Osaavatko opettajat tunnistaa osaamista?
Ammatillista opettajankoulutusta järjestetään Suomessa ammattikorkeakouluissa suomen kielellä ja Åbo Akademissa ruotsin kielellä. Ammatillisen opettajankoulutuksen suorittanut voi toimia opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa ja mahdollisesti myös korkeakouluissa. Pohjoismaissa koulutusta annetaan Suomen tavoin sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa.
Työelämäläheisyyttä korostavan koulutuspolitiikan ansiosta ammatillisen opettajan työssä nousee esille yhä enemmän osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Tämä koulutuspoliittinen teema on keskeisellä sijalla myös suomalaisessa jatkuvan oppimisen uudistuksessa. Oppimista tapahtuu sekä koulutuksessa että sen ulkopuolella, ja myös koulutuksessa tulisi paremmin huomioida muilla elämänalueilla kertyneet tiedot, taidot ja asenteet. Perimmäisenä syynä tälle ajattelutavan muutokselle on se, että halutaan välttää opiskelijoiden kouluttamista sellaisissa aiheissa, joita he jo valmiiksi osaavat. Näin oppimiseen käytettävä aika voidaan käyttää tehokkaammin hyödyksi. Kansainvälisessä koulutuksen sanastossa osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta käytetään myös sanaa validointi.
Brahea-keskuksessa käynnissä olevassa pohjoismaisessa tutkimushankkeessa Validation in VET teacher education curricula tutkitaan, miten osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen teema sijoittuu ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmiin. Valmistaako ammatillinen opettajankoulutus tulevia opettajia käsittelemään aihetta omien opiskelijoidensa parissa ja toimimaan osaamisen tunnistamisessa tarkoituksenmukaisesti omassa oppilaitoksessaan? Tähän kysymykseen hanke etsii vastausta laadullisin tutkimusmenetelmin. Aineistona toimivat ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmatekstit Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa.
Osaavatko ammatillisen opettajankoulutuksen opettajat siis arvioida, mitä heidän oppilaansa jo valmiiksi osaavat? Antaako opetussuunnitelma heille eväät ohjata osaamisen tunnistamista? Hanke on vielä alkuvaiheessa, joten aivan tyhjentävää vastausta näihin kysymyksiin ei vielä voida antaa. Muutamia poimintoja voimme kuitenkin nostaa esille alustavasta opetussuunnitelmien tarkastelusta.
Opetussuunnitelma – mikäs se olikaan?
Yllättävää tutkimusaineistossamme on se, että opetussuunnitelma ei käsitteenä ole aivan yksiselitteinen asia. Yleisesti voidaan sanoa, että opetussuunnitelma on suunnitelma siitä, miten opetus järjestetään. Opetussuunnitelma kuvaa opetuksen lisäksi myös koulutuksen järjestäjän arvoperustaa, oppimiskäsityksiä ja toimintakulttuuria. Käytännön tasolla opetussuunnitelma ei kuitenkaan aina ole yksittäinen, selkeä tekstikokonaisuus tai dokumentti, vaan sarja erilaisia asiakirjoja. Nämä ohjeet ja määräykset vuorostaan enemmän tai vähemmän johdonmukaisesti liittyvät toisiinsa.
Opetusta ohjaavia lausumia jaetaan tyypillisesti sähköisesti korkeakoulujen internet- ja intranetsivuilla, erilaisina tutkinto- ja kurssitason kuvauksina. Myös opiskelijoiden oppaat ohjaavat koulutusprosessia. Opetussuunnitelma voidaan myös nimetä kehittymissuunnitelmaksi, jolloin tarkoitus on kääntää huomio osallistujan henkilökohtaiseen kehittymiseen ammatillisen opettajan työssä. Tutkimuksessamme koetamme siis saada käsityksen siitä, miten selkeän kokonaisuuden nämä opetusta ohjaavat tekstit tuottavat osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta tuleville ammatillisille opettajille. Kuten usein laadullisessa tutkimuksessa, tässäkin työssä aineiston kokoaminen ja alustava analyysi on johtanut uusiin, täydentäviin tutkimuskysymyksiin.
Mielikuvana opetussuunnitelman ohjaavasta merkityksestä ammatillisessa opettajankoulutuksessa voisi käyttää vaatenaulakkoa ja henkareita. Ammatilliseen opettajankoulutukseen osallistuvilla on jo valmiiksi tausta jonkin ammatin tai asiantuntijatyön harjoittamisesta. Yksi tulee koulutukseen sähkötekniikan, toinen liiketalouden ja hallinnon ammattilaisena. Kolmannella on fysioterapeutin tausta. He haluavat pukea opettajan pätevyyden tuon ammatillisen osaamisensa päälle. Opettajankoulutuksen osallistujat ikään kuin ripustavat ammattilaisen takkinsa koulutuksen tarjoamiin henkareihin. Opetussuunnitelmat henkareina auttavat asettamaan ammattilaisten takit sellaiseen asentoon, että he voivat toimia pätevinä opettajina. Koulutukseen sisältyy tietysti paljon muutakin, kuten käytännön opetusta ja harjoittelua. Vaatenaulakossa on siis muitakin ripustimia. Mutta juuri henkareilla on merkitystä, sillä ne antavat rakenteen sille, mihin ammattilaiset omaa takkiaan sovittavat.
Ohjaavatko opetussuunnitelmat opettajankoulutusta, ja missä määrin?
Tutkimuksemme alkuvaiheessa on käynyt ilmi, että ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat sisältävät monia erilaisia tulkinnallisia kehyksiä, jotka vaikuttavat toisiinsa monin eri tavoin. Opetussuunnitelmat sivuavat muun muassa niin kansainvälisyyttä, yrittäjyyttä kuin turvallisuuttakin. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kysymykset muodostuvat koulutusprosessissa osaksi ammatillisen opettajan identiteettiä esimerkiksi opintojen henkilökohtaistamisen ja osaamisen arvioinnin kautta.
Tutkimuksen edetessä pääsemme näkemään mihin asiakokonaisuuteen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kysymykset asettuvat opetussuunnitelmissa. Erityisen kiinnostavaa on vertailla pohjoismaita keskenään: Miten koulutukset eroavat toisistaan ja mitä yhtäläistä niiden välillä on? Tuottaako ruotsinkielinen ja suomenkielinen ammatillinen opettajankoulutus samankaltaisen käsityksen osaamisen tunnistamisesta Suomessa? Henkareiden määrällä ja muodolla on siis merkitystä, kun ammattilaiset etsivät paikkaa takkinsa ripustamiseen!
Kirjoittaja
Timo Halttunen toimii yksikönjohtajana Brahea-keskuksen ARD-yksikössä.
Kuva: Timo Halttunen
Lisätietoa hankkeesta
Validation in VET teacher education curricula -hanke on saanut rahoitusta Nordplus Adult -ohjelmasta. Hankkeeseen osallistuvat Oulun ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Suomesta, Linköping universitet Ruotsista ja VIA University College Tanskasta. Hanketta toteutetaan 01.09.2021–01.06.2023.