Vuosina 1900–1914 matkasi noin 200 000 suomalaista Amerikkaan työtä tekemään, lapsia kasvattamaan, ja kiinnittymään armollisemman elämän säikeeseen. Siirtolaisuuden historia on ollut huimapäisten miesten ja urheiden naisten tarinoita, mutta siihen kuuluivat myös lapset. He elivät ainutkertaisen lapsuuden: Amerikan suomalaisen lapsuuden.
Amerikka otti maahanmuuttajat koulutukselliseen syleilyynsä heti alkumetreiltä tarkoituksena mahdollisimman tehokas amerikkalaistaminen. Suomalaiset loistivat keskellä kansakuntien kirjoa koulutusmyönteisyydellään ja osallistivat lapsiaan aktiivisesti koulutusjärjestelmään, kuten amerikkalainen yhteiskunta toivoi. Yhteiskunta tarjosi lapsille päivähoitoa ja koulutusta, aikuisille työ- ja iltakouluja. Valtaosa suomalaislapsista kävi koulua, osa jäi kuitenkin kotiin ja osa suuntasi töihin. Lapsityövoiman käyttö ei tosin ollut amerikkalaisen yhteiskunnan pyrkimyksenä, mutta monen kohdalla se tuli osaksi todellisuutta. ( Lue: Sallimuksen maa ja sen lapset – Amerikan suomalaisten akkulturaatio Yhdysvalloissa 1908-1923)
Yleensä siirtolaislapsien kohtaloksi tuli sijoittuminen ikätasoaan merkittävästi alhaisemmalla luokkatasolle, joka useimmiten johtui lapsen heikosta koulutuksellisesta taustasta ja kielitaidottomuudesta. Siirtolaisuuskomission raportit (The Reports of The Immigration Commission) tuottivat vuosina 1908–1911 tilastotietoa siirtolaisten elämästä Yhdysvalloissa ja näiden tietojen mukaan suomalaiset lapset sijoittuivat hyvin omaa ikäänsä vastaavalle luokkatasolle, joka raportin laatijoiden mukaan kertoi näiden lasten poikkeuksellisesta älykkyydestä. Suomalaiset loistivat luku- ja kirjoitustaidoillaan, esimerkillisen siisteillä kodeillaan sekä koulutusmyönteisyydellään. He olivat kaikkea sitä, mitä Amerikka ihaili ja edellytti maahanmuuttajalta. (>> Reports of the Immigration Commission)
Amerikka oli kuitenkin haastava kasvatusympäristö etenkin siirtolaisperheille. Amerikkalaistamisjärjestöt, kuten esimerkiksi Speak English -järjestö, systemaattisesti pyrkivät värväämään siirtolaisperheiden lapsia amerikkalaistamistyöhön. Lapset sitoutuivat kannustamaan vanhempiaan ja sisaruksiaan omaksumaan englannin kielen ja uuden yhteiskunnan tavat ja kulttuurin. Amerikkalaista yhteiskuntaa kohtaa esitettiin myös kritiikkiä siitä, että se rikkoi kotien kasvatuskulttuurit kohdistamalla liian suurta painetta perheiden amerikkalaistumisesta toimien erityisesti lasten kautta.
Siirtolaisuuskomission raportit ovat merkittävä historiallinen aineisto, sillä juurikin näiden raporttien tulosten johdosta Amerikan suomalaiset lapset nostivat omaa kansallista ryhmäänsä edistyneiden ja koulutusmyönteisten kansallisuuksien joukkoon vastaanottajamaan ihanteiden mukaisesti. Suomalaislapsien voidaan siten esittää myös toimineen osana Amerikan suomalaisen yhteisön akkulturaation prosessia. Näin lapsuus muuntuu osaksi muuttuvaa maisemaa ja yhteiskuntien tahtotiloja. Mikäli haluamme oppia menneisyydestä, voisimme muistaa suojella lapsuuden ainutkertaisuutta ja kasvun rauhaa kaikkina aikoina ja kaikilla mantereilla.
Pääkuva: Suomalaisten siirtolaisten rakentamassa koulussa. 1908. Brimson, Minnesota. (1908): USA_0399. Finna.
Kirjoittaja KT Johanna Kortessalo-Ainasoja toimii yliopistonlehtorina Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella Rauman kampuksella