Itämeren suojelu rakentuu monista toisiaan tukevista paloista

Itämeri sisämerenä ja murtovesialueena on erityisen herkkä siihen kertyville ravinteille, ravinnekertymistä aiheutuvalle rehevöitymiselle ja siitä seuraavalle happikadolle. Näkyvinä seurauksina Itämeren rehevöitymisestä on muun muassa veden samentuminen ja jokakesäinen sinileväkukinto, jotka haittaavat Itämeren eliöstön lisäksi myös rantojen ja vesialueiden virkistyskäyttöä.

Itämeren rannoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä asuu miljoonia ihmisiä, ja Itämereen laskee lukuisia virtaavia vesiä, jotka kuljettavat ravinteita pelloilta pitkältäkin sisämaasta. Osa ravinteista kertyy myös ihmisten ja teollisuuden liian huonosti puhdistetuista jätevesistä. Ravinteet kertyvät ajan myötä Itämeren pohjaan, josta satunnaiset Pohjanmereltä tulevat suolavesipulssit sitten nostavat sekä ravinteita että vähähappista vettä Itämeren pintakerroksiin. Rehevöitymisen paheneminen heikentää edelleen Itämeren happikatoa ja siten myös meren tilaa. Siksi kasvaviin ravinnekertymiin tulisi vaikuttaa mahdollisimman tehokkaasti, jotta vuosikymmenten aikana Itämereen kertynyt ravinnekuorma vähenisi ajan myötä.

Koska ravinnekertymiä Itämereen tulee niin monesta suunnasta, vaatii niiden vähentäminen monenlaisia toimenpiteitä. Itämeren rantavaltioissa sijaitsevien kotitalouksien ja teollisuuslaitosten jätevesien puhdistusta tulee tehostaa siellä, missä sille on havaittua tarvetta. Virtaavien vesien pelloilta tuomia ravinteita taas yritetään sitoa alkulähteilleen lisäämällä peltomaahan kipsiä, joka muuttaa maan laatua siten, että ravinteet säilyvät paremmin pellossa viljelykasvien hyödynnettävinä. Kolmas esimerkillinen toimenpide Itämeren ravinnekuormituksen vähentämiseksi on veneilijöiden jätevesien keruu suoraan aluksista imutyhjennyslaitteilla, jotta aluksista ei tyhjennettäisi ravinnepitoisia jätevesiä vesistöihin.

BATSECO-BOAT-hankkeessa parannettiin veneilijöiden imutyhjennyspalveluita Keskisen Itämeren alueella

Keskisen Itämeren rantavaltioista Suomessa ja Ruotsissa on esimerkillisesti rakennettu kattavat imutyhjennysverkostot veneilijöiden käyttöön rannikko- ja saaristoalueille. Viro seuraa tätä esimerkkiä perässätulijana, mutta sielläkin asia on erityisen tärkeä, sillä Suomesta ja Ruotsista tuleva veneturismi on virolaisille tärkeää. Siksi myös virolaisten satamien tulee tarjota imutyhjennyspalveluita vieraileville veneille.

Suomessa kielto päästää huviveneiden jätevesiä vesistöihin astui voimaan jo vuonna 2005 ja Ruotsissa vasta 2015. Kummassakin maassa veneilijöiden käyttöön rakennetut imutyhjennyslaitteiden verkostot ovat jo melko kattavia, mutta nekin vaativat ajoittaista kehittämistä ja päivittämistä. Tältä pohjalta muodostettiin BATSECO-BOAT-hanke, jonka avulla kehitettiin näitä verkostoja ja investoitiin ajanmukaiseen imutyhjennyslaitteistoon Suomessa, Ruotsissa ja Virossa.

Suomeen hankittiin BATSECO-BOAT-hankkeen kautta kaikkiaan viisi uutta imutyhjennyslaitetta, jotka sijoitettiin Saaristomeren alueelle. Uudet asemat on sijoitettu Aspöhön, Björköhön, Högsåran Kejsarhamneniin, Pähkinäisiin ja Seiliin. Huviveneiden käymäläjätevettä näihin laitteisiin mahtuu yhteensä 50 kuutiometriä. Jos tämä määrä veneilijöiden jätevettä päästettäisiin suoraan vesistöön, se voisi tuottaa märkäpainoltaan 25 000 kilogrammaa levää. Lisäksi hankkeen toimesta uudet imutyhjennysasemat hankittiin Ruotsiin Norrtäljen saaristoon, Stora Högskärin ja Ellanin saarten rannoille. Viron puolella uudet kiinteät pumppuasemat sijoitettiin Eisman, Haran, Kellnasen ja Leppneemen satamiin. Lisäksi Suomessa Pidä Saaristo Siistinä ry peruskorjautti yhdeksän vanhaa Septikon-imutyhjennysasemaa, joiden toivotaan kestävän käytössä vielä vuosikymmenen. Kaikkiaan BATSECO-BOAT-hanke paransi imutyhjennyspalveluita 20 eri kohteessa Suomessa, Ruotsissa ja Virossa.

Hankkeen partnereille on tärkeää olla mukana kehittämässä Suomen imutyhjennysverkostoa, jotta veneilijöillä olisi mahdollisuus liikkua vesillä kuormittamatta ympäristöä turhaan. Veneily aiheuttaa pistekuormitusta erityisesti satamissa ja matalissa lahdissa. Esimerkiksi ihmisen virtsa sisältää runsaasti typpeä ja fosforia, ja sen sisältämät ravinteet ovat kasveille suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Ihmisen uloste sisältää vähemmän ravinteita, mutta sen mukana voi levitä bakteereja.

Kaiken kaikkiaan kolmivuotisen BATSECO-BOAT-hankkeen aikana investoitiin siis yhteentoista uuteen imutyhjennyslaitetteeseen sekä kunnostettiin yhdeksän vanhaa imutyhjennyslaitetta Keskisen Itämeren alueella. Lisäksi hankkeen puitteissa tuotettiin muun muassa kuvalliset imutyhjennyslaitteen käyttöohjeet, jollaiset liimattiin tarrana jokaiseen hankkeen rahoituksella hankittuun tai peruskorjattuun imutyhjennysasemaan. Hankintojen päätöksenteon tueksi hankkeessa tuotettiin myös paljon ajantasaista tietoa eri teknisistä vaihtoehdoista, veneilijöiden jätevesien koostumuksesta sekä uusien asemien sijoittelusta havainnoidun veneliikenteen perusteella. Myös olemassa olevan imutyhjennyslaitteiden verkoston investointitarvetta selvitettiin ja lopuksi koottiin yhteen parhaat käytänteet onnistuneiden investointien toteuttamiseksi myös jatkossa.

Kirjoittaja

Veijo Pönni toimii projektiasiantuntijana Turun yliopiston Brahea-keskuksessa ja toimi BATSECO-BOAT-hankkeen projektipäällikkönä.

Pääkuva: Saaristomerellä. Kuvaaja Veijo Pönni.

Lisätietoa BATSECO-BOAT-hankkeesta

Kuluvan vuoden toukokuussa päättyneen hankkeen rahoitti EU:n aluekehitysrahaston Central Baltic Interreg -rahoitusohjelma, ja sen kokonaisbudjetti oli 1,48 miljoonaa euroa. BATSECO-BOAT-hanketta johti Turun yliopiston Brahea-keskus, ja hankkeen kumppanit olivat Suomessa Pidä Saaristo Siistinä ry, Ruotsissa Ecoloop AB, Campus Roslagen/Utvecklingscentrum för vatten sekä Norrtäljen kunta ja Virossa Hoia Eesti Merd (Keep the Estonian Sea Tidy) sekä Viimsin kunta.

Hankkeen kotisivu: www.batseco-boat.eu