilaat toimivat mentoreina pienemmille oppilaille. Yhteisöllisyys ei toteutunut vain koulun tasolla, vaan myös luokan tasolla. Luokassa ryhmätyöskentelyä hyödynnettiin runsaasti esimerkiksi tarjoamalla oppilaille erilaisia ongelmanratkaisutehtäviä. Tilat ja kalusteet (kuva 8) tukivat yhdessä toimimista.
Inklusiivisuus
Erityisen vaikuttuneita olimme erityisopetuksen inklusiivisesta järjestämisestä. Kaikki oppilaat opiskelivat samassa koulussa erityiskoulujen sijaan. Erilaisuus näkyi koulujen käytävillä. Kouluissa oli käytössä monenlaisia joustavia ryhmittelyjä. Päätavoitteena oli, että oppilas voi olla mahdollisimman paljon omassa luokassaan ja tuodaan tuki sinne. Erityisopettajia ja avustajia oli runsaasti. He olivat erikoistuneet tietyntyyppisiin haasteisiin (esim. autismi). Kouluissa oli myös muita moniammatillisia osaajia, kuten sosiaalityöntekijöitä ja puheterapeutteja. Kouluissa oli erillisiä pienryhmä- sekä rauhoittumistiloja (kuva 9). Interventiot olivat tutkimusperustaisia ja oppilaiden edistymistä seurattiin tarkasti.
Poikien integroituminen kouluympäristöön oli luontevaa. Tässä osaltaan auttoi liikunnan vahva rooli kouluissa (kuva 10). Koulun urheilujoukkueisiin kuuluminen oli ”coolia”. Koulu näyttäytyi paikkana, joka oli merkityksellinen myös niille oppilaille, joille akateeminen osaaminen ei ollut prioriteettilistan kärjessä. Kouluun integroidut harrastusmahdollisuudet tukivat tätä tavoitetta. Tyttöjen ei-perinteisiä kiinnostuksen kohteita tuettiin. Esimerkiksi science-luokassa tyttöjen kannustus näkyi konkreettisesti (kuva 11), ja tyttöjen jääkiekkojoukkueet sekä painonnostajat olivat samalla tavoin esillä kuin poikien vastaavat.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin suhtautuminen vaihteli koulujen välillä. Eräässä koulussa näiden vähemmistöjen kuulumiseen oli panostettu erityisesti (kuva 12).
Samassa koulussa myös kielivähemmistöjen asemaan oli kiinnitetty huomiota (kuva 13).
Toisaalta näimme myös kouluja, joissa suhtautuminen ei ollut yhtä sallivaa.
Kulttuurisen moninaisuuden näkökulmasta erityisen vaikutuksen teki vierailu alkuperäiskansan reservaatissa sijaitsevaan kouluun. Jo koulurakennus perustui Ojibwe-heimon omaan kulttuuriin (kuva 14) ja sama kulttuurinen ymmärrys näkyi koulun toiminnassa. Vanhoja heimoperinteitä ja esi-isien oppeja kunnioittaen esimerkiksi liikkuminen koulun tiloissa tapahtui aina myötäpäivään. Koulussa oli käytössä englannin kielen rinnalla alkuperäiskansan oma kieli. Tämä koulu oli ehdottomasti vierailun kohokohta!
Näiden kolmen teeman lisäksi toisenlaisiakin teemoja – esimerkiksi sellaisia, joissa suomalainen koulujärjestelmä toimii mainiosti – voisi nostaa vierailuiden perusteella. Listaus on siis valikoitu.
Koulut tulee nähdä aina kontekstisidonnaisina, joten sellaisenaan toimintatavat ovat vain harvoin sovellettavissa maasta ja kulttuurista toiseen. Koulujen resurssit ovat myös hyvin erilaisia. Ajattelemisen aihetta ja virikkeitä ideointiin boksin ulkopuolelta tällainen pikainenkin ”vertaileva tutkimus” kuitenkin voi antaa.
Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntapäällikkö Anu Warinowski, Turun normaalikoulun johtava rehtori Vesa Valkila, Turun kansainvälisen koulun rehtori Mirjam Rasmus, Turun kansainvälisen koulun erityisopettaja Lisa Paavilainen, Turun normaalikoulun erityisopettaja Susan Jäntti ja Turun normaalikoulun englannin kielen opettaja Salla Sissonen.