Vietätkö kesän niska limassa, nenä kirjassa vai varpaat hiekassa?

Mikä on kesäloman tarkoitus opiskelijalle? Edistää ammatillista kasvua tarjoamalla näköalaa käytännön työelämään? Ruokkia sielua hauskanpidon, kenties kultturellien nautintojen parissa? Vai raa’asti tahkota noppia kirstuun opintojen edistämiseksi? Oikeaa vastausta en tiedä, mutta tarjoan pohdintaa aiheesta omien kokemuksieni ja valintojeni kautta.

Kirjoittaessani tätä istun bussissa matkalla kotipaikkakunnalleni. Kesätauko opinnoista on alkanut kolmisen viikkoa sitten, työt pari viikkoa sitten. Kesälomaa on odotettu kuin kuuta nousevaa, niin kesätöiden, kuin monen muunkin asian tiimoilta. Yllättäen kalenteria plärätessäni, kun yritän sopia tapaamista kaveriporukalla, tajuan, että vapaita hetkiä on juuri ja juuri vielä puristettavissa heinäkuulta. Kesäloma tuntuu kutistuneen intervalliksi, josta olen huomaamattani surffaillut läpi jo kolmasosan.

Liikaa odotuksia kesälomalle?

Kukapa sitä olisi kieltämään, etteikö kesälle olisi ihanaa suunnitella kaikenlaista mukavaa puuhaa. Nyt kun koronatilanteen hellittäessä on mahdollisuus mennä pitkästä aikaa festareille, reissata ja harrastaa, niin totta kai! Kesä on usein täynnä myöskin juhlia, kuten valmistujaisia ja häitä, polttareita ja mökkiviikonloppuja.

Paperilla voi kuulostaa ihanan vaihtelevalta tehdä kesällä töitä, jokunen ylimääräinen espanjan kielen kurssi ja reissata viikonloppuisin Suomen kansallispuistoissa ja Aurinkorannikolla. Tämä on myös “aikaansaavan ihmisen” irvikuva, josta haluan varoittaa jo valmiiksi, ettei siihen lankaan kannata mennä ja suorittaa kesää. Faktat faktoina: Jos suunnitelmissa on jo työ tai opintoja, niiden kuormittavuus vaikuttaa koko kesään.

Kuormitusta on vaikea arvioida etukäteen

Kokopäiväiseen työhön tai opiskeluun kesäksi sitoutuessa on pakko hyväksyä, ettei ehdi viettää kesää ihan täysillä, koska yksittäiset vapaapäivät eivät riitä sekä palautumiseen, että aktiiviseen kesäpuuhasteluun. Tai ollaanhan me ihmiset erilaisia, mutta monelle esimerkiksi matkustaminen on voimavaroja vievää puuhaa, puhumattakaan festareilla riekkumisesta, ja niistä palautumiseen tarvitaan myös vapaata.

Itselleni oli ainakin ihan mahdotonta osata arvioida etukäteen, kuinka kuormittunut tulisin olemaan kesätöiden takia. Olin ajatellut jaksavani tehdä iltaisin töiden jälkeen kauheasti kaikkea kesäkivaa. Noh, jaksaahan sitä, silloin tällöin. Mutta on täytynyt hyväksyä omat rajat ja skipata muutamia kivoja juttuja, jotta pystyy taas aamulla heräämään töihin. Lisäksi, kun oma rutiini harrastusten, lähinnä kuntoilun, osalta säilyy kohtalaisen samanlaisena myös kesällä, on arjessa kaiken ylimääräisen tekeminen aina hieman itsensä ylittämistä. Ja itseäänhän ei voi loputtomiin ylittää.

Opintojen suorittaminen kesällä voi helpottaa opiskelutahtia lukuvuoden aikana

Jollekin kesällä opintojen suorittaminen voi osoittautua todella hyväksi vaihtoehdoksi. Jos tahti on lukuvuoden aikana liian kova, jotain voi jättää myös kesälle, mikäli tenttiminen on kurssin järjestymisen puolesta mahdollista. Katso myös Suvin postaus, jossa ajatuksia mm. opintojen suoritustahdin keventämisestä: Kiire eteenpäin – vai onko sittenkään? Myös avoimen yliopiston kursseja järjestetään kesäisin, ja ne ovat nimensä mukaisesti avoimia kaikille. Kurssit ovat maksullisia, mutta osa kursseista on Turun yliopiston perustutkinto-opiskelijoille ilmaisia. Avoimen kesäkursseista löydät tietoa täältä: Kesän 2022 opinnot avoimessa yliopistossa

Harjoittelut ja tutkielmat kesän aikana

Omakohtaisesti minulla ei ole kokemusta varsinaisten kurssien suorittamisesta kesällä, mutta opintopisteitä olen kyllä tähän mennessä joka kesä saanut kartutettua. Ihan ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä suoritin pari noppaa (opintopistettä) tutkijalinjan rotaatiossa, eli eräänlaisella tutustumisjaksolla, joka tarkoitti käytännössä kuukauden verran työskentelyä tutkimusryhmässä. Kakkosvuoden kesällä aloittelin syventävien tutkielmaa kesäloman aikana. Viime kesänä suoritin LL-tutkintoon kuuluvia pakollisia harjoittelujaksoja sairaalassa ja terveyskeskuksessa, ja niistäkin sai opintopisteitä. Silloin oli tavallaan käytännön työ ja opinnot samassa paketissa.

Toisaalta, myös tutkimusta voi tehdä milloin tahansa opintojen aikana. Itselläni on juuri loppusuora meneillään syventävien opintojen tutkielma, jota olen työstänyt hiljalleen tosiaan jo kahden vuoden takaa kesältä. Kesä on siis hyvää aikaa edistää tutkintoon kuuluvia tutkielmia kuten kandia tai pro gradua, ja myöhemmin kenties väitöskirjaakin. Etenkin, kun edellä mainitut työt ovat luonteeltaan projektinomaisia ja aikataulullisesti joustavia.

Lomailukin on ok

Jostain syystä fuksivuodesta alkaen oli hirveä hinku päästä tekemään kesällä jotain omaan alaan liittyvää. Halusin myös tienata, jotta opintotuen ja -lainan lisäksi saisi kerrytettyä säästöjä. Nyt, kun opintoja on takana jo neljä vuotta ja opinnot muuttuvat kokoajan raskaammiksi, haluaisin sanoa parin vuoden taakse itselleni jälkiviisaana, että olisi kannattanut ottaa himpun verran iisimmin ja lomailla enemmän. Nyt, kun työt lääkärin sijaisena avautuvat, on oikeasti perustellumpaa tehdä niitä käytännön töitä, koska ne preppaavat pian häämöttävää valmistumista ja työelämään astumista varten toden teolla.

Loma ilman palkkaa tai muita suoritteita on tehokkuutta vaalivan yhteiskuntamme silmissä aika roimasti aliarvostettu. Allekirjoitan näkemyksen itsekin tähänastisessa elämässäni. Mutta siinä olen kypsynyt ajattelussani, että ymmärrän, miten loma on eri tavalla sijoitus omaan henkiseen hyvinvointiin, ja voi maksaa itsensä hyvinkin takaisin, sillä että toimintakyky ja elämänilo säilyvät.

Tärkeintä, että teet kesällä sitä, minkä itse koet tärkeäksi, etkä ota liikaa paineita kanssaopiskelijoiden valinnoista (tiedän miten vaikeaa se on). Kaikesta löytää puolensa, eikä ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua!

Kirjoittaja on utulähettiläs Julia. Tutustu Juliaan täällä!