Kirjoittaja on sosiologian tohtorikoulutettava ja innokas opettaja Katja Pohjola
Tänä syksynä sain ilon vetää viimeisen praktikum-kurssin sosiologian 2.vuoden opiskelijoille. Praktikum-kurssi on pitkään ollut osana sosiologian opintoja, mutta nyt uuden sosiaalitieteiden kandiohjelman myötä on sen aika siirtyä historiaan.
Kurssilla 25 opiskelijaa työskentelivät 5 hengen ryhmissä koko syksyn ajan. Jokaisella ryhmällä oli oma ohjaaja, joka tuki tutkimuksenteossa ja seurasi aktiivisesti työn edistymistä. Tämän syksyn tähtiohjaajat; Sanna, Laura, Harley, Camilla ja Sampo, tekivät upeaa työtä. Ja niin tekivät opiskelijatkin!
Praktikum-kurssi huipentui loppuseminaariin, jossa ryhmät esittivät ensin tutkimuksensa muiden edessä suuressa salissa. Tämän jälkeen sai tehdä lähempää tuttavuutta tutkimustuloksiin ja tutkimusten tekijöihin posteritilaisuudessa. Posterit ovat nyt nähtävillä sosiologian käytävän seinällä. Hienoa työtä! Toivon, että tämä oppimiskokemus kantaa pitkälle ja antaa opiskelijoille hyvät valmiudet tarttua kandiin ja graduun, kun niiden aika tulee. Lisäksi ryhmätyöskentelytaidot ovat varmasti lisääntyneet kaikilla.
Loppuseminaarissa jokaisella oli vielä yksi rooli, rahoittajan rooli. Esitysten ja postereiden perusteella piti valita yksi tutkimus, jota lähtisi rahoittamaan. Omaa tutkimusta ei tietenkään voinut valita. Myös muutamat ulkopuoliset kuulijat saivat jakaa rahaa. Voittopotin vei niukasti terveyrkäyttäytymisen muutoksia tutkinut ryhmä (Aleksi Pasma, Ella Korpinen, Jenni Saarenketo, Okko Kuisma, Janne Salminen). Onnittelut!
Tässä vielä alla kaikkien ryhmien mediatiedotteet tutkimuksista:
MASSAVÄKIVALTA JA VIHOLLISKUVAT – MEDIAN OSALLISUUS KRIISIUUTISOINNISSA JA VASTAKKAINASETTELUIDEN TUOTTAJANA
Riina Kauppinen, Milja Pihkola, Kirsi Pylvänäinen, Aleksi Alila ja Oona Virtanen
Turun yliopiston sosiologian opiskelijoiden tutkimusryhmä on tutkinut syksyn 2018 Praktikum-seminaarin yhteydessä Turun puukotusten uutisointia. “Tutkitut mediat Yle ja Ilta-Sanomat osaltaan sekä loivat että kyseenalaistivat yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja, ja tuottivat tapahtumaan liittyviä tunneohjeita esimerkiksi välittämällä käsinkosketeltavaa kauhua”, toteaa tutkimusryhmä harjoitustutkimuksessaan. Tunteet ja erilaiset mielikuvat leviävät nopeasti eri uutismedioiden välityksellä kriisitilanteen koittaessa. Myös terrorismi aiheena on omiaan aiheuttamaan voimakkaita tunnereaktioita ja kahtiajakoja.
Poikkeuksellisena yhteisöä koskevana kriisinä Turun puukotukset aiheuttivat voimakkaan, valtakunnanlaajuisen reaktion. Tutkimuksessa analysoitiin, millä keinoin Turun puukotuksiin liittyvässä uutisoinnissa niin kutsuttua moraalipaniikkia tuotettiin ja välitettiin. Keskeisiksi analyysin kohteiksi nousivat ne kielelliset ja kuvalliset keinot, joiden kautta yhteisöllisyyttä ja yhteisöstä poikkeamista uutisoinnissa kuvattiin ja miten kuvaa yhteisöstä tai sen ulkopuolisuudesta näin ollen rakennettiin. Tutkijaryhmä paikansi aineistosta esimerkiksi kansalaisuuteen, uskonnollisuuteen, ”radikaaliuteen” ja moraaliseen toimijuuteen liittyviä yhteisön rakentamisen tapoja ja diskursseja. Näiden pohjalta ryhmä pohti kriisiuutisoinnin yhteiskunnallisia vaikutuksia.Tutkijat tarkastelivat myös uutisoinnin tapoja tuoda esille tunteita ja vedota tunteisiin.
