Avainsana: väitöstutkimus

Julkaistu

Nuoret + nikotiinituotteet = kansanterveydellinen haaste

Nuorten nikotiinituotteiden käyttö on muuttunut merkittävästi viime vuosina. Siinä missä perinteinen tupakointi on vähentynyt, uudet nikotiinituotteet, kuten sähkösavukkeet ja nikotiinipussit, ovat yleistyneet nopeasti. Erityisen huolestuttavaa on käytön kasautuminen tietyille nuorisoryhmille, kuten toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskeleville.

Tuoreimman, vuonna 2025 toteutetun kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaisista 19 prosenttia ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoista jopa 41 prosenttia raportoi käyttäneensä jotakin nikotiinituotetta. Myös kansainväliset vertailut kertovat ilmiön laajuudesta: vuonna 2024 toteutetun eurooppalaisen nuorten päihteiden käyttöön liittyvän koululaistutkimuksen (ESPAD) mukaan jopa 40 prosenttia 15–16-vuotiaista nuorista on kokeillut sähkösavuketta. Kyse ei siis ole marginaalisesta ilmiöstä, vaan merkittävästä ja nopeasti muuttuvasta kansanterveydellisestä haasteesta.

Tutkimus osoittaa riskien kasautuvan

Aiempi tutkimus on osoittanut, että nuorten terveyskäyttäytyminen – mukaan lukien nikotiinituotteiden ja päihteiden käyttö – kytkeytyy vahvasti sosioekonomisiin tekijöihin, perhetaustaan ja kasvuympäristöön. Vertaissuhteet, vanhempien esimerkki ja koulukiinnittyminen sekä kiusaamiskokemukset vaikuttavat siihen, aloitetaanko nikotiinituotteiden käyttöä ja millaiseksi se vakiintuu.

Asenteilla on keskeinen rooli nuorten nikotiinituotteiden käytön selittäjänä. Lisäksi vertaisten normit, tuotteiden trendikkyys, makuaineet, sosiaalinen paine ja nuoruuteen kuuluva riskinotto lisäävät kokeilualttiutta. Erityisesti uudet nikotiinituotteet mielletään usein perinteistä tupakkaa vähemmän haitallisiksi, vaikka näyttö niiden terveysriskeistä kasvaa jatkuvasti. Tiedetään myös, että varhainen nikotiini- ja päihdekokeilu lisää riskiä myöhempään käyttöön ja riippuvuuden kehittymiseen.

Mitä väitöskirjatutkimukseni tästä kertoo?

Väitöskirjatutkimuksessani tarkastelin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien nuorten nikotiinituotteisiin ja päihteisiin liittyvää terveyskäyttäytymistä sekä heidän näkemyksiään nuorille suunnatuista terveyden edistämisen toimista. Ammatilliset opiskelijat ovat keskeinen, mutta usein sivuun jäänyt ryhmä, vaikka he käyttävät nikotiinituotteita selvästi muita samanikäisiä nuoria enemmän ja arvioivat terveytensä keskimäärin heikommaksi.

Tutkimukseni osoittaa, että nuorten nikotiinituotteiden käyttöä ei voida ymmärtää pelkästään yksilöllisten tekijöiden tai riskikäyttäytymisen kautta. Päätöksenteko rakentuu sosiaalisessa arjessa: ystävien käytöstavat, ryhmään kuulumisen tarve, perheen suhtautuminen, kouluyhteisön normit sekä sosiaalisen median vaikutus lomittuvat toisiinsa.

Kyselyaineiston perusteella nuorten asenteet ja uskomukset erosivat selvästi riippuen siitä, käyttikö nuori itse nikotiinituotteita vai ei. Nuoret, jotka käyttivät nikotiinituotteita, suhtautuivat nikotiinituotteisiin myönteisemmin ja uskoivat esimerkiksi nuuskan olevan tupakkaa terveellisempää. Sen sijaan nuoret, jotka eivät käyttäneet nikotiinituotteita, suhtautuivat näihin kriittisemmin ja kannattivat useammin nikotiinituotteiden rajoittamista. He myös luottivat enemmän omaan kykyynsä kieltäytyä ja raportoivat vahvempaa vanhempien tukea kuin nuoret, jotka käyttivät nikotiinituotteita. Molemmat ryhmät tunnistivat vertaispaineen merkityksen ja savuttomuus koettiin yleisesti muodikkaaksi.

