TUCEMEMS järjesti perjantaina 11. marraskuuta seminaarin suomalaisen reformaation kansainvälisistä kytköksistä. Tarkoituksena oli nostaa myös muiden suomalaisten paikkakuntien merkitys esiin osana reformaatiota, unohtamatta tietenkään myös Turkua, Suomen tuolloista pääkaupunkia ja kirkollisen elämän keskusta.

Päivän aloitti arkeologi Liisa Seppäsen esitelmä Turun kaupunkikuvan muutoksista reformaation aikana. Hän kertoi, että kirkollisten kiinteistöjen määrä väheni merkittävästi reformaation aikana, mutta toisaalta kaksi uutta kirkkoa otettiin käyttöön, joskin vain lyhyeksi aikaa. Seppäsen mukaan kirkollisten kiinteistöjen siirtyminen maallisen vallan

Kuusiston linnan purkaminen oli konkreettinen osoitus kirkon vallan murenemisesta.
By Ekhoc – Oma teos, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=297121

käsiin, samoin kuin Kuusiston piispanlinnan purkaminen, osoittivat symbolisesti kirkon vallan vähenemisen ja siirtymisen kruunun alle.

Ilkka Leskelän esitelmä käsitteli suomalaiskaupunkien yhteyksiä Itämeren piiriin, ja mahdollisia reformaation vaikutuksia, joita Suomeen levisi noiden yhteyksien avulla. Leskelä on tutkinut tulliluetteloita ja kaupunginraatien ja kauppiaiden kirjeenvaihtoa, ja tältä pohjalta hän osoitti, että suomalaisilla on ollut aktiiviset kontaktit Tallinnaan, Gdanskiin ja muihin hansakaupunkeihin. Hänen mukaansa kauppiaiden lisäksi myös talonpojat purjehtivat esimerkiksi Viipurista Tallinnaan. Myös pienestä Rauman kaupungista ulkomaille purjehti vuosittain useampikin laiva miehistöineen. Suomalaisia on siis käynyt vuosittain kaupungeissa, joissa reformaatio oli ehtinyt jo pitkälle ennen kuin reformaatio tuli virallisesti Suomeen. Uudet ajatukset ovat siis voineet olla jollakin tapaa tuttuja suomalaisille kauppiaille ja talonpojille siinä kohtaa, kun reformaatio käynnistettiin valtiovallan toimesta.

Reima Välimäki puhui Tübingenin yliopiston kreikan kielen professorin Martin Crusiuksen päiväkirjamerkinnöistä vuodelta 1585. Tuolloin yliopistossa vieraili Thomas Laurentii, kirkkoherra ”Suomen metropolista Turusta”. Päiväkirjamerkintä kertoo Suomesta ja siitä miten koko Pohjola miellettiin tuon ajan Saksassa.

Mikko Hiljanen puhuu seminaarissa.

Mikko Hiljasen esitelmä puolestaan käsitteli kirkkoherrojen taloudellista asemaa 1500-Ruotsin valtakunta oli velkaantunut sodassa Tanskaa vastaan, ja kuningas Kustaa Vaasa alkoi parantaa taloutta reformaation avulla peruuttamalla kirkon omaisuutta kruunun käyttöön. Hiljasen mukaan tämä vaikutti paitsi piispojen ja muiden kirkon suurmiesten asemaan, mutta myös tavallisten paikallisseurakuntien kirkkoherrojen talouteen. Heidän palkkansa pienenivät, mutta vaikutukset olivat joka puolella valtakuntaa samankaltaiset, joten reformaatio ei synnyttänyt eriarvoisuutta papiston keskuudessa. Tämä osoittaa myös, että reformaatio on hyvin voinut tapahtua eri puolilla Suomea kohtalaisen samanaikaisesti, tai ainakin palkkojen pienennykset ovat tuntuneet joka puolella samoihin aikoihin.

Janika Ahon esitelmä Isonkyrön kirkon seinämaalauksista esitteli yhden reformaatioajan kirkkoherran, Jakob Geetin, joka oli hyvinkin varakas ja vaikutusvaltainen henkilö. Hän tilasi ja kustansi kirkkoon seinämaalaukset, jotka ovat reformaation oppien mukaisia. Seinämaalaukset tuolta ajalta ovat harvinainen poikkeus Suomessa, mutta Ruotsissa vastaavia kirkkoja löytyy muutamia.

Kaisa Häkkinen puhui Mikael Agricolan teosten sanaston itäisistä lainoista. Mikael Agricola oli kotoisin Pernajasta, mutta muutti jo noin kymmenvuotiaana Viipuriin kouluun, missä kasvoi aikuiseksi. Viipuri oli monikielinen kaupunki, ja Häkkisen mukaan Agricolan teoksissa voikin olla joitakin sanoja esimerkiksi venäjän kielestä ja suomen itämurteista,

Viipuri oli merkittävä kaupunki reformaation varhaisvaiheessa.
By A.Savin (Wikimedia Commons · WikiPhotoSpace) – Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=21234206

joita Viipurissa puhuttiin, vaikka kirjakielensä pohjana Agricola tarkoituksellisesti käytti länsimurteita.

Tanja Toropaisen esitelmä jatkoi samasta aihepiiristä kuin edellinen esitelmä. Toropaisen aiheena olivat itäiset vaikutteet reformaatioajan varhaisissa teksteissä, joita kirjoittivat myös muut kuin Agricola. Näissä käsikirjoituksissa esiintyy itäisiä piirteitä, kuten monikon persoonamuotoja myö, työ ja hyö. Nämä esiintymät vahvistavat ajatusta siitä, että Viipuri olisi ollut reformaation tärkeä keskus uuden opin varhaisina vuosina Suomessa.

Tukholma 1570-luvulla. Av Koyos – Frans Hogenberg (1570). Civitates Orbis Terrarum., Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=6238137

Jyrki Knuutila puhui Tukholmasta ja kaupungin suomalaisesta seurakunnasta, sekä sen vaikutuksesta reformaation kehitykseen Suomessa. Tukholmassa oli suuri suomenkielinen vähemmistö, joka eli kaupungissa pysyvästi. Lisäksi kaupungissa vieraili jatkuvasti suomalaisia kauppiaita, talonpoikia ja aatelisia, joten kaupunki on ollut hyvin merkittävä uusien ajatusten leviämisen keskus myös Suomen kannalta.

Viimeisenä puhui Marja Hartola siitä, miten reformaatio muokkasi suomalaista ruokakulttuuria. Tärkeimmät näkyvät muutokset olivat pakollisten paastoaikojen loppuminen, mutta lopulta suurta ja yhtäkkistä muutosta ruokailutavoissa ei kuitenkaan tapahtunut.

Miika Norro

Perjantaina 4.11. Variantti-verkosto ja TUCEMEMS järjestivät kollokvion Aineistona käsikirjoitukset. Aihe herätti kiinnostusta, esitelmäehdotuksia tuli runsaasti ja yleisöäkin oli paikalla nelisenkymmentä ihmistä.

Ensimmäisen session teemana oli Tiedettä ja oppineisuutta. Päivän aloitti Reima Välimäen hänen väitöstutkimukseensa perustuva esitelmä Saksalais-böömiläisten

Reima Välimäki pitää esitelmäänsä.

inkvisiittorimanuaalien muutoksesta 1400-luvulla. Välimäen mukaan useimmat Petrus Zwickerin inkvisitiokuulusteluihin perustuvat kirjoitukset ovat käsikirjoitustraditioltaan erilaisia kuin muut inkvisitiomanuaalit, sillä niissä ei ole yhtä paljon juridisia kaavoja ja muita inkivisitioprosessiin kuuluvia osia. Välimäen mukaan nämä kirjoitukset ovatkin olleet tavallisen seurakuntapapiston käytössä heidän valvoessaan harhaoppisten katumusharjoituksia ja opettaessaan seurakuntaa välttämään harhaoppeja.

Harri Uusitalo esitelmöi Aitolahden koodeksista. Tämä 1600-luvulla kirjoitettu tekstikokonaisuus löytyi vasta 1960-luvulla ja laajemmin sitä on alettu tutkia vasta aivan viime vuosina. Koodeksi sisältää suomennoksen kuningas Kristoferrin maanlaista. Uusitalo esitteli koodeksia ja vertaili sen kieltä kahteen muuhun tunnettuun suomennokseen samaisesta maanlaista. Hän myös pohti käsikirjoituksen kirjoittajan henkilöllisyyttä, ja kertoi että yksi mahdollinen ehdokas tekstin kirjoittajaksi on lainlukija Hartvig Speitz.

Maria Lehtonen puolestaan puhui Pehr Kalmin talousopin luentojen luentomuistiinpanoista 1700-luvulta. Pehr Kalm (1716-1779) oli tunnettu kasvitieteilijä ja tutkimusmatkailija, joka piti useita luentokursseja Turun akatemiassa, missä hän toimi ensimmäisenä talousopin professorina. Lehtonen esitteli erilaisia säilyneitä luentomuistiinpanoja Kalmin luennoilta, jotka käsittelivät muun muassa karjankasvatusta ja puutarhanhoitoa.

Matti Peikolan esitelmän aiheena oli turkulainen 1700-luvun kokoomakäsikirjoitus, joka on säilynyt Turun kaupunginkirjaston Vanhassa kokoelmassa. Kokoelma sisältää hyvin monenlaisia tekstejä. Käsikirjoituksen kokoamiseen ovat osallistuneet useat eri ihmiset, ja iso osa teksteistä vaikuttaisi olevan kopioitu vanhemmista käsikirjoituksista. Peikolan mukaan tämä kertoo aikakaudelle tyypillisestä muinaismuistoharrastuksesta.

Toisessa sessiossa aiheena oli Kielikysymyksiä, ja sessio olikin monikielinen, kun esitelmiä kuultiin kolmella eri kielellä. Session ensimmäisen esitelmän piti Juhani Härmä, joka puhui suomalaisten kirjoittamista ranskankielisistä kirjeistä 1700-luvulta. Härmä on tutkinut Kansallisarkiston kokoelmasta löytyviä kirjeitä 1700-luvulta, joissa vallitsevina kielinä on ruotsi ja ranska. Kieli saattaa vaihtua usein kesken kirjeenkin ilman näkyvää syytä. Kirjeet osoittavat selvästi ranskan olleen aateliston keskuudessa tärkeä kieli ruotsin rinnalla 1700- ja 1800-luvuilla.

Patricia Berg puhui otsikolla Arabiska på svenska – arabisk skrift i Georg August Wallins Skrifter. Berg on ollut mukana Svenska Litteratursällskapet i Finlandin hankkeessa, jossa on editoitu ja julkaistu Georg August Wallinin käsikirjoituksia. Wallin oli 1800-luvulla suomalainen tutkija, joka teki pitkän tutkimusmatkan Lähi-itään. Wallin kirjoitti matkaltaan

Patricia Berg esitelmöi Georg August Wallinin kirjoituksista.

kirjeitä ja piti päiväkirjaa. Berg kertoi esitelmässään erityisesti siitä, kuinka editioissa on ratkaistu käsikirjoitusten monikielisyyteen ja erilaisiin kirjoitustapoihin liittyviä kysymyksiä, muun muassa kuinka latinalaisin aakkosin kirjoitettua arabialaista tekstiä tai arabialaisin aakkosin kirjoitettua ruotsinkielistä tekstiä on käsitelty editioissa.

Samuli Kaislaniemi kertoi ERRATAS-hankkeesta, jonka tarkoituksena on selvittää useiden englanninkielisten kirjeiden editiokokoelmien ortografista luotettavuutta. Tähän mennessä hankkeessa on luotu kaavake, jonka avulla arviointi on mahdollista suorittaa. Sen lisäksi on käynyt ilmi, etteivät editiot ole kovin usein täydellisen luotettavia ortografisesta näkökulmasta, sillä sanojen kirjoitusasuja ja välimerkitystä on useimmiten muutettu tai yhdenmukaistettu.

Kolmannen session otsikkona oli Käsikirjoitukset edition aineistona. Jens Grandell esitteli hanketta, jossa Zacharias Topeliuksen yliopistoluennoista luodaan moderni tekstikriittinen digitaalinen editio. Topelius toimi Helsingin yliopistossa historian professorina 1854-1875, minä aikana hän piti myös kyseessä olevat luennot. Grandell kertoi editiotyöstä ja niistä periaatteista, jotka ovat työtä ohjanneet.

Ruut Kataisto pohti esitelmässään, mikä määrä käsikirjoituksia on riittävä kriitiseen editioon. Kataisto tutkii kardinaali Domenico Capranican (1400-1458) elämäkertoja ja tekee niistä kriittisen edition. Kataisto pohti esitelmässään edition tekemiseen liittyviä kysymyksiä, kuten mitä tehdä, jos uusia käsikirjoituksia editoitavasta tekstistä löytyisi monta uutta kappaletta?

Sara Norja puhui esitelmässään The Mirror of Alchemy teoksesta. Norja tutkii kyseistä tekstiä ja sen eri käsikirjoitusversioita, joita on säilynyt yhteensä seitsemän kappaletta 1400–1600-luvuilta. Norja luo käsikirjoituksista kaksi editiota, yhden dokumentaraisen TEI-XML -muotoisen tutkimustarkoitusta varten ja yhden lukijaystävällisemmän best text -edition.

Viimeisessä sessiossa aiheena oli tekstin materiaalisuus ja sen tuomat haasteet. Anna Oja piti esitelmän, jossa pohti faksimile-painosten asemaa osana tutkimustyötä. Oja vertaili faksimile-painoksia ja digitaalisia jäljennöksiä käsikirjoituksista ja pohti näköispainoksen hyötyjä tutkimukselle.

Viimeisenä seminaarissa puhui Aino Liira, joka esitteli väitöskirjansa aineistona toimivan Polychronicon-teoksen käsikirjoituksia. Liira kertoi miten hänen tutkimassaan aineistossa ilmenee eroja eri käsikirjoitusversioiden välillä tekstin paratekstielementeissä, eli esimerkiksi otsikoissa, esipuheissa, hakemistoissa tai muissa sellaisissa elementeissä, jotka ohjaavat tai auttavat teoksen lukemista. Nämä elementit voivat kertoa kirjan käytöstä, tilaajista ja käsikirjoitustuotannosta yhdessä käsikirjoitusten fyysisten piirteiden, kuten koon ja koristelun kanssa.

