Peruskoulun turvallisuusjohtaminen – kansioissa pölyttyvää turvallisuutta vai elävää arkea?
Koulujen turvallisuus on moniulotteinen kokonaisuus, joka kietoutuu hallinnollisiin päätöksiin, toimintakulttuuriin ja käytännön toteutukseen. Salim Hartlinin ja Elias Ahteen pro gradu -opinnäytetyössä pureuduttiin perusopetuksen turvallisuusjohtamisen tilaan pelastusviranomaisen raporttien valossa. Vaikka koulun arki on usein monimuotoista, turvallisuus toimii sen vankkana perustana kattaen niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin osa-alueen. ONNI-hankkeen toteuttama omatoimisen varautumisen arviointi (OVA) tarjoaakin mielenkiintoisen ikkunan siihen, miten tämä johtaminen peruskouluissa todellisuudessa näyttäytyy.
Turvallisuusjohtamisen ytimessä vaikuttaa mielenkiintoinen tasapainoilu hallinnollisen johtamisen ja vuorovaikutteisen johtajuuden välillä. Siinä missä hallinnollinen johtaminen varmistaa lakisääteiset puitteet, kuten ajantasaiset pelastussuunnitelmat ja tekniset ohjeistukset, johtajuus on se arvopohjainen voima, joka sitouttaa yhteisön ja tekee turvallisuudesta elävän osan arkea. Onkin aiheellista pohtia, näkyykö turvallisuus omassa koulussasi enemmän kansioissa säilytettävinä ohjeina vai kenties yhteisenä kaikkien kesken jaettuna vastuuna.
Kun kymmenen ONNI-hankkeen koulun OVA-raportteja tarkasteltiin laajennetun turvallisuusjohtamisen kriteeristön avulla, huomattiin perinteisen arviointimallin painottuvan usein teknisiin dokumentteihin ja rakenteellisiin seikkoihin. Tällaisessa lähestymistavassa arjen johtaminen ja henkilöstön aito osallisuus voivat herkästi jäädä katveeseen. Erityisen haastavaksi tutkituissa kohteissa osoittautui riskienhallinnan dokumentointi, sillä peräti kahdeksan kymmenestä koulusta ei saavuttanut raporttien perusteella lakisääteistä tasoa tässä osa-alueessa. Dokumentoinnin puutteellisuus voi johtaa siihen, että turvallisuustyö muuttuu muistivaraiseksi ja samat haasteet toistuvat vuodesta toiseen ilman, että niistä kyetään ottamaan opiksi. Tiedättekö teillä, mihin edellisen turvallisuuskävelyn havainnot kirjattiin ja onko niihin jo ehditty reagoida?
Vastuunjako ja tiedonkulku sidosryhmien välillä nousivat myös esiin merkittävinä tekijöinä. Vaikka koulun sisäiset vastuut oli usein nimetty, yhteistyö ulkopuolisten toimijoiden kuten kiinteistönhuollon kanssa osoittautui paikoin kankeaksi. Epäselvyys siitä, kenen vastuulla vaikkapa poistumisreittien hiekoitus tai lukon korjaus on, heikentää koulun valmiutta vastata kriiseihin tehokkaasti. Myös omatoiminen valvonta toteutui osassa kouluja hienosti osana rutiineja, kun taas toisissa se jäi satunnaiseksi ja perustui pitkälti yksittäisen työntekijän omaan harkintaan.
Ehkä hiljaisin osa-alue tutkituissa raporteissa oli turvallisuusviestinnän laajuus. Viestintä painottui vahvasti henkilöstön sisäiseen tiedottamiseen, jolloin oppilaiden ja huoltajien säännöllinen osallistaminen turvallisuuskeskusteluun jäi vähäiseksi. Milloin viimeksi koulunne oppilaat tai huoltajat pääsivät aidosti antamaan palautetta tai osallistumaan turvallisuuden suunnitteluun? Turvallisuusjohtaminen onkin onnistuneinta silloin, kun se ymmärretään jatkuvaksi prosessiksi, joka on integroitu osaksi koulun laajempaa strategiaa ja arkipäivää.
Kun arvioinnin painopistettä siirretään pelkästä teknisestä suoriutumisesta kohti kokonaisvaltaista turvallisuusjohtamista, saadaan huomattavasti tarkempi kuva koulun todellisesta varautumisesta. Turvallisuuskulttuurin vahvistaminen vaatii avointa viestintää ja ennen kaikkea johtajuutta, joka osallistaa koko kouluyhteisön. Olisiko mahdollista kehittää turvallisuusjohtamista niin, ettei se olisi vain viranomaistarkastuksia varten olemassa oleva velvoite, vaan aidosti tukea antava ja luottamusta rakentava osa koulun jokaista päivää?
Kirjoittajat Salim Hartlin ja Elias Ahde ovat valmistuvia käsityökasvatuksen aineenopettajia Turun yliopiston Rauman kampukselta. Heidän pro gradu -tutkielmansa ”Omatoimisen varautumisen arviointimenetelmä perusopetuksen koulujen turvallisuusjohtamisen kuvaajana” valmistui marraskuussa 2025.
Kuva: Hanna Oksanen / Turun yliopisto