Työvuosina saattaa käydä joskus mielessä, että jos aikaa olisi enemmän, tulisi monia vapaa-ajan aktiviteetteja harrastettua enemmän. Näin on usein myös liikunnan osalta. Eläkkeelle jääminen on merkittävä elämänmuutos, jonka myötä päivittäinen ajankäyttö muuttuu. Kun palkkatyö ei enää lohkaise suurta osaa päivän hereillä oloajasta, jää sekä uusille että vanhoille harrastuksille enemmän aikaa.
Turun yliopiston Finnish Retirement and Aging (FIREA)-tutkimuksessa selvitimme, kuinka liikkuminen muuttuu vanhuuseläkkeelle jäädessä. Sekä omassa tutkimuksessamme, että muissa aihepiirin tutkimuksissa on nähty selvästi, että eläköityminen lisää vapaa-ajan liikunnan määrää. Tähän voi olla monia selityksiä ajankäytön muutosten ohella. Liikuntaharrastukset voivat olla hyvä tapa ylläpitää sosiaalisia suhteita ja rytmittää päivää, kun työyhteisön seuraa ja työpäivän rytmiä ei enää ole tarjolla. Liikunta voi tarjota haasteita ja osaa liikuttaa myös tieto terveyshyödyistä. Tutkimuksessamme liikunnan lisääntyminen oli kuitenkin suurimmalle osalle eläköityjistä vain väliaikaista, ja liikkuminen palasi eläkettä edeltäneelle tasolle pari vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Liikunnan määrään eläkkeelle jäämisen jälkeen vaikuttikin suuresti se, miten on liikkunut ennen eläkettä. Paljon jo työelämässä liikkuneet liikkuivat paljon myös eläköitymisen jälkeen. Vaikka myös vähäisesti liikkuvat lisäsivät liikkumisen määrää eläkkeellä, jäi heidän liikuntamääränsä edelleen pieneksi.
Liikunnan määrä on vahvasti yhteydessä fyysiseen toimintakykyyn ja koettuun terveyteen ennen ja jälkeen eläköitymisen. Havaitsimme, että paljon liikkuvilla fyysinen toimintakyky oli ennen eläkettä hyvä, eikä tilanne juuri muutu eläkkeelle jäädessä. Terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien fyysinen toimintakyky on selvästi huonompi jo työelämän lopulla ja toimintakyky heikkenee eläkkeelle jäämisen jälkeen. Paljon liikkuvat kokevat myös yleisellä tasolla terveytensä selvästi paremmaksi ennen ja jälkeen eläköitymisen verrattuna vähän liikkuviin. Liikunnan määrä ja koettu terveys kulkevat käsi kädessä: kun liikunnan määrä eläköitymisen jälkeen lisääntyy, koetaan terveys paremmaksi, ja kun liikunnan määrä kääntyy myöhemmin laskuun, koetaan myös terveys huonommaksi.
Olemme tutkineet myös liikunnan ja kehon painon välistä yhteyttä. Hieman yllättäen havaitsimme, että vaikka liikunnan määrä eläköityessä lisääntyy, paino ei välttämättä muutu. Eläköityminen vaikuttaa paitsi liikuntatottumuksiin, myös ruokailukäyttäytymiseen, mikä varmasti osaltaan selittää sitä, ettei liikunnan lisääntyminen johda painon muutoksiin. Runsaampi liikunta on kuitenkin yhteydessä normaalipainoon sekä ennen eläköitymistä että sen jälkeen.
Tutkimustulokset korostavat liikunnan merkitystä läpi elämän. Liikkuminen on oleellinen osa terveitä elintapoja, eikä sen merkitys suinkaan vähene ikääntyessä. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta ennaltaehkäisee monia sairauksia ja lisäksi se ylläpitää kestävyyskuntoa, luuston lujuutta, lihasvoimaa ja tasapainoa, joita kaikkia ikääntyminen tyypillisesti heikentää. Liikkuminen edistää myös kognitiivisten toimintojen säilymistä ja tukee psyykkistä terveyttä muun muassa parantamalla mielialaa, auttamalla stressin hallinnassa sekä parantamalla unenlaatua.
Tutkimus osoitti myös sen, että eläkkeelle jääminen on potentiaalinen aika lisätä liikuntaa, ja olisikin tärkeää, että eläkeläisille olisi tarjolla monipuolisia liikuntamahdollisuuksia. Moni kunta onneksi tarjoaa eläkeläisille esimerkiksi edullisia liikuntarannekkeita, joilla pääsee uimahalleihin ja kuntosaleille. Tulokset rohkaisevat myös siihen, ettei koskaan ole myöhäistä aloittaa aktiivisempaa liikkumista – liikunnan lisääntyminen näkyi selkeinä terveyshyötyinä lähtötasosta riippumatta.
FIREA-tutkimuksen kotisivuilla on tutustuttavana pieni opas eläköityville. Oppaassa on tietoa ja neuvoja terveellisten elintapojen ylläpitämiseen ja muodostamiseen eläkkeellesiirtymisiässä. Käy lukemassa tutkijoiden vinkit terveisiin eläkepäiviin.
Kirjoitus pohjautuu Turun yliopiston Elävää tiedettä -blogissa julkaistuun kirjoitukseen.
LL Roosa Lintuaho
Kirjoittaja toimii väitöskirjatutkijana Turun yliopistossa ja erikoistuvana lääkärinä TYKSissä
Kirjallisuutta: