Tutkimusharjoittelija sukelsi arkistoihin etsimään versojen käyttöhistoriaa Suomessa

Aloitin Turun yliopiston Brahea-keskuksessa Voimaversot-hankkeessa kesäkuussa 2022 harjoittelijana ja tehtävänäni on ollut kasviversojen käyttöhistorian todentaminen ennen vuotta 1997, jolloin Euroopan Unionin uuselintarvikelainsäädäntö tuli voimaan. Käyttöhistorian todentaminen on tutkimusta, joka edistää versojen elintarvikekäyttöä niin Suomessa kuin koko EU:n alueella.

Todentamisen tarkoitus on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ruokana ja mahdollistaa kaupallinen tuotanto. Esimerkkinä käyttöhistorian todentamisen tarpeesta käyvät perinteisten ruokakasvien, kuten kauran tai retiisin versot, joiden käyttöhistoriaa versona ei tähän mennessä ole todennettu, sillä kasveja on perinteisesti käytetty täyteen mittaansa kasvaneina.

Historiallisten lähteiden löytäminen vaatii luovuutta

Käytännössä tehtäväni Voimaversot-hankkeessa on ollut tiedonhakua erilaisista kirjallisista lähteistä. Arkistoalan opintojen ja työkokemuksen myötä minulla on ymmärrystä tietokannoista sekä lainsäädännön ja tiedonhallinnan suhteesta, mikä on ollut hyödyllistä tehtävässä.

Yllättävästi käyttöhistorian todentaminen on kuitenkin vaatinut myös hyvin paljon luovuutta. Sitä on tarvittu jo yksinkertaisesti sen keksimiseen, mistä eri lähteistä kasvien versojen käyttöhistoriasta todistavia viitteitä voisi löytyä.

Olen esimerkiksi lukenut kasvissyöntiin ja luonnonkasvien hyödyntämiseen liittyvää kirjallisuutta sekä ottanut rohkeasti yhteyttä eri tahoihin. Hedelmällisimmäksi yhteistyötahoksi on osoittautunut Turun yliopiston Feeniks-kirjaston tutkijasali ja henkilökunta. Lupaavalta vaikutti myös Iso-Britannian kansallisarkisto, mutta haasteeksi osoittautui, että arkistoaineistoja olisi pitänyt matkustaa tutkimaan paikan päälle tai tilata maksulliset kopiot postitse.

Digitointi mahdollistaa suurten aineistomassojen käyttämisen tutkimuslähteenä

Tärkeimmäksi lähteeksi kasviversojen käyttöhistorian todentamisessa ovat osoittautuneet Kansalliskirjaston digitoidut vanhat sanomalehdet. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot -palvelussa on yli viisitoista miljoonaa sanomalehtisivua, joista vanhin sanomalehtisivu löytyy vuodelta 1771. Tällä hetkellä digitoinnin alla ovat 1940-luvun sanomalehdet sekä parhaillaan ilmestyvät uudet numerot. Vuoden 1939 jälkeen ilmestyneet sanomalehdet ovat käytössä vapaakappalekirjastoissa eri puolella maata, kuten Turun yliopiston kirjastossa.

Aiemmissa harjoitteluissa olen itse päässyt digitoimaan historiallisesti arvokkaita asiakirjalähteitä sekä lainsäädännön vaatimusten perusteella digitoitavia asiakirjoja. Digitoidessani olen toisinaan huomannut kyseenalaistavani digitoinnin merkityksen, koska olen epäillyt, josko kukaan tulisi koskaan käytännössä tarvitsemaan digitoimiani aineistoja, vai uppoavatko ne vain pohjattomaan bittimereen.

Juuri digitoitujen sanomalehtien ansiosta aineistohakujen teko isoon aineistomassaan on ollut kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin jos minun olisi pitänyt käydä läpi jokainen lehti yksitellen etsien versoihin liittyviä kirjoituksia. Versojen käyttöhistorian selvittäminen on tuonut itselleni nähtäville sen, millä tavalla hyvä tiedonhallinta sekä digitointi mahdollistavat niin sanotun big dataan perustuvan historiantutkimuksen, jossa suuresta määrästä digitaalista aineistoa pyritään eristämään haluttu informaatio.

Vanhojen materiaalisten aineistojen digitointi voi siis parhaimmillaan antaa erilaisen näkökulman menneisyyteen sekä jopa vaikuttaa olemassa olevaan lainsäädäntöön, kuten esimerkiksi tässä tapauksessa elintarvikelainsäädäntöön.

Suomalainen versojen historia liittyy vahvasti korvike- ja terveyskäyttöön

Kansalliskirjaston digitoidut aineistot -palvelusta löytyi yli 130 versojen käyttöhistoriasta todistavaa lehtikirjoitusta. Uusimmat versoihin viittaavat lehtikirjoitukset ennen vuotta 1997 löytyivät Feeniks-kirjastosta vapaakappaleina vuosilta 1990 ja 1996.

Lehtikirjoittelun perustella voi nähdä kasvien versojen käytön olleen esillä sota- ja pula-aikana, jolloin erilaisten korvikkeiden käyttö oli tavallista. 1900-luvun jälkipuoliskolla lehtikirjoittelusta huomaa, että versoista kiinnostuttiin ravintona erityisesti arveltujen terveysvaikutusten takia.

Versoilla oli keskeinen osa esimerkiksi amerikkalaisen Ann Wigmoren suosittelemassa Elävän ravinto -nimisessä ruokavaliossa. Elävän ravinnon kannattajien kirjoitukset Suomessa ovat osoittautuneet kiinnostavalla tavalla hyödylliseksi lähteeksi versokasvien käyttöhistorian todentamisessa.

Lisälukemista löytämistäni tutkimustuloksista versojen käyttöhistoriaan liittyen on luettavissa 29.9.2022 julkaistussa TS Blogit -kirjoituksessani: ”Punajuurten naateista vehnänorasmehuun: versojen historiaa suomalaisten ruokapöydissä”.

Ruoantuotannon kehittämisessä kiinnostavat terveellisyys ja kestävyys

Harjoittelijan tehtävässä olen arvostanut toimenkuvan itsenäisyyttä sekä sitä, että tutkimustehtävä oli itselleni ammatillisen kehityksen kannalta iso juttu.

Kiinnostuin tehtävästä kuitenkin myös siksi, että kasviruoka-aihe sopi arvoihini. Olen ollut useamman vuoden kasvissyöjä, joten kasvisruoan tutkimiseen liittyvä harjoittelu motivoi minua. Versot ovat kiinnostava aihe, sillä ajattelen, että ne ovat paitsi ravinteikasta ja terveellistä ravintoa myös ympäristön kannalta kestävää tuotantoa, joka voi lisätä maamme omavaraisuutta elintarvikemarkkinoilla. Lisäksi olen kiinnostunut luonnonkasvien ja yrttien terveysvaikutuksista, jonka vuoksi syvällisempi sukellus aihepiiriin työn merkeissä oli itselleni täydellinen kesätyötehtävä.

Asuin syksyllä 2021 Portugalissa, jossa tein vapaaehtoistöitä EU:n kautta esimerkiksi paikallisten viljelijöitä osallistavan ruokajakopiirin suunnittelussa. Kokemus teki minut tietoisemmaksi ruoantuotannon rasittavuudesta ympäristölle ja sai minut kiinnostumaan ruoantuotannon kehittämiseen liittyvästä työstä, sillä näkemäni ruoantuotantoon liittyvät työolot olivat kehnoja.

Lisälukemista luonnonkasveista Suomessa

Toivo Rautavaara: Mihin kasvimme kelpaavat?

Kirjoittaja

Kirjoittaja Heini Ylärakkola aloitti harjoittelijana Turun yliopiston Brahea-keskuksessa Voimaversot-hankkeessa kesäkuussa 2022. Harjoittelijan tehtävään kuului ruokakasvien versojen käyttöhistorian todentaminen Euroopan unionin uuselintarvikelainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Voimaversot-hanketta toteuttavat yhdessä Turun yliopiston Brahea-keskus ja Luonnonvarakeskus, ja hanketta rahoittaa Varsinais-Suomen Ely-keskus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020.