liikkuminen – Terveyden polulla

Asuin- ja elinympäristö vaikuttavat osaltaan siihen, kuinka paljon ja miten liikumme. Esimerkiksi hyvät kävely- ja pyöräilyreitit tai viihtyisät puistoalueet voivat kannustaa fyysiseen aktiivisuuteen vaikkapa työmatkoilla tai kauppareissuilla. Myös liikuntapaikat kodin lähellä voivat lisätä liikunnan harrastamista. Toisaalta meluisat, turvattomat tai epämiellyttävät alueet saattavat saada valitsemaan auton reippailun sijasta.

Erityisesti viheralueiden tai vihreiden ympäristöjen yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen on tutkittu jonkin verran. Intuitiivisesti on helppo ajatella, että vihreämmillä alueilla oltaisiin aktiivisempia, mutta tutkimusten valossa yhteys on monimutkaisempi.

Kaupunki ja maaseutu ovat erilaisia

Kun tutkitaan vihreiden ympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä, on tärkeä huomioida asuinpaikan sijainti. Maaseutu on tyypillisesti hyvin vihreää, mutta maaseudulla mahdollisuudet pyöräilyyn ja kävelyyn ovat usein kaupunkia heikommat. Esimerkiksi katuvalojen puute ja pitkät etäisyydet saattavat tehdä autosta ainoan vaihtoehdon paikasta toiseen siirtymiseen. Siten fyysinen aktiivisuus voi maaseudulla jäädä kaupunkia vähemmäksi – tai ainakin aktiviteetit ovat erilaisia. Toisaalta kaupungissa vehreät kadut tai puistoalueet voivat tehdä kävelystä tai pyöräilystä autoruuhkassa istumista miellyttävämmän vaihtoehdon.

Näin vihreiden ympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden välinen yhteys voi olla hyvinkin erilainen kaupungissa ja maaseudulla.

Minkä alueen vihreydestä puhutaan?

Useimmiten tutkimuksissa on tarkasteltu naapuruston viheralueita. Tyypillisin tapa on arvioida vihreyden määrää esimerkiksi kilometrin säteellä kotiosoitteesta. Vaikuttaisikin siltä, että keskimäärin vihreämmillä alueilla asuvat ovat hieman fyysisesti aktiivisempia kuin he, jotka asuvat vähemmän vihreillä alueilla. Kotialueen vihreyttä tarkastellessa jää kuitenkin täysin huomioimatta se, että jopa suurin osa hereillä oloajasta vietetään muualla kuin kotona.

Jos halutaan selvittää, millaisissa ympäristöissä ihmiset todella viettävät aikaansa, voidaan käyttää GPS-paikantimia. Finnish Retirement and Aging studyssa (FIREA) olemme seuranneet tutkittavien liikkumista GPS-paikantimilla, jotka mittaavat samalla fyysisen aktiivisuuden määrää. Uudessa tutkimuksessamme teimme yhteistyötä Turun yliopiston maantieteen tutkijoiden kanssa ja yhdistimme nämä GPS-paikkatiedot satelliittikuvista mitattuun vihreyteen. Näin saimme laskettua, kuinka paljon tutkittavat todella altistuivat vihreille ympäristöille koko päivän aikana.

Emme kuitenkaan havainneet kovinkaan selkeitä yhteyksiä viherympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden välillä. Pikemminkin näytti siltä, että mitä enemmän vihreille ympäristöille altistui, sitä vähemmän fyysistä aktiivisuutta kertyi työpäivinä. Toisaalta muutokset viheraltistumisessa eivät olleet yhteydessä fyysisen aktiivisuuden muutoksiin eläkkeelle siirryttäessä.

Vihreyden määrittelyssä on monta näkökulmaa

Sekä naapuruston vihreyden että kaikkien vierailtujen paikkojen vihreyden mittaamisessa on puolensa. Naapuruston vihreät ympäristöt voidaan helposti määrittää isoillekin tutkimusjoukoille, mutta GPS-mittaukseen perustuvan alueen vihreys antaa tarkempaa tietoa todellisesta ajankäytöstä erilaisissa ympäristöissä. Kotialueen vihreys kuvastaa toisaalta sitä, onko suoraan kotoa houkuttelevaa lähteä kävelemään, mutta GPS-mitattu alue kertoo siitä, missä henkilö todella päättää liikkua.

Emme kuitenkaan tiedä, millä perusteella kukakin on muuttanut juuri sinne, missä hän asuu. Emmekä tiedä, miksi joku päättää lähteä vihreälle alueelle – onko se omaa tahtoa vai muiden velvollisuuksien sivutuote. Tutkittavaa riittää siis jatkossakin.

Jooa Norha, FT, TtM

Tutkijatohtori Jooa Norha tutkii sitä, miten ympäristön erilaiset piirteet vaikuttavat eri ihmisten fyysiseen aktiivisuuskäyttäytymiseen. Hänen tavoitteenaan on selvittää, millaiset tekijät voivat joko edistää tai estää liikunnan harrastamista ja arkiaktiivisuutta kaupungeissa, niiden lähialueilla ja maaseudulla.

Blogikirjoitus liittyy Suomen Akatemian Liikuntatutkimuksen akatemiaohjelma ACTIVE:n ja Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamiin tutkimushankkeisiin, joissa tutkimusryhmämme selvittää, miten asuin- ja luontoympäristöt sekä sää- ja ilmastotekijät voivat edistää tai heikentää eri ikäisten fyysistä aktiivisuutta.