Tutkimuksessa pohditaan tunnerikkaiden uutiskuvausten yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusta yhteiskunnallisten tapahtumien ja jakojen kokemiseen muun muuassa pelon, kauhun, surun ja toisaalta toivon kautta. Pikkutarkat kuvaukset herättävät voimakkaita tunteita, ja tutkijaryhmä on analysoinut, millä keinoin lukijoiden tunteisiin pyrittiin vaikuttamaan. Näin analyysin kohteena ovat olleet myös ne tavat, joilla lukijoita ja kansalaisia ohjataan tapahtuman johdosta tuntemaan. Tapahtuneen jälkeen media-aineistossa oli huomattavissa paljon liennyttelyä suomalaisilta arvojohtajilta, ja kotimaan turvallisuuden ja jatkuvuuden korostamista.
YKSINHUOLTAJAT- MODERNIN YHTEISKUNNAN UHRIT
Anna Lagerroos, Enni Lavonius, Anna-Riikka Lotti, Susanna Meusel, Ella Snellman
Yksinhuoltajat ovat suuremmassa riskissä syrjäytyä yhteiskunnasta vähäisten taloudellisten resurssien takia 2010-luvun Suomessa. Perheen käytettävissä olevat taloudelliset resurssit vaikuttavat yksilöiden kykyyn osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan ja odotettuun elintasoon. Yksinhuoltajaksi voi päätyä esimerkiksi avioeron tai puolison kuoleman johdosta, mutta usein yksinhuoltajuus on myös omavalintaista.
Käytämme Praktikum-tutkimuksessamme syrjäytymisen määrittelemiseen apuna Towsendin ja Bourdieun teorioita. Syrjäytymisellä nähdään olevan teorian mukaan monta eri tasoa, jotka kaikki vaikuttavat yksilöihin. Näitä syrjäytymisen eri osa-alueita ovat Towsendin mukaan taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen. Tutkimuskysymyksemme on yksinhuoltajien yhteys syrjäytymiseen ja köyhyyteen Suomessa 2010-luvulla.
Syrjäytyminen voidaan nähdä moniulotteisena ilmiönä, jolla on vahvoja vaikutuksia niin yksilöön kuin yhteiskuntaan. Se on yksilön subjektiivinen kokemus, mutta sillä on myös laajempia vaikutuksia makrotasolla. Yksilöiden ja perheiden syrjäytyminen on yhteiskunnan kestävyyden kannalta ongelma, joka on tärkeä tiedostaa.
Perhemuotojen moninaisuus on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt. Perinteisen ydinperheen rinnalle on muodostunut erilaisia perhemuotoja ja keskustelu yksinhuoltajaperheistä on muuttunut myönteisemmäksi.
Tutkimuksemme tulokset tukevat hypoteesiamme, että perhemuoto korreloi syrjäytymisen riskin kanssa. Yksinhuoltajaperheet saivat tutkimuksessamme enemmän syrjäytymistä kuvaavia arvoja kuin kahden vanhemman perheissä olevat huoltajat. He ovat siis suuremmassa riskissä kuin muut perheet. Yksinhuoltajat ovat keskimääräisesti köyhempiä, mikä on eräs syrjäytymiselle altistava tekijä. Suhteellinen köyhyys koskettaa yleisemmin yksinhuoltajaperheiltä.
MUUTOKSET POLIITTISELLA KENTÄLLÄ JA JULKISESSA KESKUSTELUSSA MAHDOLLISTIVAT PERHEVAPAAUUDISTUKSEN ETENEMISEN
Simo Arhippainen, Katri Janerko, Johanna Lahtela, Veera Tuominen, Heikki Vehmas
Tutkimuksessa tarkastellaan seikkoja, jotka mahdollistivat perhevapaauudistuksen nousemisen politiikan keskiöön hallitusohjelman ulkopuolelta tällä hallituskaudella. Julkinen keskustelu ja puolueiden herännyt aktiivisuus on luonut paineita muutoksen tekemiselle. Erityisesti perussuomalaiset ovat jarruttaneet uudistuksen ajamista, mutta lopulta puolueen hajoaminen mahdollisti uudistuksen etenemisen.
