Millaisia kokemuksia käsityönopettajilla on mielekkään oppimisen mallin osa-alueiden merkityksestä ja toteutumisesta? Miten he kokevat nämä omassa opetuksessaan? Tätä tutkimme pro gradu -tutkielmassamme, joka pohjautuu Jonassenin (1995) mielekkään oppimisen määritelmään sekä Kärjen ja kollegoiden (2018) sovellukseen mielekkään oppimisen mallista.
Oppimisen voidaan ajatella olevan joko ulkoa opettelua tai mielekästä oppimista. Kummallakin on paikkansa, mutta vain mielekkäällä oppimisella päästään käsiksi syvälliseen ymmärrykseen. Silloin oppilas etsii yhteyksiä käsitteiden välille ja rikastuttaa ymmärrystään. Parhaimmillaan myös motivaatio voi muuttua sisäiseksi, jolloin oppiminen tuntuu palkitsevalta ja oppimistulokset paranevat. Käsite mielekäs oppiminen (eng. meaningful learning) on lähtöisin Ausubelin (1968) subsumtioteoriasta, jossa sillä viitataan aktiiviseen ja kumulatiiviseen oppimisprosessiin.
Tutkimamme mielekkään oppimisen osa-alueet olivat aktiivisuus, konstruktiivisuus, yhteisöllisyys ja vuorovaikutus, intentionaalisuus, kontekstuaalisuus, reflektiivisyys sekä siirtovaikutus. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä, jolla tavoitimme kokeneen opettajajoukon. Kyselyymme vastasi 26 käsityönopettajaa. Tutkimuksemme edustaa empiiristä tutkimusta ja se kohdentuu kvalitatiiviseen eli laadulliseen tutkimukseen, jonka keskiössä ovat tutkittavien henkilökohtaiset kokemukset ja käsitykset. Tutkimusote on fenomenologishermeneuttinen ja aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustulostemme valossa intentionaalisuus ja aktiivisuus nähtiin kaikkein merkityksellisimpinä käsityön oppiaineessa, mutta opettajat kokivat kaikki osa-alueet verrattain tärkeinä, sillä lasketut keskiarvot olivat 7,9 tai enemmän. Vastausten perusteella näyttää siltä, että opettajien antamiin merkityspisteisiin vaikutti se, osaavatko oppilaat toteuttaa osa-aluetta käytännössä. Tämä näkyi etenkin vähiten merkityksellisiksi koettujen, konstruktiivisuuden ja reflektiivisyyden vastauksissa. Merkityksellisimmiksi koettujen intentionaalisuuden, että aktiivisuuden merkityksien perusteluissa korostuivat tekemällä oppiminen, työssä edistyminen ja motivaatio. Aktiivisuuden merkitystä painotetaan myös opetussuunnitelman perusteissa (2014).
Osa-alueiden toteutumisessa puolestaan näkyi merkittävämpiä eroja ja opettajat kokivat niiden johtuvan muun muassa ryhmästä tai oppilaasta. Toisin sanoen he painottivat ryhmäkohtaisia tai oppilaiden välisiä eroja. Osa syytti jopa muita oppiaineita tai niiden heikkoa osaamistasoa. Tämä näkyi erityisesti siirtovaikutuksen toteutumisessa, jossa opettajat korostivat matemaattisten taitojen merkitystä esimerkiksi mittaamisen sujumisessa.
Vaihtelua osa-alueiden toteutumisessa saattaa selittää opetusryhmien suuret määrät. Niiden vuoksi opettajilla ei välttämättä ole riittävästi resursseja huomioida kaikkia osa-alueita tasapainoisesti opetuksessaan. Siitä huolimatta aineistomme pohjalta vaikuttaa siltä, että opettajat näkevät mielekkään oppimisen mallin kaikki osa-alueet melko merkityksellisinä. Sitä kautta tutkimuksellemme löytyi selkeä tarkoitus ja mielekkään oppimisen malli voidaan todeta hyväksi vaihtoehdoksi suomalaisen käsityön opetuksen tukena.
Holvitie, R. & Klytseroff, N. 2025. Käsityönopettajien kokemuksia mielekkään oppimisen mallin osa-alueiden merkityksestä ja toteutumisesta käsityön opetuksessa. Pro gradu -tutkielma.
Turun Yliopisto, opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus
Tekijät: Roosa Holvitie ja Niko Klytseroff
Ohjaaja: Dosentti Marja-Leena Rönkkö