Korkeakoulutettujen työttömyys. Siitä puhutaan paljon, siitä kirjoitellaan lehdissä runsaasti ja siitä myös kysytään meiltä Rekrystä usein. Minäkin kirjoitan aiheesta tässä blogissa. Haluan kuitenkin ihan aluksi esittää kysymyksen: kuinka suurta sinä luulet korkeakoulutettujen työttömyyden olevan? Helpotan kysymystä vaihtoehdoilla:
A)4,7 %
B) 12,5 %
C) 19,9 %
D) 6,8 %
Kaikki vaihtoehdot liittyvät jollain lailla työttömyyteen, mutta tähän kysymykseen oikea vastaus on D eli 6,8 % (2015, Akava). Hurjin luku 19,9 % on Suomen työttömyysprosentti laman huippuvuodelta 1994. Vaihtoehto B eli 12,5 % taas on koko väestön työttömyysprosentti (vuoden 2015 keskiarvo). Alhaisin luku, 4,7 %, puolestaan kertoo tohtorikoulutettujen työttömyystilanteen.
Kouluttautuminen siis kannattaa! Koska akateemisesta työttömyydestä puhutaan paljon ja kehityssuunta on ollut viime vuosina negatiivinen, unohtuu helposti, että koulutus on edelleen yksi parhaita suojia työttömyyttä vastaan: mitä korkeampi koulutus sitä pienempi riski on joutua työttömäksi.
Epäilitkö luvun olevan suurempi? Et ole epäilyjesi kanssa yksin. Olin loppuvuodesta vastailemassa maistereiden työtilanteeseen liittyviin kysymyksiin abien vanhempainillassa ja aika moni yllättyi positiivisesti nähdessään lukuja eri alojen työllisyystilanteesta. Maisteriksi valmistuneiden tilanteesta on jo pitkään maalattu niin synkkää kuvaa, että todelliset luvut olivatkin helpotus!
Tämä ei tarkoita, että työllisyysluvut olisivat ihanteellisella tasolla tai että kehityssuunta ei olisi huolestuttava. Tämä ei myöskään tarkoita, etteikö opiskelijoiden työelämävalmiuksiin ja -yhteyksiin olisi panostettava entistä enemmän.
Liian negatiivisen kuvan leviäminen kuitenkin muistuttaa, että opintojen aikana pitää yhä vahvemmin kasvattaa myös opiskelijoiden uskoa omaan osaamiseen ja siihen, että se riittää haasteellisistakin tilanteista selviytymiseen. Tämän niin sanotun pystyvyysuskomuksen merkitystä ei saa aliarvioida.
Pystyvyysuskomuksen pohjalla on toki oltava laadukkaan koulutuksen tuottamaa substanssiosaamista ja yleisiä työelämävalmiuksia. Kohtaan työssäni kuitenkin paljon opiskelijoita ja valmistuneita, joiden tiedot, taidot, kokemus ja motivaatio ovat kohdallaan, mutta työllistymisen suurin este on epävarmuus ja uskon puute omaan osaamiseen sekä työllistymismahdollisuuksiin. Näin ei saisi olla.
Uskon, että tieto helpottaa monissa tilanteissa. Tieto maistereiden todellisesta työllistymistilanteesta, tieto työllistymisvaihtoehtojen monipuolisuudesta, tieto tarjolla olevasta tuesta. Ja ennen kaikkea tieto omasta osaamisesta ja sen tarpeellisuudesta. Siksi koen tekeväni tärkeää työtä aina, kun voin tarjota tietoa ja tukea, jotka osaltaan vahvistavat henkilön uskoa omaan tulevaisuuteen. On kyse sitten vasta yliopisto-opintoja suunnittelevasta abista tai jo valmistuneesta maisterista.
Pilvi Lempiäinen
Kirjoittaja työskentelee Turun yliopiston työelämäpalveluissa suunnittelijana ja uraohjaaja
Lähteet:
