Kirjoittaja Hannu Lehti tekee väitöskirjaa ylisukupolvisista vaikutuksista sosiologian oppiaineessa ja on perhetaustaltaan työväenluokkainen.
Uusi lukuvuosi pyörähti taas käyntiin ja yliopiston ovat vallanneet opiskelijat. Varsinkin uusista opiskelijoista yliopistomaailman käytännöt ja tavat saattavat tuntua aluksi vierailta. Yksi kysymys, mitä uudet opiskelijat mahdollisesti pohtivat on, millaisia ne muut opiskelijat yliopistossa ovat? Varsinkin ne opiskelijat, jotka tulevat ei-akateemista perheistä saattavat uskoa, että yliopistossa opiskelee enemmän akateemisten perheiden lapsia. Tällöin heitä saattaa jännittää, etteivät he sulaudu keskiluokkaisten opiskelijoiden joukkoon enemmän kuin niitä, joiden vanhemmat ovat yliopiston käyneet. Vastaavan tulkinnan antoi myös tutkija Mari Käyhkö Ylen tekemässä jutussa, jossa hän väitti, että ”Suomessa yliopistoissa kentällä pelaavat enimmäkseen keskiluokkaiset. Samalla he määrittelevät pelin säännöt sekä kentän hierarkian. Valta on tällöin keskiluokkaisilla.” Käyhkö ei kuitenkaan perusta väitteitään tilastoihin vaan valikoituneisiin haastatteluihin, jotka eivät ole edustavia otoksia kaikista Suomen yliopisto-opiskelijoista.
Samassa jutussa väitetään, että akateemisista perheistä tulevilla lapsilla on kahdeksan kertainen todennäköisyys päätyä yliopisto-opiskelijaksi. Tämä tieto ei sentään pidä paikkaansa, koska jutussa sekoitetaan todennäköisyyden ja vetosuhteen (odds ratio) käsitteet toisiinsa. Oikea suhde on vähän alle neljä, jonka voi laskea esimerkiksi tästä artikkelista. On kuitenkin harvinaisen selvää, että yliopistoon pääsee suhteellisesti enemmän akateemisten perheiden lapsia kuin ei-akateemisten, se ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että yliopistossa myös opiskelisi enemmän akateemisten perheiden lapsia. Suomen väestössä akateemisten perheiden lapsia on absoluuttisesti paljon vähemmän kuin ei-akateemisten perheiden lapsia. Vaikka he kaikki pääsisivät yliopistoon opiskelemaan, heitä voi silti olla vähemmän opiskelijoina kuin ei-akateemisten perheiden lapsia. Esimerkiksi Vipunen.fi tilastopalvelusta käy ilmi, että vuonna 2015 noin 88 prosentilla toisen asteen opiskelijoista äiti ei ollut akateemisesti koulutettu. Yli 60 prosentilla (63 %) toisen asteen opiskelijoiden äideistä oli korkeintaan vain toisen asteen koulutus. Toisen asteen opiskelijoista vain noin 12 prosentilla oli siis akateemisesti koulutettu äiti. Jos akateemisesti koulutettuja äitejä on melko vähän populaatiossa, ei heidän lapsiakaan voi olla yliopistoissa ylen määrin.
Entä pelaako Suomen yliopistojen kentillä enimmäkseen akateemisten perheiden lapset? Olen hakenut tiedot vuoden 2015 yliopisto-opiskelijoista äidin koulutustaustan mukaan opetushallinnon vipunen.fi tilastopalvelusta tarkastellakseni tätä kysymystä. Palvelusta löytyy tilastokeskuksen, opetus- ja kulttuuriministeriön ja opetushallituksen keräämää tietoa koulutuksesta eri tasoilla ja aloilla. Käytän äidin koulutusta, koska se sisältää vähemmän puuttuvia arvoja kuin isän. Kannattaa huomioida, että en voi yhdistää äidin ja isän koulutusta tilastopalvelussa, joten mittarini ei kuvaa täydellisesti opiskelijoiden perhetaustoja. Suomessa homogamia koulutuksen mukaan on kuitenkin verrattain yleistä.
Alla oleva kuvio näyttää yliopisto-opiskelijoiden prosenttiosuudet äidin koulutuksen mukaan eri yliopistoaloilla. Siitä nähdään, ettei akateemisen taustan omaavia opiskelijoita ole missään alalla, jotka olen ottanut vertailuun mukaan, enemmän kuin ei-akateemisien taustan omaavia opiskelijoita. Kaikista yliopisto-opiskelijoista noin 28 prosentilla on äiti, jolla on akateeminen koulutus. Sosiaalitieteissä opiskelijoita, joilla on akateeminen äiti, on noin 35 prosenttia ja niillä, joilla toisen asteen koulutus tai alempi, on hieman enemmän 38 prosenttia. Myös oikeustieteessä, kansantaloustieteessä, filosofiassa ja psykologiassa akateemisten äitien lapsia on 30 prosenttia tai hieman enemmän. Historiassa ja arkeologiassa, valtiotieteessä biologiassa ja fysiikassa opiskelijoita, joiden äidillä on toisen asteen koulutus, on taas suhteellisesti eniten. Kasvatustieteen opiskelijoissa (ei OKL) on suhteellisesti vähiten akateemisten äitien lapsia, kun taas lääketieteessä suhteellisesti selvästi eniten.
Kuviosta voidaan päätellä, että yliopisto-opiskelijoissa ei ole akateemisten äitien jälkeläisiä yhtään enempää kuin ei-akateemisten. Näin ollen yliopisto-opiskelijat eivät näyttäydy – ainakaan äidin koulutustaustan mukaan – kovinkaan homogeeniseltä joukolta. Tilastojen mukaan yliopiston kentillä eivät pelaa pelkästään keskiluokkaiset ja korkeasti koulutettujen lapset, vaan äitien koulutustaustalla mitaten opiskelijoiden taustat näyttäytyvät moninaisilta. On kuitenkin selvää, että yliopisto-opiskelijoissa akateemisten perheiden lapsilla on selvä yliedustus, kun verrataan, kuinka paljon heitä on Suomen väestössä.
Yliopisto-opiskelija, kun katsot ympärillesi ja mietit kaverisi vanhempien koulutustaustaa, on se todennäköisemmin ei-akateeminen kuin akateeminen. Hyvää alkanutta lukuvuotta kaikille, luokkaan katsomatta!