Yhteiseksi tavoitteeksi yliopisto-opiskelijoiden opintoihin kiinnittyminen

Koulutuksen läpäisyn vahvistaminen ja Suomen korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrän nostaminen ovat pääministeri Orpon hallitusohjelmaan 2023 listattuja tavoitteita. Opiskelijoiden siirtymää toiselta asteelta korkeakouluihin on pyritty vauhdittamaan ottamalla käyttöön ensikertalaiskiintiöt sekä uudistamalla todistusvalintaa ja viimeisimpänä myös valintakokeita. Nopeaan valmistumiseen on puolestaan tarjolla niin keppiä kuin porkkanaa, keppinä esimerkiksi opintotukikuukausien rajoittaminen ja porkkanana opintolainahyvitys.

Huomio kuitenkin harvoin kohdistuu siihen, mitä opintojen aikana tapahtuu, ja miten opintojen aikaiset tapahtumat ovat yhteydessä esimerkiksi valmistumiseen ja työllistymiseen.

Tutkimme Pro gradu –tutkielmassamme (Saharinen & Surakka, 2025) opintoihin kiinnittymistä, joka kuvastaa opiskelijan ja tämän koulutuksen välistä vuorovaikutteista suhdetta. Hyödynsimme Korhosen (2012) mallia, jossa kiinnittymistä kuvataan kuuden osa-alueen – opintojen merkityksellisyyden, oppimisidentiteetin, yhteenkuuluvuuden tunteen, sosiaalisten käytäntöjen, osallistumisen sekä akateemisten taitojen – kautta. Osallistujina olivat Turun yliopiston humanistisen (n=234) ja kasvatustieteiden (n=251) tiedekunnan opiskelijat, joiden kiinnittymistä verrattiin toisiinsa kyselylomakeaineistolla.

Tutkimustulokset osoittivat, että kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijat kiinnittyvät opintoihin paremmin kuin humanistisen tiedekunnan opiskelijat. Erityisesti ero näkyi osallistumisessa sekä sosiaalisissa käytännöissä, kuten siinä, missä määrin opiskelijat kokevat saavansa ohjausta opettajilta ja muulta henkilökunnalta. Ohjattu ryhmä- tai pienryhmätyöskentely voi edistää opiskelijan kiinnittymistä osaksi opintojaan ja opiskeluyhteisöään – silloin opiskelija tulee väkisinkin tutustuneeksi kanssaopiskelijoihinsa. Läsnäolovelvollinen ja aikataulutettu työskentely voi lisätä opiskelijan painetta pysyä ryhmän tahdissa, minkä puolestaan voidaan nähdä tukevan etenemistä. Yliopiston tiedekuntien, oppiaineiden sekä (aine)järjestöjen tavat integroida opiskelijoitaan yliopistoyhteisöön voivat vaihdella ja olisikin tärkeää, että etenkin opintojen alkuvaiheessa opiskelijat saavat tukea niin vertaisiltaan, tuutoreilta, kuin opetus- ja ohjaushenkilöstöltä.

Kiinnittymisen kokemuksen ohella tutkimme kiinnittymisen yhteyttä opintojen etenemiseen. Tulosten mukaan kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijat etenivät humanistisen tiedekunnan opiskelijoita nopeammin opinnoissaan. Molemmissa tiedekunnissa opintojen etenemistahti oli selkeästi yhteydessä opintoihin kiinnittymiseen. Vahvasti kiinnittyneet etenivät opinnoissaan pääosin tavoiteajassa tai jopa tätä nopeammin. Sen sijaan hitaammin opinnoissaan edenneistä suuri osa kuului heikosti kiinnittyneiden joukkoon. Opintoihin kiinnittyminen on siis merkittävä tekijä opintojen etenemisen kannalta ja siksi yliopistossa tulisi kiinnittää erityistä huomiota opiskelijoiden kiinnittymisen tukemiseen.

Yliopisto-opiskelu edellyttää akateemisia taitoja, joita ovat esimerkiksi opintojen ja ajankäytön suunnittelu sekä taito valita sopivia opiskelutekniikoita. Akateemiset taidot tunnistetaan osaksi kiinnittymistä ja on mahdollista, että tiedekunnat ja oppiaineet eroavat toisistaan sen suhteen, kuinka paljon näitä taitoja harjoitellaan etenkin opintojen alkuvaiheessa. Yhä useampi yliopisto-opiskelija tulee valituksi opintoihin suoraan toiselta asteelta, jolloin vaadittavia akateemisia taitoja ei vielä välttämättä ole karttunut. Jotta opinnot pääsisivät alkamaan sujuvasti ja etenisivät toivotusti, taitojen harjoitteluun kannattaisi satsata opintojen alkuvaiheessa.

Valtakunnalliset koulutuspoliittiset päätökset, kuten muutokset korkeakoulujen rahoitusmalleissa, lisäävät korkeakoulujen painetta saada opiskelijansa suorittamaan tutkinto tavoiteajassa. Tähän vastatakseen korkeakoulujen ja niiden henkilöstön on löydettävä keinoja edistää opiskelijoidensa opintojen sujumista ja etenemistä. Onnistunut kiinnittyminen hyödyttää niin yksilöä, oppilaitosta kuin yhteiskuntaa.

Kirjoittajina KK Vilhelmiina Saharinen ja KK Milla Surakka Turun yliopistosta sekä Pro gradu –tutkielman ohjaaja, Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yliopistotutkija KT Tuike Iiskala

Lähteet:

Korhonen, V. (2012). Towards inclusive higher education? Outlining a student-centered counselling framework for strengthening student engagement. Teoksessa S. Stolz & P. Gonon (toim.), Challenges and Reforms in Vocational Education – Aspects of Inclusion and Exclusion. Peter Lang, s. 297–320.

Saharinen, V. & Surakka, M. 2025. Opintoihin kiinnittyminen Turun yliopiston humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoilla. Pro gradu –tutkielma. Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025082584332

Kuva: Suvi Harvisalo / Turun yliopisto