Perhevapaiden uudistaminen on saanut kuluvalla hallituskaudella paljon huomiota, vaikka kauden alussa siitä ei juurikaan puhuttu. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä asiat mahdollistivat uudistuksen nousemisen hallituksen pohdittavaksi tällä kaudella. Aineistona käytettiin pääasiassa puolueiden ja järjestöjen uudistusmalleja esittelykirjoituksineen, sekä Helsingin Sanomien ja YLE:n uutisointia aiheesta. Useimpien toimijoiden ehdotukset ovat variaatioita ns. 6+6+6 -mallista. Nyt keskustelussa esiintyy tasa-arvon lisäksi vahvasti työllisyyden näkökulma, jota ei aikaisemmin tuotu tässä yhteydessä esille. Asenteet näyttävät median johdolla kehittyneet sellaiseen suuntaan, että tasa-arvoon ja työllisyyteen liittyvät näkökulmat ovat yhä relevantimpia. Myös valinnanvapauteen liittyviä näkökulmia tuodaan esiin. Erityisesti perussuomalaiset korostavat perheiden itsemääräämisoikeutta.
Puolueista perussuomalaiset, keskusta ja kristillisdemokraatit ovat olleet perinteisesti vähiten innostuneita uudistamaan perhevapaajärjestelmää. Perussuomalaisten Timo Soinin väistyminen puolueen johdosta ja sittemmin puolueen hajoaminen yhdistettynä tasa-arvoon, valinnanvapauteen ja työllisyyteen liittyviin perusteluihin näyttävät mahdollistaneen uudistuksen nousemisen asialistalle. Uudistuskeskustelussa esiintyy usein haluttomuutta leikata kotihoidon tukea. Tuki on suosittu ja sitä käyttävät lähes kaikki perheet. Hallituskauden alussa puolueet eivät juurikaan puhuneet perhevapaista, mutta nyt poikkeuksellisen useat tahot ovat tehneet uudistusehdotuksen ja useimmat toimijat jakaisivat vapaat tasan molempien vanhempien kesken. Tämä asennemuutos kantanee myös perhevapaauudistusta pitemmälle.
TYÖTTÖMÄT ISÄT TEKEVÄT VÄHEMMÄN KOULUTETTUJA TYTTÖLAPSIA
Anna Kuusela, Venla Savola, Roosa Klemelä, Justus Mahonen, Meeri Kivinen
Turun yliopiston sosiologian opiskelijoiden Praktikum-tutkimustyö osoittaa isän työttömyyden ja lapsen koulutusvuosien välisen yhteyden Suomessa. Lapset, joiden isät ovat olleet työttöminä heidän ollessa 14-vuotiaita, ovat todennäköisesti vähemmän kouluttautuneita kuin ne lapset, joiden isät ovat olleet silloin työmarkkinoilla. Tämä yhteys koskee yllättäen vain tyttölapsia.
Työttömyys on piinannut suomalaista yhteiskuntaa ja koko läntistä maailmaa jo vuosikymmeniä. Koska työttömyys on lisääntynyt, on hyvin tärkeää tutkia työttömyyden ylisukupolvisia vaikutuksia. Jo monet aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet isän työttömyyden olevan yhteydessä lapsen tulevaisuuden koulutustasoon. Tämän yhteyden sukupuolittaisia eroja ei ole aikaisemmin laajasti tutkittu.
Tutkimusaineistomme koostui European Social Survey-poikkileikkausaineistosta vuosilta 2004–2014, ja siihen sisältyvät kaikki kyselyyn näinä vuosina vastanneet 25-55 vuotiaat suomalaiset. Tutkimme isän työttömyyden ja lapsen koulutuksen yhteyttä lineaarisella regressioanalyysilla. Analyysi osoitti, että isän työttömyydellä on negatiivinen yhteys lapsen koulutusvuosiin. Jatkoanalyyseissamme selvisi, että tämä yhteys on tilastollisesti merkitsevä vain tyttölapsien kohdalla.
