Houkutteleeko luonto liikkeelle?

Asuin- ja elinympäristö vaikuttavat osaltaan siihen, kuinka paljon ja miten liikumme. Esimerkiksi hyvät kävely- ja pyöräilyreitit tai viihtyisät puistoalueet voivat kannustaa fyysiseen aktiivisuuteen vaikkapa työmatkoilla tai kauppareissuilla. Myös liikuntapaikat kodin lähellä voivat lisätä liikunnan harrastamista. Toisaalta meluisat, turvattomat tai epämiellyttävät alueet saattavat saada valitsemaan auton reippailun sijasta.

Erityisesti viheralueiden tai vihreiden ympäristöjen yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen on tutkittu jonkin verran. Intuitiivisesti on helppo ajatella, että vihreämmillä alueilla oltaisiin aktiivisempia, mutta tutkimusten valossa yhteys on monimutkaisempi.

Kaupunki ja maaseutu ovat erilaisia

Kun tutkitaan vihreiden ympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä, on tärkeä huomioida asuinpaikan sijainti. Maaseutu on tyypillisesti hyvin vihreää, mutta maaseudulla mahdollisuudet pyöräilyyn ja kävelyyn ovat usein kaupunkia heikommat. Esimerkiksi katuvalojen puute ja pitkät etäisyydet saattavat tehdä autosta ainoan vaihtoehdon paikasta toiseen siirtymiseen. Siten fyysinen aktiivisuus voi maaseudulla jäädä kaupunkia vähemmäksi – tai ainakin aktiviteetit ovat erilaisia. Toisaalta kaupungissa vehreät kadut tai puistoalueet voivat tehdä kävelystä tai pyöräilystä autoruuhkassa istumista miellyttävämmän vaihtoehdon.

Näin vihreiden ympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden välinen yhteys voi olla hyvinkin erilainen kaupungissa ja maaseudulla.

Minkä alueen vihreydestä puhutaan?

Useimmiten tutkimuksissa on tarkasteltu naapuruston viheralueita. Tyypillisin tapa on arvioida vihreyden määrää esimerkiksi kilometrin säteellä kotiosoitteesta. Vaikuttaisikin siltä, että keskimäärin vihreämmillä alueilla asuvat ovat hieman fyysisesti aktiivisempia kuin he, jotka asuvat vähemmän vihreillä alueilla. Kotialueen vihreyttä tarkastellessa jää kuitenkin täysin huomioimatta se, että jopa suurin osa hereillä oloajasta vietetään muualla kuin kotona.

Jos halutaan selvittää, millaisissa ympäristöissä ihmiset todella viettävät aikaansa, voidaan käyttää GPS-paikantimia. Finnish Retirement and Aging studyssa (FIREA) olemme seuranneet tutkittavien liikkumista GPS-paikantimilla, jotka mittaavat samalla fyysisen aktiivisuuden määrää. Uudessa tutkimuksessamme teimme yhteistyötä Turun yliopiston maantieteen tutkijoiden kanssa ja yhdistimme nämä GPS-paikkatiedot satelliittikuvista mitattuun vihreyteen. Näin saimme laskettua, kuinka paljon tutkittavat todella altistuivat vihreille ympäristöille koko päivän aikana.

Emme kuitenkaan havainneet kovinkaan selkeitä yhteyksiä viherympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden välillä. Pikemminkin näytti siltä, että mitä enemmän vihreille ympäristöille altistui, sitä vähemmän fyysistä aktiivisuutta kertyi työpäivinä. Toisaalta muutokset viheraltistumisessa eivät olleet yhteydessä fyysisen aktiivisuuden muutoksiin eläkkeelle siirryttäessä.

Vihreyden määrittelyssä on monta näkökulmaa

Sekä naapuruston vihreyden että kaikkien vierailtujen paikkojen vihreyden mittaamisessa on puolensa. Naapuruston vihreät ympäristöt voidaan helposti määrittää isoillekin tutkimusjoukoille, mutta GPS-mittaukseen perustuvan alueen vihreys antaa tarkempaa tietoa todellisesta ajankäytöstä erilaisissa ympäristöissä. Kotialueen vihreys kuvastaa toisaalta sitä, onko suoraan kotoa houkuttelevaa lähteä kävelemään, mutta GPS-mitattu alue kertoo siitä, missä henkilö todella päättää liikkua.

Emme kuitenkaan tiedä, millä perusteella kukakin on muuttanut juuri sinne, missä hän asuu. Emmekä tiedä, miksi joku päättää lähteä vihreälle alueelle – onko se omaa tahtoa vai muiden velvollisuuksien sivutuote. Tutkittavaa riittää siis jatkossakin.

Jooa Norha, FT, TtM

Tutkijatohtori Jooa Norha tutkii sitä, miten ympäristön erilaiset piirteet vaikuttavat eri ihmisten fyysiseen aktiivisuuskäyttäytymiseen. Hänen tavoitteenaan on selvittää, millaiset tekijät voivat joko edistää tai estää liikunnan harrastamista ja arkiaktiivisuutta kaupungeissa, niiden lähialueilla ja maaseudulla.

Blogikirjoitus liittyy Suomen Akatemian Liikuntatutkimuksen akatemiaohjelma ACTIVE:n ja Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamiin tutkimushankkeisiin, joissa tutkimusryhmämme selvittää, miten asuin- ja luontoympäristöt sekä sää- ja ilmastotekijät voivat edistää tai heikentää eri ikäisten fyysistä aktiivisuutta.