Ryhmähaastatteluissa nuoret kuvasivat nikotiinituotteiden ja päihteiden käyttöä usein yksilölliseksi valinnaksi, johon vaikuttavat elämäntilanne, itsetunto ja hallinnan tunne. Osa nuorista valitsi tietoisesti päihteettömyyden esimerkiksi terveyden, talouden tai sosiaalisen median näkyvyyden vuoksi, kun taas toiset saattoivat käyttää nikotiinia tai muita päihteitä selviytyäkseen kuormittavista arjen tilanteista.

Nuorten osallisuus on vaikuttavan terveyden edistämisen edellytys

Jotta nuorille suunnatut terveyden edistämisen toimet tavoittaisivat niille asetetut tavoitteet, niiden tulee olla nuorille suunnattuja, helposti saavutettavia, toiminnallisia ja mielenkiintoisia. Väitöstutkimuksessani selvitin nuorten näkemyksiä kouluympäristössä toteutetuista terveyden edistämisen toimista ja niihin liittyviä nuorille merkityksellisiä tekijöitä. Tulosten mukaan niiden tulisi kiinnittyä nuorten koulupäivään, olla vapaaehtoisia, ytimekkäitä ja harvakseltaan toistuvia, lähestymistavaltaan nuoria syyllistämättömiä ja realistisia sekä hyödyntää vertaisilta ja kokemusasiantuntijoilta kuultavia tosielämän tarinoita, joihin nuorten on helppo samaistua.

On tärkeää muistaa, että päätös päihteettömyydestä tai nikotiinituotteiden ja päihteiden käytöstä on viime kädessä nuoren oma päätös. Se ei kuitenkaan ole ainoastaan hänen vastuullaan, vaan vastuu kuuluu myös lähipiirin aikuisille, yhteisöille ja yhteiskunnalle. Nuoret tekevät valintoja arjessa, joka on täynnä erilaisia vaikutteita. Aikuisten ja asiantuntijoiden tehtävä on antaa nuorille parhaat mahdolliset edellytykset tehdä hyviä valintoja itse. Nuoret ovat oman elämänsä asiantuntijoita ja heidän näkemyksensä tulee olla keskiössä, kun etsimme kestäviä ratkaisuja tähän ajankohtaiseen kansanterveydelliseen haasteeseen.

Anu Vaihekoski on filosofian tohtori ja lasten ja nuorten hoitotyöhön erikoistunut sairaanhoitaja. Hän on tutkinut väitöskirjassaan toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien nuorten terveyskäyttäytymistä ja terveyden edistämistä kouluympäristössä. Hän toimii myös lehtorina Turun ammattikorkeakoulussa Master Schoolissa ja projektipäällikkönä Vinssi – Vertais- ja yhteisölliset menetelmät yläkoululaisten nuorten päihteettömyyden tukemisessa -hankkeessa.

Linkki väitöskirjaan: Vocational students and nicotine products: attitudes, beliefs and perspectives on health promotion (2026). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0567-6

Muut lähteet

Aho, H., Koivisto, A-M., Paavilainen, E. & Joronen, K. (2019). The relationship between peer relations, self-rated health and smoking behaviour in secondary vocational schools. Nursing Open, 2019 Mar 23;6(3):754-764. 10.1002/nop2.260

Bonevski, B., Guillaumier, A. & Paul, C. L. (2013). The vocational education setting for health promotion: A survey of students’ health risk behaviours and preferences for help. Health promotion journal of Australia: official journal of Australian Association of Health Promotion Professionals 24(3):185-91. 10.1071/HE13047

ESPAD Group. (2025). ESPAD Report 2024 Results from the European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs. https://doi.org/10.2810/6389686

Frederiksen, N. (2019). The significance of flavour additives in the use of moist snuff and e-cigarettes-with a focus on young people and the Nordic region. https://nordicwelfare.org/fi/publikationer/smagstilsaetningers-betydning-for-brug-af-snus-og-e-cigaretter-med-fokus-pa-unge-og-norden/

Haravuori, H., & Raitasalo, K. (2018). Nuorison päihteidenkäytön trendit 2000-luvulla. http://hdl.handle.net/10138/298014

Karvonen, S. & Koivusilta, L. (2010). Väestöryhmien terveyden erot – onko väite nuorten terveyskehityksen polarisoitumisesta totta? Teoksessa T. Ståhl & A. Rimpelä (toim.), Terveyden edistäminen tutkimuksen ja päätöksenteon haasteena (s. 79–92). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