Miika Norro

Professori emerita Irmeli Helin puhui TUCEMEMSin Kieli, kirjoitus ja pitkä reformaatio-luentosarjalla maanantaina 24.10. Hänen luentonsa aiheena oli Martin Lutherin virret – osa eurooppalaista kulttuuriperintöä. Helin on tutkinut luterilaisten virsien käännöksiä ja kirjoittanut Lutherin virsien pitkästä historiasta Suomessa myös TUCEMEMSin uudessa Pohjoinen reformaatio -kirjassa.

Professori emerita Irmeli Helin

Helin puhui aluksi siitä, kuinka reformaatio muutti myös kirkon suhtautumista lauluihin. Katollisena aikana tavallinen seurakunta ei päässyt osallistumaan kirkkolauluun kuin korkeintaan suurina juhlapyhinä, jolloin seurakunta saattoi laulaa jonkin latinankielisen laulun säkeistön omalla kielellään. Pääasiassa laulaminen tapahtui kuitenkin latinaksi ja papit sekä kuorot lauloivat koko liturgian. Muutos tapahtui kuitenkin reformaation myötä, kun jumalanpalvelukset alettiin laulaa kokonaan kansankielellä. Liturgisten laulujen ohella alettiin myös varhaisessa vaiheessa laulaa virsiä, joihin seurakunta saattoi osallistua, ja vähitellen virren veisuusta kehittyikin yksi tärkeimmistä ja keskeisimmistä luterilaisen jumalanpalveluksen piirteistä.

Martin Luther oli tunnetusti itsekin musikaalinen henkilö, joka sanoitti ja sävelsi virsiä. Helin kertoi luennolla, että Lutherin mainitaan joskus sanoneen musiikin olevan Jumalan huomenlahja ihmisille. Tämä kuvastaa sitä, kuinka tärkeää musiikki Lutherille oli. Lutherin arvellaan sanoittaneen tai säveltäneen yhteensä noin 45 virttä, joista suurin osa on säilynyt meidän aikaamme ja ovat edelleen käytössä eri kirkkojen virsikirjoissa tai laulukokoelmissa.

Eniten Lutherin virsiä on saksalaisissa virsikirjoissa, joissa niitä on mukana 36 eli melkein kaikki säilyneet Lutherin virret. Nykyisessä suomenkielisessä virsikirjassakin Lutherin omia virsiä on kahdeksantoista kappaletta. Myös muissa pohjoismaissa Lutherin virret ovat säilyttäneet suosiotaan. ”Yhteispohjoismaisia virsiä” on yhteensä kahdeksan, niitä ovat muun muassa virsi 222 ”Jeesus Kristus, elämämme”, virsi 170 ”Jumala ompi linnamme” ja virsi 21 ”Enkeli taivaan”.

Lutherin virsi ”Eine feste Burg ist unser Gott”, eli Jumala ompi linnamme on varmasti Lutherin tunnetuimpia virsiä, ja sitä lauletaan myös muissa kuin luterilaisissa kirkkokunnissa.  Suomalaisille virrellä on aivan erityinen merkitys ”lähes toisena

Joulurauhan julistuksessa lauletaan Jumala ompi linnamme -virsi.
By LPfi – Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=12209768

kansallislauluna”, kuten Helin asian ilmaisi. Edelleen virttä lauletaan esimerkiksi joulurauhan julistamisen yhteydessä, ja sitä on laulettu historian saatossa kansallisen, yhteisen vaaran aikoina.

Toinen yhtä suosittu virsi on Enkeli taivaan, joka on kaikissa pohjoismaissa suosittu jouluvirsi. Luther teki virren alun perin omien lastensa joulukuvaelmaa varten, mutta nopeasti sitä alettiin käyttämään myös seurakunnan jumalanpalveluksissa. Virsi on säilyttänyt suosionsa Suomessakin jouluvirtenä, vaikka nykyään sitä enää harvoin lauletaan täysipitkänä. Virsien merkityksen suomalaiselle kulttuurille voi kuitenkin aistia siinä, kuinka yhä edelleen ihmiset nousevat lähes vaistomaisesti seisomaan virren viimeisen säkeistön kohdalla.

TUCEMEMSin luentosarja jatkuu marraskuussa vielä yhdellä luennolla, kun 28.11. klo 17.00 FT Mikko Kauko pitää luennon otsikolla Jöns Budde ja hänen kääntämänsä kirjallisuus. Ensi keväänä järjestämme taas uuden luentosarjan, jonka päivämäärät ja puhujat löytyvät alta. Luentojen otsikot päivitetään myöhemmin marraskuun aikana TUCEMEMSin nettisivuille.