Pierre Bourdieun Pääoma-teorialla voidaan selittää vanhemman työttömyyden ja lapsen koulutuksen välistä yhteyttä. Perheen taloudellinen, sosiaalinen ja inhimillinen pääoma ennustavat lapsen sosiaalista liikkuvuutta ja sosioekonomisen aseman periytymistä. On oletettavaa, että työttömät vanhemmat eivät voi taata lapsilleen samanlaisia resursseja kuin työmarkkinoilla olevat vanhemmat. Tämä mekanismi selittää sitä, kuinka vanhemman työttömyys vaikuttaa negatiivisesti lapsen tulevaisuuden koulutukseen.
Mielenkiintoinen löytö tutkimuksessamme on se, että isän työttömyys on yhteydessä vain tyttölasten tulevaisuuden koulutusvuosiin, mikä on ristiriidassa Vanttajan (2005) tutkimuksen kanssa. Mahdollinen selittävä tekijä meidän löydöksellemme voi olla se, että käyttämämme työttömyys-muuttuja on mitattu juuri ennen lapsen ensimmäistä koulutusvalintaa lukion ja ammattikoulun välillä. On mahdollista, että isän työttömyys tällaisessa siirtymävaiheessa vaikuttaa lapsen koulutusvalintaan. Poikien reagointi isän työttömyyteen saattaa olla tyttöjen reagointia lievempää siksi, että pojat kouluttautuvat jo alkujaan tyttöjä vähemmän.
Tutkimustulokset vahvistavat sitä tosiasiaa, että lasten väliseen mahdollisuuksien tasa-arvoon tulisi kiinnittää suurempaa huomiota myös Suomessa.
TERVEYSKÄYTTÄYTYMISEN MUUTOS EI KAVENNA SOSIOEKONOMISIA TERVEYSEROJA SUOMESSA
Aleksi Pasma, Ella Korpinen, Jenni Saarenketo, Okko Kuisma, Janne Salminen
Turun yliopiston sosiologian opiskelijoiden praktikum –ryhmän tutkimus osoittaa, että terveyskäyttäytymisen muuttaminen ei ole yhteydessä koettuun terveyteen sosioekonomisten asemien välillä.
Tutkimuksessa käytettiin UKK-instituutin ja Tampereen kaupungin yhdessä tuottamaa ja UKK-instituutin toteuttamaa Tampereen terveys- ja sosiaalikyselyiden aineistoa vuosilta 1999, 2005 ja 2008. Kolmelta vuodelta kerätyssä oli mukana yhteensä 6858 yli 18-vuotiasta henkilöä.
Aineistosta selvitettiin vastaajien koetun terveyden, terveyskäyttäytymisen ja sen muutospyrkimysten eroja sosioekonomisen aseman perusteella. Lisäksi selvitettiin koetun terveyden ja terveyskäyttäytymisen sekä sen muutospyrkimysten yhteyttä. Koettua terveyttä tarkasteltiin viisiportaisella Likert-asteikolla. Terveyskäyttäytymistä tarkasteltiin ylipainon, alkoholin kulutuksen, tupakoinnin ja liikunnan avulla. Sosioekonomista asemaa määriteltiin koulutuksen ja työmarkkina-aseman avulla. Koulutusmuuttuja luokiteltiin kolmeen luokkaan, perusasteeseen, keskiasteeseen ja korkeaan asteeseen. Perusaste pitää sisällään peruskoulutuksen, keskiaste toisen asteen koulutuksen, kuten lukion, ammattikoulun tai opistotason koulutuksen ja korkea-asteeseen lukeutuvat korkeakouluopinnot yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Työmarkkina-asema jaettiin luokkia yhdistelemällä neljään luokkaan: työllisiin, työttömiin, eläkeläisiin ja muihin. Taustamuuttujista ikä ja sukupuoli vakioitiin.
Koettu terveys on yhteydessä koulutukseen ja työmarkkina-asemaan. Korkeammin koulutetut ja työssä olevat kokevat terveytensä paremmaksi. Terveyshuolet heikentävät koettua terveyttä ja ne ovat yleisempiä alemmin koulutettujen keskuudessa. Terveyskäyttäytymisessä tupakointi heikentää koettua terveyttä ja liikunta taas parantaa sitä. Kuitenkin terveyskäyttäytymisen muutoksilla ei ole merkitsevää yhteyttä koettuun terveyteen.