THL. (2025). Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2025: Aiempaa useampi kokee terveytensä hyväksi ja moni voi keskustella usein asioistaan vanhempiensa kanssa. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025091596210

THL. (2023). Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2023 : Tytöistä yli kolmannes ja pojista joka viides kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230913124224

Villanueva-Blasco, V. J., Belda-Ferri, L., & Vázquez-Martínez, A. (2024). A systematic review on risk factors and reasons for e-cigarette use in adolescents. Tobacco Induced Diseases, 23(January). 10.18332/tid/196679

Julkaistu

Ylös, ulos ja lenkille – Luontoympäristön merkitys eläkeikäisten fyysiseen aktiivisuuteen (väitöstutkimus)

Kuvassa iloinen nainen kävelysauvoilla lenkkeilemässä luonnossa.

Suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän – myöhäiskeski-ikäisistä suomalaisista vain alle puolet saavuttaa liikuntasuositukset ja osuus edelleen pienenee kohti vanhempia ikäryhmiä. Liikkumattomuus aiheuttaa merkittäviä haittoja niin yksilön hyvinvoinnille, kansanterveydelle kuin kansantaloudelle. Liikkumattomuuden haitat lisääntyvät iän karttuessa. Luotettava tutkimustieto liikkumisesta ja liikkumattomuudesta on keskeistä, jotta fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää tehokkaasti eri väestöryhmissä.

Keväällä 2025 tarkastetun väitöstutkimukseni tavoitteena oli tutkia liikkumista ja paikallaanoloa eri ympäristöissä – mukaan lukien luontoympäristö – sekä tarkastella, miten liikkumisen määrä, paikat ja tavat muuttuvat ikäperusteisen eläköitymisen seurauksena. Eläkkeelle siirtyminen on yksi keski-iän elämäntapahtumista, jolloin liikkumistottumukset voivat muuttua merkittävästi. Osa ihmisistä lisää liikkumista eläkkeelle siirtyessään, mutta monilla paikallaanolo lisääntyy. Luontoympäristö on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty myönteisesti fyysiseen aktiivisuuteen – erityisesti hengästymistä aiheuttavaan reippaaseen ja rasittavaan liikkumiseen – sekä askelten määrään.

Väitöstutkimus pohjautuu kahteen Turun yliopistossa toteutettuun pitkittäistutkimukseen – Finnish Retirement and Aging study (FIREA) -tutkimukseen sekä Enhancing Physical Activity and Healthy Aging among Recent Retirees trial (REACT) -interventiotutkimukseen, joiden osallistujat eläköityivät tai olivat juuri eläköityneet kunta-alan töistä. Fyysistä aktiivisuutta ja sen ympäristöjä mitattiin ennen ja jälkeen eläköitymisen yhdistämällä GPS-paikannus ja liikemittarilla toteutettu fyysisen aktiivisuuden mittaus.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että eläkeikäisillä, aktiivisen kulkemisen – kuten kävellen tai pyörällä kuljettujen matkojen aikana – kertyy suhteellisen iso osuus päivittäisestä reippaasta ja rasittavasta liikkumisesta. Reippaan ja rasittavan liikkumisen terveyshyödyt ovat kiistattomat – ja jota siten erityisesti tulisi lisätä ihmisten arkeen. Väitöstutkimuksessa havaittiin myönteinen yhteys kulkureitin varrella olevan luontoympäristön määrän ja aktiivisesti kuljettujen matkojen aikana kertyneen reippaan ja rasittavan liikkumisen välillä. Tämä yhteys havaittiin vapaapäivinä ja eläkkeellä ollessa, mutta ei työpäivinä ennen eläköitymistä. Tulokset viittaavat siihen, että luontoympäristöt ovat hyvä keino kannustaa eläkeikäisiä aktiiviseen kulkemiseen, kuten reippaalle kävelylle lähtemiseen. Kuitenkin asia, mihin tulisi kiinnittää huomiota, on luontoympäristön määrän ohella myös näiden alueiden laatu. Erityisesti ikääntyvä väestö voi kaivata hyvää ulkoilureittien kunnossapitoa, valaistusta ja riittävästi levähdyspaikkoja reittien varrelle.

Väitöstutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että kannustaminen aktiiviseen kulkemiseen ennen eläköitymistä voi auttaa säilyttämään fyysisesti aktiivisemman elämäntavan eläkkeelle jäämisen jälkeen: kun aktiivisesta kulkemisesta on tullut hyvä tapa, se voi jatkua myös eläkkeellä. Tämän tavan tukemiseen tarvitaan hyvää kaupunkisuunnittelua, joka kannustaa taittamaan matkat kävellen tai pyörällä. Lisäksi työnantajien tulisi miettiä toimia työmatkaliikkumisen tukemiseen, kuten tarjota suihkutiloja ja pukuhuoneita työpaikoille, sekä turvallisen paikan säilyttää pyörää.

Yhteenvetona, väitöstutkimukseni tulokset osoittavat, että luontoympäristöt tukevat myöhäiskeski-ikäisten vapaa-ajan reipasta ja rasittavaa liikkumista, erityisesti aktiivisia liikkumismuotoja, kuten kävelyä ja pyöräilyä. Eläkkeelle siirtyminen voi lisätä liikkumattomuutta, mutta ennen eläköitymistä aktiivisesti taitetut työmatkat näyttävät vaikuttavan myönteisesti liikkumisen tason säilymiseen eläkkeelle jäädessä.

Sanna Pasanen, VTM, FT

Filosofian tohtori Sanna Pasanen on kansanterveystieteen tutkija, jonka erityisosaaminen liittyy fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon. Tutkijan työssään hän on tarkastellut erityisesti sitä, miten erilaiset ympäristöt ja niiden piirteet vaikuttavat ihmisten liikkumiseen. Aiemmalta koulutukseltaan Pasanen on valtiotieteiden maisteri yhteiskuntapolitiikan alalta ja häntä kiinnostaa suuresti myös se, miten tutkimustietoa voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin päätöksenteossa ja yhteiskunnan kehittämisessä.

Linkki väitöskirjaan: https://www.utupub.fi/handle/10024/180992

Julkaistu

Työn ja vapaa-ajan stressitekijät sydän- ja verisuoniterveyden taustalla (väitöstutkimus) 

Sydän- ja verisuonisairaudet aiheuttavat suurimman osan kuolleisuudesta niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Kohonnut verenpaine on sydän- ja verisuonisairauksien tärkeä taustatekijä ja toiseksi suurin tautitaakan aiheuttaja maailmassa. Suomen väestöstäkin joka toisella aikuisella on todettu olevan joko kohonnut verenpaine tai verenpainelääkitys. Kotona mitatun verenpaineen ylärajana pidetään systolisen (ns. yläpaineen) osalta arvoa 135 mmHg ja diastolisen (ns. alapaineen) osalta arvoa 85 mmHg. Jo 10 mmHg:n nousu kotona mitatussa systolisessa verenpaineessa ja 5 mmHg:n nousu kotona mitatussa diastolisessa verenpaineessa lisää riskiä sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonitapahtumiin, kuten sydän- tai aivoinfarktiin.  

Viime vuosina on kiinnitetty huomiota verenpaineen mittausmenetelmiin. Tutkimuksissa on todettu, että ambulatorinen verenpaine (ns. vuorokausiverenpaine) ja kotona mitattu verenpaine ennustavat sydän- ja verisuonitauteja paremmin kuin vastaanottopaine. Vastaanottopaineen mittauksen puutteena voidaan pitää esimerkiksi sitä, että sen avulla ei saada selvitettyä verenpainetasoa, joka potilaalla on kotona ja arkipäivien aktiviteettien lomassa. Lisäksi vuorokausiverenpainemittauksen avulla voidaan selvittää verenpaineen yön aikaista laskua. Vähäinen verenpaineen lasku yöllä päiväaikaisiin tasoihin verrattuna on todettu ennustavan erityisen hyvin sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen ja kuolemisen riskiä. Myös suurten suonten valtimojäykkyyden lisääntyminen on havaittu ennustavan sydän- ja verisuonitautien riskiä.  

Aikaisemmissa tutkimuksissa esimerkiksi korkeampi ikä, miessukupuoli, alhainen sosioekonominen asema, epäterveellinen ruokavalio ja vähäinen fyysinen aktiivisuus on havaittu olevan yhteydessä korkeampaan verenpaineeseen ja lisäävän riskiä sydän- ja verisuonisairauksille. Koska työssäkäyvät ihmiset viettävät suuren osan vuorokaudesta töissä niin myös työhön liittyvillä tekijöillä on havaittu olevan yhteys sydän- ja verisuoniterveyteen.  

Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten työhön liittyvät tekijät (vuorotyö, työn vaatimukset, työn hallinta ja työasema) ovat yhteydessä eläköityvien työntekijöiden vuorokausiverenpaineeseen ja miten eläköityminen on yhteydessä muutoksiin vuorokausiverenpaineessa. Lisäksi selvitettiin, miten työhön liittyvät psykososiaaliset tekijät (työstressi, työn vaatimukset ja työn hallinta) ovat yhteydessä kotona mitatun verenpaineen eroihin arkipäivien ja viikonlopun välillä, ja miten työstressi ja muutama yksityiselämän stressitekijä ovat yhteydessä suurten suonten valtimojäykkyyteen.  

Väitöskirjatutkimuksessani keski-iältään 62-vuotiaita työntekijöitä tutkittaessa havaittiin, että vuorotyön tekijöillä oli korkeampi päiväaikainen systolinen verenpaine, mutta heidän diastolinen verenpaineensa laski nukkuessa enemmän eli suotuisasti kuin säännöllistä päivätyötä tekevillä henkilöillä. Suuria työn vaatimuksia raportoineilla työntekijöillä systolinen ja diastolinen verenpaine laskivat nukkuessa vähemmän eli epäedullisesti kuin matalia työn vaatimuksia kokeneilla työntekijöillä. Sen sijaan työn hallinta tai työasema eivät vaikuttaneet vuorokausiverenpaineeseen.  

Eläköityminen oli yhteydessä nukkumisen aikaiseen systolisen verenpaineen nousuun. Tämä yhteys säilyi myös tutkittaessa pelkästään niitä osallistujia, jotka eivät käyttäneet verenpainelääkkeitä. Verenpaineen noususuunta kuitenkin taittui pian eläköitymisen jälkeen. Vuorotyö oli yhteydessä haitallisiin muutoksiin vuorokausiverenpaineessa eläkkeelle siirryttäessä, kun taas sukupuoli, työasema, työstressi tai työn vaatimukset eivät ennustaneet muutoksia. 

Työntekijöillä, jotka raportoivat työstressiä tai kokivat korkeita työn vaatimuksia, verenpaine laski arkipäivien ja viikonlopun välillä toisin kuin työntekijöillä, jotka eivät raportoineet työstressiä tai kokivat matalia työn vaatimuksia. Erot verenpainearvoissa arkipäivien ja viikonlopun välillä eri työstressin ja työn vaatimuksien ryhmissä selittyivät verenpaineen aamuarvoissa havaittujen erojen perusteella. Tämä voisi viitata siihen, että työstressi ja korkeat työn vaatimukset kohottavat erityisesti aamun verenpainetta.  

Edeltävänä vuonna vakavan elämäntapahtuman tai taloudellisia vaikeuksia kokeneilla työntekijöillä suurten suonten valtimojäykkyys oli korkeampi kuin muilla työntekijöillä. Sen sijaan työstressi, valvominen tai omaishoitajana toimiminen eivät olleet yhteydessä suurten suonten valtimojäykkyyteen. 

Yhteenvetona, väitöskirjatutkimukseni tulokset korostavat työhön liittyvien tekijöiden, kuten työstressin, työn vaatimusten ja vuorotyön huomioimista sydän- ja verisuonitauteja ehkäistäessä. Lisäksi eläköitymisajankohta tulisi ottaa huomioon esimerkiksi verenpainetta mitattaessa. Yksityiselämän tapahtumista vakavat elämän tapahtumat ja taloudelliset vaikeudet voivat olla yhteydessä sydän- ja verisuoniterveyteen. 

Väitöskirjatutkimus pohjautui kolmeen suomalaiseen väestöpohjaiseen kohorttitutkimukseen: Turun yliopiston Finnish Retirement and Aging -tutkimukseen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen DIetary, Lifestyle, and Genetic determinants of Obesity and Metabolic syndrome – ja Terveys 2000 -tutkimuksiin. 

Linkki väitöskirjaan:  

https://www.utupub.fi/handle/10024/179063

LT Saana Karelius 

Kirjoittaja toimii tällä hetkellä erikoistuvana lääkärinä Satasairaalassa, Porissa. 

sekkar@utu.fi