Avainsana: luontoterveys

Julkaistu

Houkutteleeko luonto liikkeelle?

Asuin- ja elinympäristö vaikuttavat osaltaan siihen, kuinka paljon ja miten liikumme. Esimerkiksi hyvät kävely- ja pyöräilyreitit tai viihtyisät puistoalueet voivat kannustaa fyysiseen aktiivisuuteen vaikkapa työmatkoilla tai kauppareissuilla. Myös liikuntapaikat kodin lähellä voivat lisätä liikunnan harrastamista. Toisaalta meluisat, turvattomat tai epämiellyttävät alueet saattavat saada valitsemaan auton reippailun sijasta.

Erityisesti viheralueiden tai vihreiden ympäristöjen yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen on tutkittu jonkin verran. Intuitiivisesti on helppo ajatella, että vihreämmillä alueilla oltaisiin aktiivisempia, mutta tutkimusten valossa yhteys on monimutkaisempi.

Kaupunki ja maaseutu ovat erilaisia

Kun tutkitaan vihreiden ympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä, on tärkeä huomioida asuinpaikan sijainti. Maaseutu on tyypillisesti hyvin vihreää, mutta maaseudulla mahdollisuudet pyöräilyyn ja kävelyyn ovat usein kaupunkia heikommat. Esimerkiksi katuvalojen puute ja pitkät etäisyydet saattavat tehdä autosta ainoan vaihtoehdon paikasta toiseen siirtymiseen. Siten fyysinen aktiivisuus voi maaseudulla jäädä kaupunkia vähemmäksi – tai ainakin aktiviteetit ovat erilaisia. Toisaalta kaupungissa vehreät kadut tai puistoalueet voivat tehdä kävelystä tai pyöräilystä autoruuhkassa istumista miellyttävämmän vaihtoehdon.

Näin vihreiden ympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden välinen yhteys voi olla hyvinkin erilainen kaupungissa ja maaseudulla.

Minkä alueen vihreydestä puhutaan?

Useimmiten tutkimuksissa on tarkasteltu naapuruston viheralueita. Tyypillisin tapa on arvioida vihreyden määrää esimerkiksi kilometrin säteellä kotiosoitteesta. Vaikuttaisikin siltä, että keskimäärin vihreämmillä alueilla asuvat ovat hieman fyysisesti aktiivisempia kuin he, jotka asuvat vähemmän vihreillä alueilla. Kotialueen vihreyttä tarkastellessa jää kuitenkin täysin huomioimatta se, että jopa suurin osa hereillä oloajasta vietetään muualla kuin kotona.

Jos halutaan selvittää, millaisissa ympäristöissä ihmiset todella viettävät aikaansa, voidaan käyttää GPS-paikantimia. Finnish Retirement and Aging studyssa (FIREA) olemme seuranneet tutkittavien liikkumista GPS-paikantimilla, jotka mittaavat samalla fyysisen aktiivisuuden määrää. Uudessa tutkimuksessamme teimme yhteistyötä Turun yliopiston maantieteen tutkijoiden kanssa ja yhdistimme nämä GPS-paikkatiedot satelliittikuvista mitattuun vihreyteen. Näin saimme laskettua, kuinka paljon tutkittavat todella altistuivat vihreille ympäristöille koko päivän aikana.

Emme kuitenkaan havainneet kovinkaan selkeitä yhteyksiä viherympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden välillä. Pikemminkin näytti siltä, että mitä enemmän vihreille ympäristöille altistui, sitä vähemmän fyysistä aktiivisuutta kertyi työpäivinä. Toisaalta muutokset viheraltistumisessa eivät olleet yhteydessä fyysisen aktiivisuuden muutoksiin eläkkeelle siirryttäessä.

Vihreyden määrittelyssä on monta näkökulmaa

Sekä naapuruston vihreyden että kaikkien vierailtujen paikkojen vihreyden mittaamisessa on puolensa. Naapuruston vihreät ympäristöt voidaan helposti määrittää isoillekin tutkimusjoukoille, mutta GPS-mittaukseen perustuvan alueen vihreys antaa tarkempaa tietoa todellisesta ajankäytöstä erilaisissa ympäristöissä. Kotialueen vihreys kuvastaa toisaalta sitä, onko suoraan kotoa houkuttelevaa lähteä kävelemään, mutta GPS-mitattu alue kertoo siitä, missä henkilö todella päättää liikkua.