Kevään 2017 luentosarjan puhujat ja aikataulu (Turun tuomiokirkossa):

23.1. klo 17.00 Mia Korpiola
20.2. klo 17.00 Kirsi Salonen
20.3. klo 17.00 Riitta Laitinen
24.4. klo 17.00 Liisa Seppänen
15.5. klo 17.00 Tanja Toropainen

Miika Norro

Reformaation merkkivuosi 2017 on ollut jo pitkään TUCEMEMSin keskeinen ja tärkein hanke. Olemme jo vuodesta 2014 lähtien suunnitelleet ja valmistelleet erilaista ohjelmaa merkkivuotta varten. Sunnuntaina 30.10.2016, melkein päivälleen 499 vuotta Martin Lutherin 95 teesin julkistamisen jälkeen, merkkivuosi alkoi juhlallisesti ja monipuolisella ohjelmalla. Myös TUCEMEMS oli mukana avajaispäivän ohjelmassa järjestämällä Turun tuomiokirkossa avajaisseminaarin.

Reformaation merkkivuoden valtakunnallista avajaispäivää vietettiin asianmukaisesti Turussa, Suomen kirkollisessa pääkaupungissa ja reformaation keskeisessä tapahtumapaikassa. Päivän ohjelma alkoi klo 10 avajaismessulla Tuomiokirkossa. Piispa Kaarlo Kalliala piti saarnan ja messussa kuultiin myös musiikkia muun muassa Chorus Iucundusin ja Turku Cathedral Youth Choirin ja vaskikvintetin tulkitsemana.
Messun jälkeen ohjelma jatkui vapaamuotoisemmin koko perheen Missä Mikael? -kaupunkiseikkailun merkeissä. Seikkailussa lapset pääsivät tekemään tehtäviä ja tutustumaan Mikael Agricolaan, Pehr Kalmiin ja muihin kiinnostaviin hahmoihin. Tarjolla oli myös keittolounas osallistujille.

Iltapäivällä ohjelma jatkui Turun tuomiokirkossa, missä syvennyttiin reformaation historiaan ja merkitykseen tarkemmin TUCEMEMSin järjestämässä seminaarissa. Seminaarin avasi TUCEMEMSin johtaja professori Marjo Kaartinen. Tilaisuudessa kuultiin lauluyhtye Vox Silentiin (Hilkka-Liisa Vuori ja Johanna Korhonen) ja MuT Jorma Hannikaisen tulkitsemana reformaation aikaisia lauluja.

Ensimmäisen esitelmän piti professori Matti Peikola, joka puhui kirjakulttuurin murroksesta. Hän kertoi kirjanpainotaidon kehityksestä, ja korosti, että painettujen kirjojen rinnalla käytettiin vielä pitkään käsinkirjoitettuja kirjoja. Muutos ei siis ollut yhtäkkinen,

95 teesiä. By Wittenberg: Melchior Lotter d.J., 1522 – Martin Luther, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=487234

vaan vähittäinen, joskin painettujen kirjojen määrä kasvoikin nopeaa tahtia. Painotaito mahdollisti ajatusten nopean ja edullisen levittämisen, mikä edesauttoi myös Lutherin teesien leviämisen. Peikolan mukaan Luther ei ollut osannut itse edes varautua siihen, että teesit leviäisivät niin nopeasti niin suurelle yleisölle. Luther kuitenkin piti kirjapainotaitoa hyvänä asiana, Jumalan lahjana kristikunnalle, jolla voitiin opettaa suuria joukkoja ymmärtämään kirjoituksia ja kristinoppia.

Professori Kaisa Häkkinen puhui Suomen kirjakielen synnystä. Hänen mukaansa Suomen kielen historiassa ei ole yhtään toista niin suurta ja merkittävää tapahtumaa kuin reformaatio, sillä tuolloin sai alkunsa Suomen kirjakielen kehitys. Suomea oli toki kirjoitettu jo aiemmin, esimerkiksi papit ovat todennäköisesti jo keskiajalla kirjoittaneet itselleen muistiin Isä Meidän -rukouksen ja muiden keskeisten rukousten suomenkielisiä sanamuotoja, sillä katolisen kirkon mielestä jokaisen kristityn tuli osata nämä rukoukset omalla kielellään ulkoa. Sanamuodon piti säilyä samana, minkä vuoksi rukouksia kirjoitettiin muistiin, mutta valitettavasti yhtään tällaista ”muistilappua” ei ole säilynyt keskiajalta. Reformaation ajatus kansankielen erityisasemasta oli kuitenkin tärkeä muutos, sillä nyt suomen kieli sai saman aseman kuin muut kielet, se oli kelpoinen pyhien toimitusten kieleksi ja sillä alettiin kirjoittaa myös pyhiä tekstejä. Häkkinen korosti myös sitä, että vaikka Mikael Agricolan rooli kirjakielen kehittäjänä onkin tärkeä, ei hän kuitenkaan ollut ainut tai edes ensimmäinen, joka kirjoitti suomeksi tai piti messun suomeksi. Hän oli vain ainut, joka onnistui saamaan tekstinsä painettua, jolloin hänen kirjoituksensa levisivät samanlaisina kappaleina laajalle ja saivat näin suuren painoarvon kirjakielen pohjana.