Alkuperäisjulkaisu: Norha, J., Aishwarya, A., Gonzales-Inca, C., Hasanzadeh, K., Pasanen, S., Pentti, J., Vahtera, J., Fagerholm, N., & Stenholm, S. (2026). Exposure to greenness and physical activity behavior: A longitudinal GPS and accelerometry study before and after retirement. Health & place99, 103653. https://doi.org/10.1016/j.healthplace.2026.103653

Tekeekö etätyö meistä passiivisempia? 

Etätyö yleistyi toimistotyöntekijöiden keskuudessa pandemia-aikana. Sen jälkeen osa toimistotyöntekijöistä on siirtynyt tekemään pelkästään etätöitä, kun taas osa työskentelee nykyään hybridinä eli yhdistää etätyön ja toimistotyön säännöllisesti. Lisääntyneiden etätyöpäivien myötä työpäivinä kertynyt fyysinen aktiivisuus on kuitenkin saattanut vähentyä, koska esimerkiksi työmatkaliikunta ja muut pidemmät siirtymiset jäävät etätyöpäivästä pois. Tutkimuksia etätyöpäivän fyysisestä aktiivisuudesta on vielä rajallisesti, mutta niissä istumisen määrän on havaittu olevan runsaampaa etätyöpäivinä perinteisiin toimistotyöpäiviin verrattuna. Runsas paikallaanolo, kuten pitkittynyt istuminen, lisää muun muassa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, sydäntautiriskiä ja altistaa painonnousulle. Siksi etätyössä saattaa piillä terveysuhkia. 

Työajalla kertyvän fyysisen aktiivisuuden lisääminen on tärkeää, sillä vietämmehän työpaikalla noin kahdeksan tuntia joka arkipäivä. Työpaikat toimivatkin loistavina väylinä työikäisen väestön terveiden elintapojen edistämistyölle. Toimistoille suunnattuja toimia ja ohjeita toimistotyöntekijöiden työajan fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi on useita. Yhä useammalla on sähkötyöpöytä, hissin vieressä muistutetaan portaiden käytöstä tai työmatkaliikunta mahdollistetaan esimerkiksi työpaikan suihkutiloilla. Osa näistä keinoista soveltuu kotitoimistoon tai muihin etätyöympäristöihin, mutta niiden vaikuttavuutta ei ole vielä tutkittu. Uutta tutkimustietoa etätyöpäivän fyysisestä aktiivisuudesta tarvitaan, jotta nykyisiä toimia ja ohjeita voidaan päivittää enemmän etätyöhön sopiviksi. 

Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden lisääminen työikäisillä on ajankohtaista, sillä väestömme liikkumattomuudella on jo miljardien eurojen suuruinen hintalappu ja työntekijöiden kunnon ennustetaan huononevan vuosi vuodelta. Etätyö ei saa kiihdyttää näitä trendejä. Etätyöpäivän fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi vaaditaan sekä yksilö- että organisaatiotason toimia. Etätyötä tulisi tauottaa säännöllisesti, esimerkiksi puolen tunnin välein, vaihtamalla asentoa, nousemalla ylös tai pitämällä aktiivisemman tauon, jossa lähdetään liikkeelle. Tauotuksen avuksi voi hankkia taukoliikuntasovelluksen, joka muistuttaa tauosta tietyin aikavälein tai tauot voi sitoa tiettyihin työtehtäviin, esimerkiksi puheluiden ajaksi voi nousta seisomaan tai kävellä. Tai entäpä, jos etätyöpäivän aloittaisi tai päättäisi lyhyellä kävelylenkillä, joka auttaisi siirtämään ajatukset työpäivästä vapaa-aikaan? Etätyön joustavuus saattaa myös mahdollistaa reippaamman liikunnan harrastamisen työpäivän aikana, työtehtävien niin salliessa. Lisäksi työyhteisössä on hyvä sopia etäpalaverien tauottamisesta. Organisaatio voi tukea työntekijän liikkumista esimerkiksi tarjoamalla taloudellista tukea liikunnan harrastamiseen tai liikuntatiloja. Lisää vinkkejä työpäivän aktiivisuuden lisäämiseksi löytyy muun muassa Liikkuva työelämä teemakokonaisuuden sivuilta.  

Kansanterveystieteen oppiaineessa on meneillään WORKDAY-tutkimus, jonka päätavoitteena on selvittää etätyöpäivän ja toimistotyöpäivän eroja fyysisessä aktiivisuudessa ja paikallaanolon määrässä hybridityöntekijöillä. Tutkimuksessa päivittäistä fyysistä aktiivisuutta mitataan yhden työviikon ajan reiteen kiinnitettävällä liikemittarilla. Mittausviikon tulee sisältää etä- ja toimistotyöpäiviä. Tutkimus tuottaa uutta tietoa etätyöpäivän aktiivisuuskäyttäytymisestä, vireystilasta ja etätyön tauottamisesta toimistotyöpäivään verrattuna. Tätä tietoa voidaan hyödyntää etä- ja hybridityöntekijöille suunnattujen toimien suunnittelussa. WORKDAY-tutkimusta rahoittavat Työsuojelurahasto ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. 

Dosentti Tuija Leskinen  

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana kansanterveystieteen oppiaineessa ja johtaa WORKDAY-tutkimusta.  

Tuija Leskinen | Turun yliopisto (utu.fi)  

tuija.leskinen@utu.fi