Tavoite selkeänä
Ajatus puisesta polkupyörästä heräsi ensimmäisen kerran opintojen aloitusvuonna, kun toinen meistä mainitsi tuolloin vielä hurjalta kuulostaneen idean. Meni vuosi ja toinenkin, kunnes koitti kandivuosi. Ajatuksemme oli jo tuolloin valmistaa pyörän runko puusta, mutta työn laajuuden vuoksi päätimme toteuttaa vain etuhaarukan. Lopulta ensimmäisen opiskeluvuoden unelmasta päätettiin tehdä totta ja valitsimme pro gradu -tutkielmamme aiheeksi puisen polkupyörän valmistuksen. Yhdistimme lopputulokseen kandidaatintutkielmana tekemämme polkupyörän etuhaarukan.
Tavoitteena tutkimuksessamme oli selvittää, onko puisen polkupyöränrungon valmistaminen mahdollista ja millä ehdoin. Lisäksi halusimme tietää, onko käsin tehty runko sellainen, jolla oikeasti pystyy ajamaan ja se toimii. Toteutimme laadullisen tutkimuksen tutkivan tuottamisen metodilla. Aluksi loimme laatutavoiteprofiilin, jonka pohjalta teimme työhömme erilaisia valintoja. Laatutavoiteprofiili antoi raamit työllemme. Tämän määrittelyteoreettisen osan jälkeen tuli todistamisteoreettinen osa. Siinä määrittelyteoria testattiin tuotteen valmistamisen ja siitä saatujen tulosten arvioinnin avulla. Lopuksi luotettavuusteoreettisessa osassa tarkastelimme kaikkea tuotetun ja kirjoitetun luotettavuutta. Nämä yhdessä loivat teorian työllemme. Tutkimuksen aineiston keräsimme dokumentoimalla tuotteen valmistusprosessin, sekä suorittamalla erilaisia mittauksia, jotka pyrkivät todistamaan laatutavoiteteoreeman. Lisäksi polkupyörää testanneilta henkilöiltä keräsimme subjektiivisia arvioita.
Vaneri päämateriaalina
Päätimme toteuttaa rungon lopulta vanerista. Vanerin ominaisuudet lujana ja kestävänä materiaalina, sekä sen rakenne ja muokattavuus olivat hyviä syitä valita juuri koivuvaneri. Runko toteutettiin ikään kuin neljänä kolmiona, etu- ja takakolmioina: Eteen kaksi kolmiota yhdeksi etukolmioksi ja takakolmiot tulivat tietyssä kulmassa takarenkaan molemmille puolille. Sen jälkeen liimasimme etu- ja takakolmiot toisiinsa, jolloin meillä oli peilikuvat rungon puolikkaista. Lopulta nämä puolikkaat liimattiin yhteen. Erilaisten läpivientien, sovitteiden ja vahvikkeiden kiinnittämisen jälkeen runko oli testausvalmis. Käytimme käytetyn pyörän rungon osia sellaisissa kohdissa, joissa kitka kuluttaa materiaaleja. Runko ja etuhaarukka itsessään muodostuivat puusta, liimasta ja alumiinista sekä yksittäistä ruuveista ja pultteista. Teimme vanerisen penkin ja ohjaintangon. Runko, etuhaarukka, penkki ja ohjaustanko käsiteltiin epoksilla paikoin vähintään kahteen, paikoin jopa kolmeen kertaan. Pyrimme käyttämään käytettyjä standardiosia pyörässä mahdollisimman paljon.
Laatutavoitteiden saavuttaminen
Tulokset osoittivat, että suurin osa asettamistamme tavoitteista toteutuivat. Kustannukset nousivat lopulta noin sata euroa kalliimmaksi, niiden ollessa yhteensä noin 310 euroa. Jarrutusmatka pyörällä oli pidempi mitä tavoittelimme. Muutoin paino, esteettisyys, kantavuus, tarpeellisuus ja toimivuus saavuttivat asetetun laatutavoitekriteeristön. Näistä paino oli suurin yllätys, sillä pyörän painoksi jäi vaan 13 kilogrammaa. Testausta varten laadimme tutkimusmittarit ja pisteytimme laatutavoitekriteerit, joista maksimipistemäärä oli 50. Pyörän saama pistemäärä oli lopulta 38, jota voimme pitää onnistuneena tuloksena.
Lisäksi tutkimustulokset osoittivat, että huolellinen suunnittelu ja tiedonhaku ovat avainasemassa tällaista projektia tehdessä. Kun polkupyörän runkoa lähdetään rakentamaan ilman mitään yksittäistä ohjetta, on huomioitava myös, kuinka paljon erilaisia ja eri käyttötarkoituksiin olevia pyöriä on olemassa. Meidän tapamme oli vain yksi monista. Voimme myös testihenkilöiden antamien vastausten sekä ajetun testiradan perusteella todeta, että valmistamamme puinen polkupyörän runko toimii käyttöympäristössään hyvin.
Launonen, J & Palola, A. 2023. Puusta polkupyöräksi
Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus
Ohjaaja: Marja-Leena Rönkkö