Musiikkiesityksen jälkeen puhui apulaisprofessori Kirsi Salonen, joka kertoi oikeuslaitoksen hallinnon reformaatiosta. Suuri muutos tapahtui hänen mukaansa hallinnon ylätasolla, kun kirkon keskushallinto ei ollutkaan enää Roomassa Paavin kuuriassa, vaan Tukholmassa kuninkaan hovissa. Kuningas Kustaa Vaasa otti itselleen kirkon hallinnon, mikä aluksi tarkoitti etenkin verotukseen ja taloudellisiin asioihin puuttumista. Kirkon verovarat ohjattiin kruunun käyttöön, ja kirkolle jäi aiempaa vähemmän tuloja. Toinen suuri muutos oli tietenkin se, että papisto saattoi mennä luvan kanssa naimisiin. Oikeuslaitos uudistui samaten. Ennen monia asioita oli käsitelty Roomassa asti, mutta reformaation uudistusten myötä kirkollisen oikeuslaitoksen painopiste siirtyi hiippakuntatasolle, ja yksittäisille piispoille tuli näin ollen enemmän oikeuskäsittelyjä hoidettavaksi. Suuri muutos oli myös se, että reformaation aikana Suomen hiippakunta jaettiin läntiseen, Turun hiippakuntaan, jonka piispana toimi Mikael Agricola ja itäiseen Viipurin hiippakuntaan, jonka johdossa oli Paavali Juusten.

Dosentti Riitta Laitinen puhui seuraavaksi kirkkotilan reformaatiosta. Laitinen korosti, että kirkkotila ei muuttunut yhtäkkisellä ja nopealla tavalla, vaan että muutokseen meni pitkä aika. Muutos kesti pitkään, sillä kirkko oli köyhtynyt reformaation aikana, eikä varoja ollut kirkkotilan uudistamiseen. Suurin yksittäinen muutos kirkkotilassa lieneekin ollut aluksi juuri kalliiden ehtoollisastioiden ja muiden arvoesineiden puuttuminen, kun kruunu otti ne haltuunsa. Piispa Isaacus Rothovius tuli Turkuun piispaksi vuonna 1627 ja alkoi uudistaa hiippakuntaansa ja tuomiokirkkoa. Kirkkoon hankittiin uudet penkit, jotta ihmiset istuisivat

Åke Tottin hautakammio Turun tuomiokirkossa.
By I, Västgöten, CC BY 2.5, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=2514922

järjestyksessä jumalanpalveluksen aikana ja keskittyisivät saarnaan. Myös uusi saarnatuoli hankittiin kirkkoon ja polvistumispenkit ehtoollista varten. Alttarin paikka siirrettiin kaikissa kirkoissa aivan kirkon itäseinään kiinni, kun ennen alttari oli ollut kuorin keskellä. Kirkkojen maalauskoristeluja ei reformaation aikana juurikaan peitetty, vaan vanhojen maalausten annettiin olla paikallaan. Kirkon sivulaivoissa olleet pyhimysalttarit muutettiin reformaation aikana vähitellen hautakappeleiksi, jollaisina me ne nykyisessä tuomiokirkossa tunnemme.

Viimeisenä puhui arkkipiispa Kari Mäkinen, jonka aiheena oli reformaatio suomalaisessa kulttuurissa. Hän lähestyi aihetta reformaation kahtalaisen ”katseen” kautta. Ensinnäkin reformaation katse oli Suomessa vallan katse, sillä muutos oli kruunun alulle panema ja sen ehdoilla toteutettu. Reformaatio ei meillä ollut kansanliike, vaan tuli ylhäältä päin. Tämän katseen jäljet näkyvät Mäkisen mukaan kulttuurissamme edelleen esimerkiksi siinä, että korostamme vahvan valtion merkitystä. Toisaalta reformaation katse oli myös alas katsova: reformaattorit katsoivat tavalliseen kansaan, tavallisen kansan kieli nostettiin osaksi jumalanpalveluselämää ja luterilaisuudessa korostettiin almujen ja hyväntekeväisyyden sijaan yhteisvastuuta köyhemmistä. Tämän katseen jäljet näkyvät esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunta-ajattelussamme. Tilaisuuden päätti musiikkiesitys.
Merkkivuoden avajaispäivän iltana kuultiin vielä J.S. Bachin urkuteosten kokonaisesityksen avauskonsertti tuomiokirkossa.

