Avainsana: valmistuminen

Opiskelijaa ei saa jättää yksin

”Ihan loppuvaiheessa oon, eikä mitään hajua, mitä tehdä kun valmistun? Pelottaa ottaa gradu ulos..!”

Moni opiskelija kokee samankaltaista myllerrystä mielessään.  Yliopisto-opiskelijoilta edellytetään aktiivista ja omatoimista tapaa toimia opiskelu-urallaan. Kun opintopisteet ovat kerättyinä ja gradukin melkein jo kansissa, alkaa mietityttämään se seuraava ”urapolku”, eli valmistumisen jälkeinen työllistyminen. Missä asua? Mitä haluaa tehdä? Miten niihin piilossa lymyäviin työpaikkoihin oikein pääsee käsiksi?

Tapaan itse opiskelijoita uraohjauskeskusteluissa ja työnhakukursseilla ja tiedän, että aktiivinen ja omatoiminen opiskelija voi toisinaan tuntea tuskaa ja yksinäisyyttä näiden kysymysten keskellä. Opiskelijan tueksi ei tänä päivänä ole tarjolla paljonkaan porkkanoita, mutta onneksi kaikesta ei kuitenkaan tarvitse selvitä yksin.

Me Rekryssä eli Turun yliopiston työelämäpalveluissa kannustamme opiskelijoita pohtimaan tulevaisuuttaan jo opintojen alkumetreiltä asti. Rekryssä voi käydä uraohjaajan kanssa läpi kysymyksiä vaikka siitä, mitä ihmettä sitä generalistina tekisi. Tai miten sinne jo tiedossa olevaan unelmatyöpaikkaan oikein pääsee?

Toivon että kaikki saisivat hyvän hypyn tulevaisuuteensa. Eräs uraryhmään osallistunut kuvaili tunnettaan näin: ”Kurssin jälkeen lähden itsevarmemmin työnhakuun enkä vähättele omaa osaamistani. Tulevaisuudenusko parani, olen entistä varmempi siitä, että oon hyvä tyyppi, joka otetaan mieluusti töihin.”  Tällaisen tunteen ansaitsisivat kaikki. Silloin hyppy työelämään onnistuu.

Nähdään Rekryssä.

Sanna Tuominen
Kirjoittaja on Turun yliopiston työelämäpalveluiden johtava suunnittelija ja uraohjaaja

Tervetuloa Rekryn blogiin!

Tässä blogissa Rekryn eli Turun yliopiston työelämäpalveluiden uraohjaajat ja muu henkilökunta kirjoittavat ajankohtaisista valmistuneiden työllistymiseen liittyvistä aiheista. Aiheet liittyvät työnhakuun, harjoitteluun ja  oman uran suunnitteluun. Tervetuloa mukaan!

© 2024 Rekryn blogi

Theme by Anders NorenUp ↑