Emme kuitenkaan tiedä, millä perusteella kukakin on muuttanut juuri sinne, missä hän asuu. Emmekä tiedä, miksi joku päättää lähteä vihreälle alueelle – onko se omaa tahtoa vai muiden velvollisuuksien sivutuote. Tutkittavaa riittää siis jatkossakin.

Jooa Norha, FT, TtM

Tutkijatohtori Jooa Norha tutkii sitä, miten ympäristön erilaiset piirteet vaikuttavat eri ihmisten fyysiseen aktiivisuuskäyttäytymiseen. Hänen tavoitteenaan on selvittää, millaiset tekijät voivat joko edistää tai estää liikunnan harrastamista ja arkiaktiivisuutta kaupungeissa, niiden lähialueilla ja maaseudulla.

Blogikirjoitus liittyy Suomen Akatemian Liikuntatutkimuksen akatemiaohjelma ACTIVE:n ja Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamiin tutkimushankkeisiin, joissa tutkimusryhmämme selvittää, miten asuin- ja luontoympäristöt sekä sää- ja ilmastotekijät voivat edistää tai heikentää eri ikäisten fyysistä aktiivisuutta.

Alkuperäisjulkaisu: Norha, J., Aishwarya, A., Gonzales-Inca, C., Hasanzadeh, K., Pasanen, S., Pentti, J., Vahtera, J., Fagerholm, N., & Stenholm, S. (2026). Exposure to greenness and physical activity behavior: A longitudinal GPS and accelerometry study before and after retirement. Health & place, 99, 103653. https://doi.org/10.1016/j.healthplace.2026.103653

Julkaistu

Perhosia vatsassa – enemmän kuin pelkkä sanonta? 

Oletko sinäkin joskus käyttänyt sanontaa ”perhosia vatsassa” tai englanninkielistä ilmaisua ”gut feeling”? Nämä ilmaisut juontavat juurensa kauas historiaan, mutta vasta 2000-luvun alussa olemme alkaneet ymmärtää, että kyse ei ole vain kielikuvasta. Sen sijaan ”perhoset vatsassa” liittyvät suolistomikrobiston tuottamiin välittäjäaineisiin ja hermoston toimintaan. 

Suolistomikrobiston merkitys tunnetaan nykyään laajalti, ja mikrobeista puhutaan niin aikakauslehtien otsikoissa kuin kaupan hyllyillä probioottien ja fermentoitujen tuotteiden muodossa. Näin ei kuitenkaan ollut vielä reilu 20 vuotta sitten. Mikrobien tutkimuksella on pitkä historia, mutta todellinen läpimurto tapahtui vasta 2000-luvun alussa, kun uuden sukupolven DNA-sekvensointimenetelmien kehitys mahdollisti halvemman ja nopeamman mikrobiston analysoinnin suoraan näytteistä – ilman, että bakteereja täytyi ensin kasvattaa laboratoriossa. Tämä mullisti suolistomikrobiston tutkimuksen ja johti lukuisiin löydöksiin sen yhteyksistä ihmisen terveyteen. 

Tiedämme nykyään, että suolistomikrobit ovat keskeisessä roolissa kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ja vaikuttavat moniin fysiologisiin ja psykologisiin prosesseihin. Suolistomikrobiston epätasapaino (dysbioosi) on yhdistetty lukuisiin sairauksiin, kuten lihavuuteen, diabetekseen, masennukseen, suolistosairauksiin, autoimmuunisairauksiin sekä neurologisiin häiriöihin, kuten Parkinsonin ja Alzheimerin tautiin. Vaikka tutkimukset osoittavat vahvoja yhteyksiä suolistomikrobiston ja näiden sairauksien välillä, on tärkeää huomata, että useimmat tutkimukset eivät vielä todista suoraa syy-seuraussuhdetta. Tarvitaan lisää tutkimusta, jotta ymmärtäisimme tarkemmin, kuinka suolistomikrobisto vaikuttaa sairauksien syntyyn ja etenemiseen. 

