Avoimen väylä: illuusio tasa-arvon ideaalista vai todellinen mahdollisuus?

Yhdenvertaiset mahdollisuudet korkeakoulutukseen pääsyyn henkilön taustasta tai ominaisuuksista on riippumatta mahdollisuuksien tasa-arvon ideaali. Avoin yliopisto mainostaa itseään avoimena mahdollisuutena tutkintotavoitteiseen opiskeluun kaikille, mutta onko se todella sitä? Pro gradu -tutkielmassani haastattelin tutkintotavoitteisia väyläopiskelijoita kilpailullisella statusalalla ja tarkastelin heidän taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen pääomiensa merkitystä väyläopintojen valinnassa, opiskelukokemuksissa ja menestyksessä.

Historiallinen kehitys ja koulutuspolitiikka

Korkeakoulutukseen valikoituminen ja pääsy ovat keskeisiä tasa-arvo kysymyksiä. Avoin yliopisto ja avoimen väylän historia juontaa 1970- ja 1980-luvuille. Silloin avoimesta yliopistosta muotoutui koulutusmahdollisuus etenkin työikäisille. Mahdollisuudet laajenivat myöhemmin myös laajemmalle joukolle. Edellä mainittujen muutosten taustalla on ollut pyrkimys edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vähentää koulutuksen epätasa-arvoa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset pääomat (kuten perhetausta, tiedot, taidot, verkostot ja suhteet) vaikuttavat yksilön mahdollisuuksiin hakeutua ja menestyä korkeakoulutuksessa. Julkiset resurssit ja esimerkiksi juuri avoin yliopisto pyrkivät kyllä poistamaan esteitä, mutta erilaisten resurssien puute voi silti synnyttää eriarvoisuutta opiskelijoiden toimintaedellytyksissä.

Taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat

Tutkimuksessani opiskelijoiden kokemukset ja näkemykset korostivat väyläopintojen erityistä roolia elämäntavoitteiden saavuttamisessa ja yksilöllisten urapolkujen rakentamisessa. Tämä vahvistaa aiempia havaintoja siitä, että väyläopinnot eivät ainoastaan laajenna korkeakoulutuksen saavutettavuutta, vaan myös edistävät sosiaalista ja kulttuurista inklusiivisuutta. Korkeakoulutusta voidaan yleisesti pitää yhteiskunnassamme urakehityksen välineenä ja taloudellisen aseman parantajana. Haastateltavat näkivätkin korkeakoulututkinnon saavuttamisen merkittävänä askeleena työmarkkina-aseman parantamisessa ja elämäntilanteensa vakiinnuttamisessa, mutta perinteinen reitti yliopistoon ei ollut useimmille mahdollinen vaihtoehto.

Avoimessa yliopistossa opiskelu on maksullista. Yliopistot asettavat opintopisteiden hinnat omien raamiensa ja valtion ohjeistusten mukaisesti. Nykyisten koulutuspoliittisten linjausten mukaisesti asetus avoimen yliopiston opetuksesta perittävästä enimmäismäärästä on noussut aiemmasta 15 eurosta 45 euroon opintopisteeltä. Nähtäväksi jää, kuinka yliopistot tähän reagoivat. Vaikka korkeakouluilla on mahdollisuus tarjota opetusta alhaisemmalla hinnalla tai jopa täysin maksuttomasti, huomionarvoista on, että väyläopiskelijat eivät kuulu opiskelijaetujen, tai opintotukijärjestelmän piiriin.

Vaikka tutkimuksessani opiskelijat kokivat väyläopintojen opintomaksut kohtuullisina, he tunnistivat maksullisuuden eriarvoistavan piirteen. Kaikki osallistujat olivat työssäkäyviä, minkä he näkivät mahdollistavan opiskelun rahoittamisen. Samalla työssäkäynti aiheutti haasteita, kuten ajanhallintaongelmia joustamattomien opiskelukäytänteiden takia.

Tiedetään, että sosiaalinen pääoma, kuten tukiverkostot ja yhteisöllisyyden kokemus, ovat merkityksellisiä opintojen edistymisen kannalta. Väyläopiskeluun voidaan kuitenkin liittää verkostoitumisen ja opiskeluyhteisöön integroitumisen puutteet. Haastateltavat korostivat väyläopintojen kilpailullisuutta ja yksilöllisen suorituskyvyn vaadetta, mikä taas kuvastaa laajempaa kulttuurista yhteiskunnallista ihannetta, jossa menestyminen edellyttää yrittäjämäisten ominaisuuksien kehittämistä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo avoimessa yliopistossa: onko koulutus todella kaikkien saavutettavissa?

Avoin yliopisto tarjoaa mahdollisuuden opiskeluun ilman tiukkoja pääsykriteereitä, mutta onko se todella avoin kaikille? Vaikka opintomaksut voivat olla kohtuullisia, ne voivat eriarvoistaa opiskelijoita. Lisäksi moninaiset sosiaaliset suhteet ja kulttuuriset voimavarat ovat keskeisiä tekijöitä opiskelumenestyksessä, ja niiden puute voi estää opiskelijoita saavuttamasta täyttä potentiaaliaan. Keskeinen kysymys onkin, ketkä todella hyötyvät väyläopintojen tarjoamista koulutusmahdollisuuksista? Entä, miten pääsy eri opintoaloille muotoutuu eri ryhmille? On tärkeää tunnistaa ja korjata ne rakenteelliset esteet, jotka rajoittavat todellista avoimuutta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa, erityisesti nyt, kun koulutuspoliittiset signaalit näyttävät osoittavan eriarvoistaviin suuntaviivoihin.

Kirjoittaja on Turun yliopiston kasvatustieteen maisteriopiskelija Erika Carlson. Tutkimus toteutettiin osana Vaihtoehtoiset reitit yliopistoon ja korkeakoulutukseen pääsyn tasa-arvo (VAIHTAS) -hanketta.

Carlson, E. (2024). ”Ja eihän mulla muuta elämää ookaan, että käy töissä, ja sit mä teen näitä koulujuttuja” – väyläopiskelijoiden navigointia avoimen yliopiston kentällä. Pro gradu- tutkielma. Turun yliopisto.

Lähteet:

Haltia, N. (2012). Yliopiston reunalla. Tutkimus suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumisesta. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Turun yliopiston julkaisuja 352.  https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5198-7

Bourdieu, P. (1986). The Forms of Capital. Teoksessa J. Richardson (toim.) Handbook of Theory and Research for the Sociology of Education. (241–258). Greenwood Press.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (VN/31464/2023). Lausuntopyyntö ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen toiminnasta perittävistä maksuista annettujen valtioneuvoston asetusten muuttamisesta. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=5f4cd09c-cdde-4369-9dad-b5facd6fb347

Kuva: Suvi Harvisalo / Turun yliopisto