Merkkivuosi on nyt siis virallisesti avattu, ja vuoden aikana on tarjolla paljon erilaista ohjelmaa, josta tässä lyhyt yhteenveto ohjelmasta, jossa TUCEMEMS-keskus on tavalla tai toisella mukana:
• Pohjoinen reformaatio -tietokirja, joka julkaistiin syyskuussa 2016. Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Tiedekirjan sivuilta tai UTUShop-verkkokaupan kautta.
• Lastennäyttely “Kirkonrotta muistelee” Turun tuomiokirkon Agricolan kappelissa 19.10.2016-5.11.2017.
• 28.11.2016 klo 17.00 Yleisöluento Turun tuomiokirkossa. FT Mikko Kauko puhuu otsikolla Jöns Budde ja hänen kääntämänsä kirjallisuus.
• Studia generalia -luentosarja Turun tuomiokirkossa keväällä 2017 (otsikot tulevat myöhemmin):
23.1.2017 klo 17.00 professori Mia Korpiola
20.2.2017 klo 17.00 professori Kirsi Salonen
20.3.2017 klo 17.00 dosentti Riitta Laitinen
24.4.2017 klo 17.00 dosentti Liisa Seppänen
15.5.2017 klo 17.00 FM Tanja Toropainen
• Luentosarja Turun linnassa helmikuusta huhtikuuhun 2017, sekä Valtapeliä-näyttely linnassa 17.2.2017-4.3.2018.
• Seminaari reformaation merkityksestä suomalaiselle kulttuurille 15.-16.3.2017.
• Seminaari Turun Keskiaikaisilla markkinoilla 29.6.2017.

Ajankohtaista ohjelmaa löytyy muun muassa TUCEMEMSin sivuilta ja Reformaatio 2017 -sivustolta. 

Keskiajan ja uuden ajan tekstien tutkimus perustuu valtaosin käsikirjoitusten ja painettujen kirjojen muodostamaan aineistoon. Jotta ihmiset pääsisivät käyttämään tätä aineistoa muutenkin kuin paikan päällä kirjastoissa, teksteistä voidaan tehdä tieteellisiä editoita. Editiot tuovat tekstin saataville muodossa, joka on luettavaa nyky-yleisölle. Niissä on myös runsaasti taustoitusta tekstin historiasta ja sisällöstä. Painetut editiot ovat olleet tärkeä väline historiallisten tekstien välittämisessä. Nykyään kuitenkin digitaaliset editiot ovat nousseet tärkeään osaan muun muassa menneiden vuosisatojen kirjallisuuden ja kielen tutkimuksessa.

Digitaalinen editio on monella tapaa kätevä. Koska digitaalisella editiolla ei ole painetun

Codex Manesse on keskiaikainen käsikirjoitus, jota voi tarkastella netissä faksimile editiona.  Codex Manesse – Universität Heidelberg Große Heidelberger Liederhandschrift (Codex Manesse), Angebot der UB Heidelberg, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=4091172

edition fyysisiä rajoitteita, se antaa mahdollisuuden esittää vaikkapa kaikki tekstin eri versiot ilman huolia kasvavista sivumääristä. Lisäksi digitaalinen editio mahdollistaa helposti käsikirjoituksen materiaalisten piirteiden esittämisen. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi tekstiin tehdyt korjaukset, marginaalihuomautukset ja eri käsialat.

Digitaalisten editioiden alkuaikana ne olivat usein tarjolla CD-ROM -muodossa, kuten esimerkiksi Canterbury Tales -projekti. Nykyään kuitenkin digitaaliset editiot ovat useimmiten saatavilla internetissä. Näin tekstit ovat heti kaikkien luettavissa. Digitaalisen edition käyttöliittymä voi mahdollistaa erilaisia hakuja sekä tapoja järjestää editoituja tekstejä. Usein on myös mahdollista valita, minkätyyppistä versiota editiosta tarkastelee: useissa digitaalisissa editioissa on mukana sekä alkuperäistä mahdollisimman tarkasti välittävä versio että lukijaystävällisempi, muokatumpi versio.

Digitaalisissa editioissa käytetään erilaisia annotaatiokeinoja, joilla voidaan ilmaista tekstin eri piirteitä ja tehdä siitä koneluettavaa. XML eli eXtensible Markup Language on yksi yleisimmistä käytössä olevista merkintäkielistä. XML:n avulla voi ilmentää esimerkiksi käsialan vaihdoksia, musteen värin vaihtelua, korjauksia tekstiin ja oikeastaan mitä vaan editoija haluaa ilmentää. XML ja sen kaltaiset merkintäkielet ovat hyödyllisiä, sillä niiden avulla myöhempi käyttäjä voi esimerkiksi tehdä hakuja jostain tietystä piirteestä, joka on annotoitu.