Tärkeä osa suolistomikrobistotutkimuksesta keskittyy varhaislapsuuteen. Mikrobisto saavuttaa aikuisen kaltaisen pysyvämmän tilan noin 3-vuotiaana, ja sen kehittyminen on asteittainen prosessi syntymästä alkaen. Synnytystapa on ensimmäinen suolistomikrobiston kehittymiseen vaikuttava tekijä. Alateitse syntyvillä lapsilla suolistomikrobistoon ensimmäisenä asettuvat mikrobit ovat peräisin äidin synnytyskanavasta ja äidin iholta, kun taas keisarileikatuilla lapsilla ne ovat peräisin äidin iholta sekä sairaalaympäristöstä. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet keisarileikkauksen olevan yhteydessä suurempaan riskiin sairastua esimerkiksi astmaan ja allergioihin. Toinen merkittävä tekijä suolistomikrobiston kehittymisen kannalta on rintaruokinta. Äidin rintamaito, erityisesti rintamaidossa olevat sokerit (oligosakkaridit) tukevat suolistomikrobiston oikea-aikaista kehittymistä sekä suotuisten mikrobeiden lisääntymistä suolistossa. Sisaruksilla sekä kodin karvaisilla lemmikeillä ja antibioottikuureilla on myös todettu olevan yhteys suolistomikrobiston kehittymiseen. On toki huomioitava, että joissain tilanteissa rintaruokinta tai alatiesynnytys ei ole mahdollista, ja tutkimukset osoittavat, että vaikka synnytystapa ja rintaruokinta voivat vaikuttaa suolistomikrobiston varhaiseen kehitykseen, mahdolliset erot tasoittuvat usein vanhetessa.

Elinympäristön merkitys suolistomikrobiston kehitykselle on noussut merkittäväksi tutkimuskohteeksi viime vuosina. Kiinnostus tähän aiheeseen juontaa juurensa biodiversiteettihypoteesista, jonka mukaan elinympäristön luonnon monimuotoisuuden väheneminen – esimerkiksi kaupungistumisen myötä – voi johtaa myös suolistomikrobiston köyhtymiseen ja lisätä alttiutta sairauksille, kuten allergioille ja autoimmuunisairauksille. 

Väitöskirjani käsittelee suolistomikrobiston varhaista kehittymistä, sekä tämän vaikutuksia myöhempään allergia ja astmariskiin. Väitöskirjani ensimmäisessä osatyössä tutkin mikrobiston kehittymiseen yhteydessä olevia tekijöitä sekä erityisesti fyysisen elinympäristön yhteyksiä suolistomikrobiston kehitykseen  3 kuukauden sekä 13 kuukauden ikäisillä lapsilla. Kuten aikaisemmasta kirjallisuudesta tiesimme, synnytystapa, rintaruokinta ja sisarukset olivat yhteydessä meidänkin aineistossamme mikrobiston kehitykseen. Elinympäristön, kuten kodin lähellä sijaitsevien viheralueiden tai kaupunkien vaikutukset suolistomikrobistossa olivat havaittavissa vauvoilla 3-kuukausen iässä, mutta vaikutuksia ei havaittu enää taaperoilla 13-kuukauden iässä. Vaikutukset havaittiin niin, että luonnollisen elinympäristön läheisyydessä elävien vauvojen mikrobisto oli monimuotoisempi. Luonnon monimuotoisuuden vaikutukset suolistomikrobistoon olivat suhteessa muihin tekijöihin kuitenkin melko vähäisiä. 

Aihetta on tutkittu lisääntyvässä määrin, ja nykyinen tutkimus tukee luonnollisen ympäristön positiivisia vaikutuksia suolistomikrobistoon ja immuunijärjestelmän toimintaan. Kuitenkin lisätutkimusta tarvitaan erityisesti vauvojen ja taaperoiden mikrobiston kehityksestä, sillä se tapahtuu samanaikaisesti immuunijärjestelmän kypsymisen kanssa. Tämä on erityisen tärkeää nykymaailmassa, jossa kaupungistuminen etenee nopeasti ja ihmisten yhteys luontoon vähenee. Emme vielä täysin ymmärrä, miten tämä vaikuttaa suolistomikrobiston koostumukseen ja sitä kautta pitkäaikaiseen terveyteen. 

Linkki julkaisuun:  

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160412024006792?via%3Dihub

Minka Ovaska  

Väitöskirjatutkija 

Turun yliopisto