Alkuperäisjulkaisu: Norha, J., Aishwarya, A., Gonzales-Inca, C., Hasanzadeh, K., Pasanen, S., Pentti, J., Vahtera, J., Fagerholm, N., & Stenholm, S. (2026). Exposure to greenness and physical activity behavior: A longitudinal GPS and accelerometry study before and after retirement. Health & place, 99, 103653. https://doi.org/10.1016/j.healthplace.2026.103653

Suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän – myöhäiskeski-ikäisistä suomalaisista vain alle puolet saavuttaa liikuntasuositukset ja osuus edelleen pienenee kohti vanhempia ikäryhmiä. Liikkumattomuus aiheuttaa merkittäviä haittoja niin yksilön hyvinvoinnille, kansanterveydelle kuin kansantaloudelle. Liikkumattomuuden haitat lisääntyvät iän karttuessa. Luotettava tutkimustieto liikkumisesta ja liikkumattomuudesta on keskeistä, jotta fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää tehokkaasti eri väestöryhmissä.

Keväällä 2025 tarkastetun väitöstutkimukseni tavoitteena oli tutkia liikkumista ja paikallaanoloa eri ympäristöissä – mukaan lukien luontoympäristö – sekä tarkastella, miten liikkumisen määrä, paikat ja tavat muuttuvat ikäperusteisen eläköitymisen seurauksena. Eläkkeelle siirtyminen on yksi keski-iän elämäntapahtumista, jolloin liikkumistottumukset voivat muuttua merkittävästi. Osa ihmisistä lisää liikkumista eläkkeelle siirtyessään, mutta monilla paikallaanolo lisääntyy. Luontoympäristö on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty myönteisesti fyysiseen aktiivisuuteen – erityisesti hengästymistä aiheuttavaan reippaaseen ja rasittavaan liikkumiseen – sekä askelten määrään.

Väitöstutkimus pohjautuu kahteen Turun yliopistossa toteutettuun pitkittäistutkimukseen – Finnish Retirement and Aging study (FIREA) -tutkimukseen sekä Enhancing Physical Activity and Healthy Aging among Recent Retirees trial (REACT) -interventiotutkimukseen, joiden osallistujat eläköityivät tai olivat juuri eläköityneet kunta-alan töistä. Fyysistä aktiivisuutta ja sen ympäristöjä mitattiin ennen ja jälkeen eläköitymisen yhdistämällä GPS-paikannus ja liikemittarilla toteutettu fyysisen aktiivisuuden mittaus.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että eläkeikäisillä, aktiivisen kulkemisen – kuten kävellen tai pyörällä kuljettujen matkojen aikana – kertyy suhteellisen iso osuus päivittäisestä reippaasta ja rasittavasta liikkumisesta. Reippaan ja rasittavan liikkumisen terveyshyödyt ovat kiistattomat – ja jota siten erityisesti tulisi lisätä ihmisten arkeen. Väitöstutkimuksessa havaittiin myönteinen yhteys kulkureitin varrella olevan luontoympäristön määrän ja aktiivisesti kuljettujen matkojen aikana kertyneen reippaan ja rasittavan liikkumisen välillä. Tämä yhteys havaittiin vapaapäivinä ja eläkkeellä ollessa, mutta ei työpäivinä ennen eläköitymistä. Tulokset viittaavat siihen, että luontoympäristöt ovat hyvä keino kannustaa eläkeikäisiä aktiiviseen kulkemiseen, kuten reippaalle kävelylle lähtemiseen. Kuitenkin asia, mihin tulisi kiinnittää huomiota, on luontoympäristön määrän ohella myös näiden alueiden laatu. Erityisesti ikääntyvä väestö voi kaivata hyvää ulkoilureittien kunnossapitoa, valaistusta ja riittävästi levähdyspaikkoja reittien varrelle.

Väitöstutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että kannustaminen aktiiviseen kulkemiseen ennen eläköitymistä voi auttaa säilyttämään fyysisesti aktiivisemman elämäntavan eläkkeelle jäämisen jälkeen: kun aktiivisesta kulkemisesta on tullut hyvä tapa, se voi jatkua myös eläkkeellä. Tämän tavan tukemiseen tarvitaan hyvää kaupunkisuunnittelua, joka kannustaa taittamaan matkat kävellen tai pyörällä. Lisäksi työnantajien tulisi miettiä toimia työmatkaliikkumisen tukemiseen, kuten tarjota suihkutiloja ja pukuhuoneita työpaikoille, sekä turvallisen paikan säilyttää pyörää.

Yhteenvetona, väitöstutkimukseni tulokset osoittavat, että luontoympäristöt tukevat myöhäiskeski-ikäisten vapaa-ajan reipasta ja rasittavaa liikkumista, erityisesti aktiivisia liikkumismuotoja, kuten kävelyä ja pyöräilyä. Eläkkeelle siirtyminen voi lisätä liikkumattomuutta, mutta ennen eläköitymistä aktiivisesti taitetut työmatkat näyttävät vaikuttavan myönteisesti liikkumisen tason säilymiseen eläkkeelle jäädessä.

Sanna Pasanen, VTM, FT

Filosofian tohtori Sanna Pasanen on kansanterveystieteen tutkija, jonka erityisosaaminen liittyy fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon. Tutkijan työssään hän on tarkastellut erityisesti sitä, miten erilaiset ympäristöt ja niiden piirteet vaikuttavat ihmisten liikkumiseen. Aiemmalta koulutukseltaan Pasanen on valtiotieteiden maisteri yhteiskuntapolitiikan alalta ja häntä kiinnostaa suuresti myös se, miten tutkimustietoa voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin päätöksenteossa ja yhteiskunnan kehittämisessä.

Linkki väitöskirjaan: https://www.utupub.fi/handle/10024/180992

Avainsana: liikkuminen

Houkutteleeko luonto liikkeelle?

Ylös, ulos ja lenkille – Luontoympäristön merkitys eläkeikäisten fyysiseen aktiivisuuteen (väitöstutkimus)