Vanhoissa käsikirjoituksissa on usein paljon erilaisia elementtejä varsinaisen tekstin lisäksi, jotka voidaan ottaa huomioon editiota tehtäessä. Esimerkiksi tässä Aristoteleen Physican käsikirjoituksessa on eri värisiä tekstejä, useita eri käsialoja ja koristeellinen alkukirjain. http://digi.ub.uni-heidelberg.de/diglit/cpg848

Digitaalisista editioista on paljon hyötyä vanhojen aikojen tutkimukselle. Jos tutkimus ei edellytä käsikirjoituksen fyysisten piirteiden tarkastelua, digitaalinen editio voi tarjota hyvän vaihtoehdon kirjastomatkalle. Monissa digitaalisissa editioissa on tekstin lisäksi kuvia käsikirjoituksen tai painetun kirjan sivuista, joten käyttäjä voi itse esimerkiksi halutessaan tarkistaa edition tekstin oikeellisuuden. Jos digitaalisen edition pohjana olevat (usein XML-pohjaiset) tiedostot on mahdollista saada käyttöön, niitä voi käyttää muun muassa kvantitatiivisen kielentutkimuksen aineistona.

Kölnin yliopiston Patrick Sahlen kokoama digitaalisten tieteellisten editioiden katalogi listaa lähes 400 digitaalista editiota. Joukosta löytyy monta keskiajan ja uuden ajan tekstejä käsittelevää hanketta. Kyseisestä katalogista löytyy esimerkiksi Isaac Newtonin alkemistiset käsikirjoitustekstit yhteen kokoava Chymistry of Isaac Newton -editio (Indianan yliopisto). Newton tunnetaan nykytieteen edelläkävijänä, mutta hän oli kuitenkin myös alkemian harjoittaja. Uuden ajan alussa alkemian ja kemian ero onkin veteen piirretty viiva. Editio sisältää Newtonin laboratoriomuistiinpanoja, alkemististen aineiden listoja sekä Newtonin käsin kopioimia muiden kirjoittamia alkemistisia tekstejä. Edition käyttäjä voi tarkastella kahta versiota kustakin tekstistä. Ensimmäinen versioista on nk. diplomaattinen versio, jossa on säilytetty enemmän käsikirjoituksen visuaalisia piirteitä ja korjauksia. Toinen on normalisoitu versio, jossa tekstistä on tehty luettavampaa.

Eräs toinen mielenkiintoinen editointihanke on Bess of Hardwick’s Letters (Glasgow’n yliopisto). Se kokoaa yhteen Englannin kuningatar Elisabet I:n aikana eläneen Hardwickin Bessin kirjeenvaihtoa 1550–1600-luvuilta. Bess oli tärkeä henkilö 1500-luvun Englannissa. Hänen kirjeenvaihtonsa kautta lukija voi tarkastella tuon ajan arkea ja politiikan kiemuroita. Editiossa voi tarkastella kirjeitä monessa eri muodossa: diplomaattisen ja normalisoidun version lisäksi niistä on tarjolla tulostettavaksi tarkoitettu versio sekä XML-versio. Kirjeistä on myös kuvat.

Kaikilla digitaalisilla editioilla ei kuitenkaan ole kauniita verkkosivuja. Jos hankkeen puitteissa ei ole mahdollisuutta verkkoympäristön luomiseen, digitaalinen editio voi olla lähempänä data-arkistoa. Tällöin ei ole verkkoympäristöä, joka mahdollistaisi hakuja, mutta edition tekstit ovat ladattavissa ja luettavissa. Tällaisesta esimerkkinä on Ville Marttilan väitöskirjaansa (2014) varten kehittämä editio keskiaikaisista ruokaresepteistä (lataa tiedosto Marttila_DigitalAppendices.zip). Edition tiedostoissa on sekä raakadatana toimivat XML-tiedostot että lukijaystävällisempiä versioita pdf- ja html-muodossa.

Oma väitöskirjaprojektini (englannin kielen oppiaineessa) tuottaa osaltaan digitaalisen tieteellisen edition varhaisesta tieteellisestä tekstiaineistosta: editoin The Mirror of Alchemy -nimisen alkemistisen teoksen kaikki seitsemän käsikirjoituskopiota. Pyrin editiossa välittämään mahdollisimman tarkasti 1400–1600-luvuilta peräisin olevien käsikirjoitustekstien sisällön sekä niiden materiaalisia piirteitä. Valmistuttuaan XML-annotoitu open access -editioni tarjoaa aineistoa esimerkiksi kielentutkimukseen.

Sara Norja
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa englannin kielen oppiaineeseen.